5 Unettomuus ja univelka

Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestä huolimatta nukahda sopivaan aikaan, pysy unessa tai herää liian aikaisin. Lähes kaikki kärsivät siitä jossain vaiheessa elämäänsä ja osalla aikuisista ilmenee jopa pitkäaikaista unettomuutta.

Unettomuus aiheuttaa väsymystä, ärtymystä, vaikeutta keskittyä, muistin pätkimistä, oppimisvaikeuksia ja korvissa soivaa ääntä. Pitkäaikaisesta unettomuudesta on seurauksena usein huonontunut elämänlaatu ja heikentyneet sosiaaliset suhteet. Unettomuus aiheuttaa myös kehon ja mielen sairauksia tai ainakin edesauttaa niitä.

Unettomuus sekä siihen käytettävät lääkkeet lisäävät liikenneonnettomuuksia ja monet unihäiriöt aiheuttavat ylipainoa.

Pitkäaikainen unettomuus on jatkuva tunne siitä, ettei ole nukkunut ja levännyt tarpeeksi. Pitkäaikaisen unettomuuden aiheuttajia on syytä tutkia.

Mikäli unensaanti on vaikeaa tai yölliset heräämiset ovat toistuvia, on hyvä tarkastella elintapoja ja niiden mahdollisia muutoksia, kuten alkoholin, kahvin ja tupakan käyttöä sekä liikuntaa. Unihäiriön syy voi olla myös jonkin elimen toimintahäiriö.
Myös unilääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta, sillä ne menettävät tehoaan säännöllisessä käytössä, jonka seurauksena annostusta joudutaan usein lisäämään pitkällä käytöllä.
Unettomuutta ilmenee hieman enemmän kehitysvammaisilla (noin puolella), autismia ja ADHD:ta sairastavilla sisäisen kellon häiriön takia.

Unettomuudella on erilaisia tyyppejä ilmetä ja jatkua.

Unettomuus on jaettu osiin:

۝   nukahtamisvaikeus

۝   unessa pysymisen vaikeus (katkonainen uni)

۝   liian aikainen herääminen

Unettomuus on keston mukaan jaoteltuna:

۝   lyhytaikaista

²  kestää yhdestä yöstä muutamaan viikkoon

²  monet kärsivät toisinaan lyhytaikaisesta unettomuudesta muun muassa hetkellisen ahdistuksen takia

²  luokitellaan jaksottaiseksi, mikäli lyhytaikaista unettomuutta ilmenee välillä

۝   akuuttia

²  ei pysty nukkumaan hyvin 3 viikosta ½ vuoteen

۝   pitkäaikaista

²  unettomuutta lähes joka yö vähintään kuukauden ajan

Unettomuuteen on monia syitä, jotka voivat olla mielentilasta tai kehosta johtuvia. Usein viivästynyt, aikaistunut tai siirtynyt unijakso johtuu niin sanotusta sisäisen kellon häiriöstä. Myös kuorsaus eli uniapnea, niin sanotut levottomat jalat, erilaiset kivut, päänsärky, suonenveto, sydämen vajaatoiminta, astma tai muut hengitysoireet, kuukautiset ja vaihdevuodet, virtsa- ja suolistovaivat, raajojen verenkiertohäiriöt sekä erilaiset sairaudet ja niihin liittyvät kivut voivat aiheuttaa unettomuutta. Lääkkeiden tai päihteidenkäytön lopettaminen voi aiheuttaa unettomuutta.

