Hyvä ihminen

T

änään on oikea päivä olla hyvä ihminen, mutta millainen se hyvä ihminen sitten oikeasti onkaan? Onko hyvän ihmisen tunnusmerkki se, että pyrkii aina täydellisyyteen tai onnistuu kaikessa mitä yrittää. Kaikissa asuu tämä hyvä ihminen ja se on vain opittava tuomaan esiin. Jokaisella on arvoja, joita pitää ominaisina hyvälle ihmiselle, mutta ei ehkä tunnista niitä itsessään. Ne eivät ole taitoja tehdä asioita vaan taitoja käyttäytyä reilusti, ja niin, että hyväksyisi saman käytöksen itseään kohtaan. Kaikilla on kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksia, kun niitä alkaa vain huomata itsessään ja oppii arvostamaan niitä. Siksi kannattaa myös kuunnella, mitä toiset arvostavat sinussa ja kertoa vastavuoroisesti toiselle mikä hänessä erityisesti on hyvää, sortumatta kuitenkaan huijaamaan itseään tai muita. Näin saa selville, mitä toiset sinussa arvostavat, ja mitkä ominaisuudet sinussa voisi tehdä sinusta hyvän ihmisen.  Hyvä ihminen on juuri sellainen, millainen itse on, kun voi todeta, että suoriutunut tilanteista kunnialla. Kuitenkin epäonnistumiset ja virheet kuuluvat myös hyvälle ihmiselle, kysymys onkin, kuinka tilanteen käsittelee siitä eteenpäin.

Hyvä ihminen on myös hyvä itselleen. Osaa siis kieltäytyä tarvittaessa sekä kertoa tarpeensa ja toiveensa. Oman toiveensa tilanteessa voi kertoa yksinkertaisimmillaan ”minusta olisi tärkeää/hienoa, jos…”. Omat toiveet ovat yhtä tärkeitä kuin toistenkin, sillä jatkuva mukautuminen, toisten tahtoon mieltyminen ja miellyttäminen, tukahduttaa itsensä ja ei anna toiselle oikeita piirteitä ja luonnetta itsestään, joka pohjimmiltaan usein on asian ydin. Hyvä ihminen osaa nauttia ajasta muiden kanssa, mutta myös hetkistä itselleen. Hyvänkään ihmisen ei tarvitse pitää kaikista, mutta hän kohtelee muita tasavertaisesti.

Toisten huomioiminen on myös tärkeää, kunhan pitää mielessä; toisia pitää arvostaa, muttei palvoa. Keskeisenä hienona ominaisuutensa on reagoida toisen kertomaan, viestimällä, että on tietoinen toisen sanomasta. Tällaiseen voi pienimmillään riittää yksittäinen ”ahaa”, ”okei” tai ”sepä hienoa”. Usein siis huomion osoittaminen on toisen sanoman vastaanottamisen kertomista, jolloin toinen ymmärtää tulleensa kuulluksi jopa toteamusten tapaisissa asioissa. Helposti keskustelun asian kääntyminen omaan itseensä tulee toiselle miellyttävämmäksi, kun hän ymmärtää omankin asiansa olleen tärkeä. Kuitenkin hyvä ihminen tuntee myös negatiivisia tunteita, kuten häpeää, katumusta ja omaan toimintaansa kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta, silloin kun on toiminut toista kohtaan väärin. Toista kohtaan tehty vääryys tuntuu yhtä pahalta kuin itseään kohtaan tehty vääryys, joten hyvä ihminen osaa myös katua ja tuntea häpeää toiminnastaan, ja antaa anteeksi myös itselleen.

Hyvä ihminen osaa olla vihainen, mutta osaa pyytää ja antaa anteeksi. Myös hyvä ihminen saa tehdä virheitä ja olla oikeutetusti vihainen, sillä hyvä ihminen välittää myös omista tuntemuksistaan. Hyvä ihminen omaa siis paljon tunnetiloja tunteettomuuden sijaan. Luonnolliset reaktiot, toiminnat ja asiat eivät tunnu häpeällisiltä vaan neutraaleilta. Hyvä ihminen hyväksyy omat ja toisten virheet ja puutteet, korostamatta niitä.

Kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu paljon muutakin, mutta hyvän ihmisen ominaisuudet tulevat sisältäpäin, eikä siihen tarvita ulkopuolisia keinoja, kuten valtaa tai rahaa. Hyvän ihmisen ominaisuudet ovat jokaisen parhaat puolet, ne joista omassa itsessään osaa iloita ja arvostaa, joten jokainen on omalla tavallaan hyvä ihminen. Silloin voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi kun ymmärtää, että on vaikeassa ja epäoikeudenmukaisessa tilanteessa pystynyt käyttäytymään niin, että on jälkeenpäin ylpeä itsestään. Hyvän ihmisen kuuluu nauttia elämästä ja hymyillä vielä kaiken lopuksi, niin elämäkin tekee. Hyvä ihminen arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja toimintansa.

Hyvällä ihmisellä saa olla vastakkaisia ominaisuuksia. Hyvä ihminen on vuoroin onnellinen ja hyväntuulinen sekä surullinen ja apea. Hyvä ihminen saa olla rohkea, mutta myös pelokas erilaisissa tilanteissa. Hän osaa suhtautua asioihin vitsikkäästi ja olla hauska, mutta myös ottaa asiat vakavasti ja olla rauhallinen. Hyvä ihminen osaa nähdä asioissa jotain hyvää, mutta myös tilanteiden huonot puolet, peittelemättä ja väheksymättä kumpiakaan. Luottavainen, toiveikas ja tyytyväinen, hyvä ihminen saa olla joskus myös epätoivoinen, pettynyt ja toivoton. Hyvälle ihmiselle on ymmärrettävää olla ahdistunut, epäröivä, hämmentynyt ja järkyttynyt, rasittunut ja tuntea harmitusta ja väsymystä. Hän kuitenkin on vilpitön toiminnassaan ja oikeudenmukaisuuden ymmärrys.  Se että on oma itsensä, on kuitenkin kaikkein tärkeintä, se tekee jokaisesta hyvästä ihmisestä erityisen.

Asklepioksen sauva

Antiikin Kreikasta periytyvä Asklepioksen sauva on lääketieteen symboli, joka kuvaa sairauksien paranemista. Apollonin poika, Asklepios oli kreikkalaisen mytologian lääketieteen jumala.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Asklepioksen ja käärmeen yhteys selitetään tapauksella, jossa hänelle oli annettu tehtäväksi herättää kuolleesta. Kiemurrellen paikalle tullut käärme kietoutui sauvan ympärille, jolloin Askleopios tappoi käärmeen. Paikalle tuli toinen käärme mukanaan yrttiä, jolla se herätti ensimmäisen käärmeen kuolleesta. Samaisella yrtillä Askleopios oli saanut tehtävänsä suoritettua. Jumala Zeus nosti hänet taivaalle Käärmeenkantajan tähtikuvion muodossa ja myöhemmin lääkärit omaksuivat käärmeen parannuksen symboliksi.

Välimeren alueen yleisimpiä käärmeitä ovat pensaskäärmeet, joka on kuvattuna myös sauvan ympärille kiertyneensä. Aikoinaan pensaskäärmeitä pidettiin Asklepiokselle pyhitetyissä temppeleissä, jonne ihmiset tulivat pyytämään apua sairauksiinsa. Käärmeiden avulla uskottiin saavan apua parantavan taidon omaavalta jumalalta.

Käärmeen nahanluonnin on uskottu kuvaavan uudistusta ja elpymistä.

Toisinaan farmasian  myös apteekkienkin käyttämä Hygienian malja sekoitetaan Asklepioksen sauvan kanssa. Hygienia maljan alkuperä on myös kreikkalaisesta mytologiasta, jonka mukaan terveyden ja puhtauden jumalatar Hygieia kuvattiin taiteessa käärmeen kanssa, joka oli kietoutunut hänen käsivartensa ympärille ja joi hänen kädestään olevasta maljasta.