Erittäin harvinainen 1970-luvulla ensikertaa ilmennyt FFI-tauti voi olla syy unettomuuteen. Harvinaisen taudin periytynyt aivosairaus estää unensaannin. Tavallisesti sairaus puhkeaa keski-ikäisenä ja johtaa kuolemaan muutaman kuukauden tai viimeistään parin vuoden päästä sairastumisesta.
Unihäiriöitä voi aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet, kuten bentsodiatsepiinit (etenkin lyhytvaikutteiset), epilepsialääkkeet, ehkäisypillereiden ja kofeiinin yhteiskäyttö, tietyt kipulääkkeet etenkin säännöllisesti käytettynä, kilpirauhaslääkkeet ja erilaiset salpaajat. Diureetit voivat tehdä yöstä levottoman niistä aiheutuneen jatkuvan vessahädän vuoksi.
Unettomuutta voi ilmetä myös tunnesyistä. Yleisimpiä tunnesyitä unettomuuteen ovat rakastuminen, jännittyneisyys, masennus, ahdistus, stressi ja arkielämän huolenaiheet sekä läheisen ihmissuhteen menetys. Unihäiriöiden ja mieleen vaikuttavien oireiden välillä on kaksisuuntainen yhteys: psyykkiset häiriöt aiheuttavat usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta liian lyhyt tai heikkolaatuinen yöuni ja unettomuus voivat aiheuttaa psyykkisiä oireita.  Unenpuute voi lisätä rasitusta ja vaikuttaa nukahtamista entisestään.
Joskus syy on niin sanottu primaarinen unettomuus, jota on noin 15 % unettomuustapauksista. Oireena on vähintään kuukauden jatkunut unettomuus, jonka syynä ei ole mielen häiriö eikä kehon sairaus. Yleensä jo lapsuusiässä alkanut primaarinen eli ensisijainen tai perus- unettomuus jatkuu muuttumattomana tai pahenee. Primaarista unettomuutta on erittäin vaikeaa hoitaa. Jatkuva unettomuus on usein puutteellista uni-valverytmin säätelyä.

Lasten unettomuutta on tutkittu viimeaikoina enemmän ja sen yhteyttä levottomuuteen, keskittymisongelmiin ja häiriköintiin. Unen tärkeys hyvinvointiin on vahvistunut tutkittaessa lasten ja nuorten epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, lyhentyneitä yöunia ja lisääntynyttä päiväväsymystä osana psyykkisiä oireita. Univajeen yleistyminen näkyy kouluikäisten lasten viikonloppuisin pidempään nukkumisessa. Yleinen syy on myöhäiset nukkumaanmenoajat ja rauhattomuus iltaisin. Lasten unihäiriöt tulisi hoitaa varhaisessa vaiheessa, sillä ne kroonistuvat eli muuttuvat pitkäkestoisiksi tai pysyviksi nopeasti. Unihäiriöiden hoitaminen parantaa usein lapsen vointia ja perhesuhteita lievittäen masennusoireita.

Unihäiriöiden hoitaminen suunnataan ongelman perussyyhyn; unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Hoitamalla unen eri häiriöt vältetään mahdollisesti psyykkistä oireilua merkittävissä määrin. Hyviä tuloksia lasten unettomuuden suhteen on saatu säännöllisillä nukkumaanmenoajoilla ja terapialla. Tietoa sisältäviä menetelmiä pidetään merkittävinä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, sillä ne vaikuttavat vähentävästi unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin myös hoidon lopettamisen jälkeen. Etenkin lasten kanssa pyritään välttämään lääkkeellistä hoitoa niiden sivuvaikutusten ja riippuvuuden takia. Hyviksi hoitokeinoiksi on havaittu myös terapiat, joissa tutkitaan mielen toiminta-ajatuksia sekä niistä johtuvien toimintatapojen vaikutusta unettomuuteen ja terapian kautta tulevia muutoksia tavassa kokea, olla sekä käyttäytyä osana hyvinvointia. Tällaisessa terapiassa pyritään löytää kyseisen henkilön unettomuuden ylläpitäviä tekijöitä ja katkaisemaan niiden side uneen. Jotkut terapiat voivat sisältää unen rajoittamista, ärsykkeiden hallintaa, yliluonnollisia harjoituksia ja uudelleenjärjestelyä. Terapiamuoto tuleekin valita unihäiriön tyypin mukaan nukahtamisen vaikeuden tai liiallisen heräilyn lievittämiseen. Parhaiten terapia auttaa silloin, kun unettomuuden syynä on ahdistusta tai masennusta. Noin puolet pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivistä sairaanhoidon kannalta merkittävän tuloksen terapian kautta, joista osa jatkaa uneen vaikuttavan lääkkeen käyttöä. Hyvin nukkuvia on noin kolmasosa. Unettomuuteen käytetty terapia saattaa tosin olla hyvin kallista ja siihen erikoistuneita terapeutteja on Suomessa melko vähän. Rentoutuminen ja rentoutusterapia voivat lyhentää nukahtamisviivettä auttaen nukahtamisessa. Unettomuuden hoitamiseen on keksitty myös ääniterapialaitteita ja tutkimusten mukaan ne tehoavat lähes yhtä hyvin kuin unilääkkeet.