Minervan pöllö

Roomalaisessa mytologiassa Minerva on viisauden jumalatar, jonka kanssa kulkee Minervan pöllö. Minervan pöllöä onkin nimitetty viisauden tunnusmerkiksi ja filosofian vertauskuvaksi. Perinteisesti pöllöä on pidetty viisaana filosofi G.W.F. Hegelin sanojen mukaan ”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa”. Tällä viitataan filosofiaan; asioita jälkeenpäin tarkastelevana ja ymmärrettävänä menettelynä. Tällä tarkoitetaan, että elämää ymmärtää sen mentyä ohitse ja todellisuutta vasta, kun asiat ovat jo tapahtuneet.

Soihtu

Yleensä soihtu käsitetään tulta palavana valaistuksena. 

Entisaikoina tulen hallitsemisen ymmärrettyään, pelotettiin villieläimiä pois soihtuja käyttäen. Niillä valaistiin myös kulkemista, etenkin yöaikaan. Tuli tuotti lämpöä ja antoi turvaa luoden ihmiselle valtin, joka nosti ihmisen eläimien yläpuolelle. Tulta pidettiin palvomisen arvoisena, joten soihtuihin liittyi oma maaginen symboliikkansa, josta jotain on jäänyt tähän päivään asti.

Euroopassa varhaiselle keskiajalle asti sisätiloja valaistiin kiinteillä soihduilla, mutta myöhemmin niitä käytettiin enimmäkseen ulkona, kuten linnojen tai kartanoiden pihoilla.

Entisaikoina Kreikassa ja Roomassa surun merkkinä oli kaksi ristiin kuvattua eri suuntiin osoittavaa soihtua. Tällaista surun merkkiä käytettiin sen ajan hautakivissä. Alaspäin osoittava soihtu kuvasi kuolemaa ja ylöspäin suunnattu elämää ja totuutta. Joidenkin uskontojen mukaan ylöspäin osoittava soihtu kuvasi auringonnousua ja alaspäin käännetty auringonlaskua.

Nykyään soihtujen merkitys on suurilta osin symbolinen ja niitä tarvitsevat tulennielijät esityksissään.

Symbolina soihtu mielletään yleisen toivon ja valistuksen merkiksi. Nykyään soihtu esiintyy patsaissa symbolisen merkityksensä kanssa, kuten New Yorkin Vapaudenpatsaassa, jossa naishahmo ”valaisee vapaudella maailmaa”.

Soihtua on käytetty tunnuksena monissa ryhmissä. Olympiatuli on varmasti tunnetuin, joka paloi jo muinaisen Kreikan vanhanaikaisissa olympialaisissa. Nykyään olympiatulen kuljetus ja sytyttäminen olympialaisten järjestämään kaupunkiin on muodostunut mediatapahtumaksi.

Valkoinen norsu

Valkoinen norsu on sanonta, jolla tarkoitetaan näennäisesti arvokasta, mutta todellisuudessa vain kuluja aiheuttavaa asiaa.

Kaakkois-Aasiasta peräisin olevan sanonnan mukaan, hallitsijoiden asemaa symboloiva täysin valkoinen albiinonorsu on harvinainen ja arvostettu. Valkoisen norsun uskottiin tuovan vaurautta ja onnea. Valkoista norsua pidettiin myös pyhänä eläimenä, sillä perinteen mukaan Buddhan äiti näki unen, jossa valkoinen norsu toi hänelle lootuksenkukan, joka puolestaan symboloi viisautta ja puhtautta. Pyhää eläintä ei kuitenkaan saanut hyödyntää minkäänlaiseen työskentelyyn. Valkoisen norsun saaminen lahjana hallitsijalta oli samalla siunaus ja kirous: eläin oli pyhä ja osoitus hallitsijan mielisuosiosta, mutta kuitenkin kirous, sillä norsusta oli vain kuluja eikä sillä ollut mitään varsinaista käyttöä.

Valkoinen sulka

Perinteisesti valkoinen sulka on Englannin armeijan ja brittihallinnon alaisten maiden käyttämä vertauskuva pelkuruudesta. Ennen valkoinen sulka saatettiin sodan aikana antaa pelkurimaisesti käyttäytyneelle sotilaalle, upseerille tai siviilille, jonka epäiltiin asepalveluksen välttelystä.

Poikkeuksena Yhdysvalloissa armeija puolestaan antaa valkoisen sulan erityisen rohkeuden tai tarkka-ampujan kyvyn merkiksi.

Pelkuruuden merkkinä valkoista sulkaa on käytetty 1700-luvaulta lähtien. Sen symbolinen tausta tulee sen aikaisista viihdemuotona tunnetusta kukkutappelusta. Jalostetuilla ja puhdasverisillä kukoilla ei ollut valkoisia sulkia pyrstössään, toisin kuin ristiverisillä kukoilla, joiden uskottiin pärjäävän huonommin kukkotappeluissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Englantilaiset naiset antoivat valkoisia sulkia miehille, jotka eivät olleet syystä tai toisesta pyrkinyt armeijaan. Sulkien antaminen yleistyi ja niitä jaettiin lähes kaikille sodan aikaan siviilipuvussa liikkuneille palvelusikäisiltä näyttäneille miehille. Osa oli kuitenkin vapautettu palveluksesta iän, terveyssyiden tai työnsä takia. Sulka merkitsi häpeää, jota kantoi lopun ikäänsä.

 Myös erilaisia armeijaan värvääviä julisteita kiinnitettiin näkösälle. Osa sulan saaneista oli osallistunut sotaan, mutta haavoittunut tantereella ja siksi vapautettu palveluksesta. Toisinaan naiset keräytyivät nimittelemään pelkuriksi miehiä, joiden he epäilivät lintsaavan armeijasta. Sulan saaminen oli niin suuri häpeä, että osa alaikäisistä valehtelivat ikänsä liittyäkseen armeijaan ja välttäen sulan saamisen. Nuorimmat sulan saaneet olivat vasta 14-vuotiaita. Vakavasti sairaat, kuten tuberkuloosista kärsineet miehet menivät taisteluun, jottei joutuisi kestämään naisten mustamaalausta. Usein armeijaan värväävät suostuivat väärentämään tietoja kutsuntapapereihin, kuten iän tai pituuden, jos kertoi saaneensa valkoisen sulan.

 Australiassa sulkien jakaminen sai välillä älyttömiä mittasuhteita. Sulkia annettiin jopa 24 sodassa haavoittuneelle, mutta palkitulle miehelle, joka oli osallistumassa kotikaupungissaan hänen kunniakseen järjestettyihin juhliin, siviilipuvussa. Yksi sulan saaneista oli rohkeudestaan palkittu mies, joka ilmoittautui vapaaehtoisesti taisteluun, mutta määrättiin siviilipalvelukseen ammatillisten taitojensa takia. Tilanteen pahentuessa edelleen, alettiin taistelussa olleille, sijoitustaan odottaville, valtion alaisuudessa työskennelleille ja tärkeitä siviilityötä tehneille jakamaan erilaisia tunnuksia sulkien jakamisen välttämiseksi. Jos tunnuksia käytti tavallista kauemmin, alkoi sulkien jakaminen jälleen.

 Joskus miehet tulkitsivat, että ”typerät nuoret naiset käyttivät valkoisia sulkia vain päästäkseen eroon miehistään, joihin olivat kyllästyneet”. Jotkut kertoivat saaneensa sodan aikana niin monta valkoista sulkaa, että olisi voinut tehdä niistä viuhkan.

Nykyisin merkitys ei niinkään ehkä liity sotaan, mutta pelkuruuden merkiksi sulka sopii menneisyytensä vuoksi. Nykyään sulan suora jakaminen voisi herättää kummallisia tulkintoja, mutta puheessa mainitseminen valkoisesta sulasta, merkityksen tietäneiden kesken voi olla hienovaraisempi ilmaisu pelkuruudesta.