Maailman käytetyimpiin lääkkeisiin kuuluvat unilääkkeet, joita Suomessa käytetään enemmän kuin muualla Euroopassa. Unilääkkeet edistävät unensaantia, mutta eivät kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu unettomuuteen, sillä ne menettävät tehoaan kehon tottuessa niihin eli elimistön sietokyky kasvaa.  Keho alkaa tottua unilääkkeisiin jo kuukauden kuluttua ja iäkkäämpien unettomuutta ei suositella hoidettavaksi lääkkeillä. Pitkäaikaisessa käytössä unilääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, joka ilmenee käytön lopettaessa unettomuutena, jolloin unihäiriö palaa takaisin entistä ehompana. Tehon menetyksen ja riippuvuuden takia unilääkkeitä ei pidä käyttää unettomuuden perushoitona. Unilääkkeitä suositellaan käytettävän vain tilapäisesti, kuten 3-4 iltana viikossa, kunnes unettomuus paranee. Unilääkkeiden pidempiaikaiseen käyttöön tulisi olla selkeä syy ja huolellinen tutkimus. Useilla unilääkkeillä on sivuvaikutuksia, kuten päiväsaikaista väsymystä, unohtelua/muistamattomuutta, sekavuutta ja aamuyön heräilyä. Unilääkkeet lajitellaan niiden vaikutusajan perusteella lyhytvaikutteisiin nukahtamislääkkeisiin ja varsinaisiin unilääkkeisiin, joiden vaikutukset poistuvat kehosta pidemmän ajan kuluttua. Vaikeiden unihäiriöiden hoitaminen lievittää päiväsaikaisia oireita hyvinkin lyhyessä ajassa.

Unettomuuteen käytettyjä lääkeaineryhmiä ovat muun muassa bentsodiatsepiinit, barbituraatit, antihistamiinit ja jotkin yrtit, kuten rohtovirmajuuri. Myös kannabiksella on väsyttävää vaikutusta. Hyvin toimineena lääkkeenä on käytetty kehossa itsestäänkin valmistuvaa melatoniinia. Kaikkien lääkkeiden ja hoitomuotojen tulokset ovat kuitenkin yksilöriippuvaisia. Yleisesti unettomuuteen käytetyistä lääkkeistä osa on rauhoittavan vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä tai neurolepteja, joista haetaan sivuoireena tulevaa väsyttävää vaikutusta. Kuitenkin kaikkiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin liittyy etenkin pitkällä käytöllä sietokyvyn kasvaminen ja mahdolliset vierotusoireet sekä muita haittoja. Raskauden aikana säännöllisesti käytetyt uni- ja mielialalääkkeet voivat aiheuttaa vauvalle vierotusoireita. Unettomuuteen käytettävien lääkkeiden kanssa onkin arvioitava, onko lääkkeiden käytöstä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Valvominen

Valvetila on normaali päiväsaikaan, mutta liika valvominen aiheuttaa nukahtelua, ärtymystä, tunneherkkyyttä, keskittymisen heikkenemistä, kipukynnyksen laskua ja mikrounia. Mikrounet ovat lyhyitä, usein vain muutaman sekunnin pituisia hetkiä, joiden aikana ihminen on unessa. Mikrounia ilmenee pitkän valvomisen seurauksena ja aamuyöllä poiketessa normaalista unirytmistä. Silmänräpäytykset usein lisääntyvät ja hidastuvat ja mikrouneen nukahtaminen voi tapahtua ihmisen tajuamatta sitä itse myös silmät auki. Liikenteessä ilmaantunut mikrounijakso voi aiheuttaa liikenneonnettomuuden, jonka vuoksi ajamista ei suositella väsyneenä. Mikrounen aikana ihmisen aivosähkökäyrän (EEG) mukaan valveillaolotoimintojen havaitaan hävinneen ja tilalle ilmaantuneen hitaampia jaksoja. Vuorokauden yhtämittainen valvominen vastaa promillen humalatilaa. Pitkään valvottuaan ihminen alkaa nukahdella automaattisesti, kuten vessassa käydessään ja jopa silmät auki. Yleensä silmäluomet painuvat itsestään kiinni tahdonalaisten lihasten rentoutuessa ja ihmisen vaipuessa uneen. Aivot voivat kuitenkin nukkua, vaikka silmät olisivat auki. Tämä ilmiö tapahtuu myös unissaan kävelevälle, joka ei ole tietoinen puuhistaan, sillä aivot ovat syvässä unessa. Unissakäveleminen johtuukin siitä, että aivojen vireystilan säätö menee tilapäisesti sekaisin. Usein unissakävelyä ilmenee lapsilla, sillä aivojen kasvaminen on vielä kesken ja unensäätely häiriintyy helposti. Aivojen nukahtaessa hyvin nopeasti tajunta hämärtyy ennen kuin silmät sulkeutuvat kokonaan. Mikäli tajuttoman ihmisen silmät jäävät auki, ne on syytä painaa kiinni, jottei silmät kuivuisi.

Valvomisen vaikutukset
valveillaolotunnit lisättynä normaaliin valveillaoloon (yhtäjaksoinen)	vaikutus
4-5 tuntia	suorituskyky heikkenee
12 tuntia	tapaturmariski on kaksinkertainen verrattuna normaaliin
16 tuntia	tapaturmariski on kolminkertainen verrattuna normaaliin
24 tuntia	vastaa promillen humalatilaa
yli 2 vk - 3 kk	voi johtaa kuolemaan kehon vastustuskyvyn laskettua

Valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Liika valvominen on myös syynä moniin liikenneonnettomuuksiin. Pitkään jatkunut univelka on haitaksi myös terveydelle, sillä se voi heikentää vastustuskykyä, vähentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä aiheuttaen ylipainoa sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikkenemistä ja aiheuttaa näin tapaturmia.

Nukahtamisvaikeuden ovat usein yhteydessä hermoston ongelmiin ja oireyhtymiin sekä psyykkisiin oireisiin, kuten masennukseen. Univajeen vaikutus on kaksisuuntainen; hermoston oireilu aiheuttaa univajetta, joka lisää psyykkisiä oireita ja väsymystä.

Univelka

Univelka eli univaje tai unenpuute on unensaannin ja –tarpeen välinen epäsuhta, joka johtuu unen puutteesta. Univaje on väsymystä ja sitä kertyy kun ei nukkunut tarpeeksi. Kyseessä voi olla tarkoituksenmukainen tai tarkoitukseton valvominen, jolloin se usein johtuu unettomuudesta. Yleensä univajeen huomaa, kun sitä on kertynyt jo pidemmän aikaa. Riittävänä unena voidaan pitää unen määrää, joka tuottaa hyvän tai perustoimintakyvyn seuraavaksi päiväksi. Univaje siis määritelmänsä mukaankin haittaa normaalitoimintakykyä.

Pitkään jatkunut unenpuute on haitallinen terveydelle, sillä se aiheuttaa samoja oireita kuin liika valvominen, jonka tulosta univelka onkin. Elimistö pyrkii turvaamaan tarvittavan unensaannin säätelemällä valvomisen, nukkumisen ja unen määrää ja laatua: jos valvoo normaalia pidempään, nukkuu myös pidempään ja uni on syvempää. Suuri univelka ei kuittaannu kuitenkaan yhden yön pitkillä unilla ja jatkuva univelka estää normaalin unirytmin toteutumista. Jossain vaiheessa univelka on nukuttava pois, mutta unta voi nukkua myös varastoon. Varastoitavaa unta ei voida kuitenkaan käyttää ratkaisuna uniongelmille, sillä säännöllinen unirytmi on tärkeää. Jopa yhden yön univaje heikentää vastustuskykyä ja vain muutama valvottu tunti keskellä yötä voi saada kehon vastustuskyvyn hyökkäämään omia kudoksiaan vastaan. Vastoin luultua, myös pienikin univaje on haitaksi terveydelle. Univaje aiheuttaa haitallisia muutoksia myös verenpaineeseen, hermoston toimintaan, sokeriaiheenvaihduntaan, hormonien eritykseen ja on riski sairastua diabetekseen. Pitkäaikainen unettomuus näkyy helposti myös työelämässä stressinä ja epäsäännöllisinä työaikoina. Ympärivuorokautiset vuoro- ja yötyöt ovat edesauttaneet uneen liittyvien terveyshaittojen ilmenemistä. Uni tulisikin käsittää yhtä tärkeäksi liikkumisen ja hyvän ravinnon kanssa sekä arvioida työaikojen kuorimittavuutta nykyistä enemmän.

Univaje voi johtua unihäiriöistä, kuten nukahtamisvaikeuksista tai aikaisesta heräilystä, joiden pohjalla voi olla jokin psyykkinen taakka, kuten masennus. Vaikutus on jälleen kaksisuuntainen; mielenrasite aiheuttaa uniongelmia ja univajetta, jotka vahvistavat mielen rasitteita. Tästä voi koitua myös levottomuutta ja ylivilkkautta, etenkin lapsille.

Univajetta kerryttävät monet unta häiritsevät asiat, kuten vuorotyö, jonka vuorot ovat usein epäsopivia unen osalta. Ihmisen toimintaa säätelee niin sanottu sisäinen kello, jonka sekoittaminen häiritsee unen lisäksi koko elimistöä jopa solujen jakautumiseen asti. Liian lyhyt (alle 6 tuntia) tai liian pitkä (yli 9 tuntia) yöuni aiheuttaa terveydelle haittoja, kuten masennusta. Univaje vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Jatkuva väsymys tuo ongelmia käytökseen ja ihmis- sekä parisuhteisiin. Väsymys vähentää tai vie kokonaan mielenkiinnon yhteiseen kanssakäymiseen, parisuhteen ylläpitoon ja lasten kanssa touhuamiseen. Tarkkaa unen määrää on hankalaa määritellä, sillä unentarve vaihtelee yksilöllisesti, mutta yleensä iän myötä unentarve hiljalleen vähenee. Unenpuute vaikuttaa eri tavalla lapsiin ja aikuisiin. Unenpuute aiheuttaa aikuiselle väsymystä, mutta lapsella unenpuute voi ilmetä erilaisina käytöshäiriöinä, ylivilkkautena, keskittymisvaikeuksina, levottomuutena tai sosiaalisina ongelmina ja päiväväsymys puuttua kokonaan. Toisaalta unihäiriön lisäksi voi olla yksi tai useampia itsenäisiä sairauksia samanaikaisesti unenpuutteen kanssa selittämässä ongelmia. Pitkä valvominen usein kärjistää tunteita, kuten ärtyneisyyttä ja itkuisuutta sekä aiheuttaa palelua. Oireet lisääntyvät kun yöunet vähenevät. Monet kokevat myös aamuväsymystä, joka on yleistä unenpuutteelle. Unihäiriöiden taustalla voi olla myös sairauksia, jotka usein lisäävät tai aiheuttavat masennusta. Monet masentuneet kärsivät unihäiriöistä. Suuri osa unihäiriöistä on kuitenkin omia oireita, joihin ei välttämättä liity sairautta tai erikoisempaa syytä. Jos toimintataso on lähes normaali, voidaan ajatella häiriön korjautuvan itsestään, mutta mikäli unenpuute häiritsee normaalia päivätoimintaa, on asiaan hyvä pureutua tarkemmin. Aikuisille suunnatut televisio-ohjelmat ja niiden liika katsominen sekä sarjaan lukeutuvat tietokonepelit erityisesti ilta-aikaan lisäävät unihäiriöitä lapsilla. Unihäiriöillä on myös yhteys huonoon opiskelutulokseen ja psyykkiseen oireiluun.

Univajeen paras lääke on hyvä yöuni.