Panassi

Panassiksi kutsutaan hatun tai kypärän sulkatöyhtöä. Vertauskuvallisesti se tarkoittaa kuitenkin myös teeskentelyä. Ranskan kuninkaalla Henrik IV käytti kypärässään valkoista sulkaa ja hänen sotahuutonsa oli: ”Seuratkaa minua ja valkoista sulkaani”.

Harvoin tulee ajatelleeksi sen enempää kypärän sulkatöyhtöjä. Tietysti teeskentelijöille se sopisi hienosti.

Merkityksiä

Monille asioille on menneisyytensä vuoksi muodostunut jokin toisenkinlainen merkitys. Merkitykset tulevat ja ne esiintyivät alkuperäisinä kauan aikaa sitten. Se, mistä merkitykset tulevat on julkaisujen aiheina.

1 Panassi
2 Valkoinen sulka
3 Valkoinen norsu
4 Soihtu
5 Minervan pöllö
6 Asklepioksen sauva

2 Numerot ja pelot

Eri kulttuureissa on muodostunut pelkotiloja numeroita kohtaan. Taikauskoista huolimatta näitä pelkoja pyritään välttämään ainakin jossain päin maailmaa. Pelätyin on varmaankin tunnettu 13. perjantai.

 

Triskaidekafobia                                   
 

Triskaidekafobiaksi kutsutaan lukuun 13 kohdistuvaa pelkoa. Lukuun 13 kohdistuva kammo on siis fobia, eli kohteeseen liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko.

Tämän taikauskoisen pelon kohteena on numero 13, joka koetaan pahaenteiseksi ja siksi esimerkiksi yöpyminen hotellihuoneessa numero 13 tuntuu pelottavalta.

Tämän takia lähinnä Yhdysvalloissa hotelleista ja muista rakennuksista on toisinaan jätetty välistä pois kerrosluku 13 ja huone numero 13. Osassa matkustajalentokoneista vältetään istuinrivin numeroa 13. Suositussa autourheilussa Formula 1:ssä kenelläkään kuljettajalla ei ole autoa numero 13.





 

Triskaidekafobiasta on myös erikoismuoto, jossa pelko kohdistuu erityisesti kuukauden 13. päivän osumiseen perjantaille.

Itä-Aasiassa tunnetumpi pelko on tetrafobia, joka kohdistuu numeroon 4.

 

 

Tetrafobia

Tetrafobia tarkoittaa lukuun 4 kohdistuvaa pelkoa. Numeron 4 liittyvä kammoksuminen on oikean vaaran olemassaoloon perustumaton kammo. 

Tämä taikauskoon pohjautuva kammo on yleisin Itä-Aasian maissa, kuten Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa.

Syy siihen, miksi numero 4 saa kauhua aikaan voi johtua siitä, että monissa kielissä se viittaa kuolemaa. Kiinan kielellä sana neljä (sì) muistuttaa ääntämiseltään erityisen paljon sanaa kuolema (sǐ) ja näin on useissa puhutun Kiinan kielissä. Kun taas numero neljä japaniksi (shi) ja koreaksi (sa) ovat ääntämyksiltään aivan samat kuin kielten kuolemaa tarkoittavat sanat.

Tetrafobian takia Itä-Aasiassa vältetään numeroa 4 juhlapäivien ja perheenjäsenten sairauksien aikana kuoleman pelossa.

Kauhua aikaansaavan numeron 4 takia, myös muita lukuja, joissa numero 4 esiintyy (14, 24…) pyritään välttämään. Kyseisissä maissa luvut, joissa numero 4 esiintyy, jätetään pois monissa rakennuksissa, kuten hotelleissa, virastoissa ja sairaaloissa. Pöytänumerot, joissa numero 4 esiintyy, jätetään pois usein hääaterioilla ja muissa tärkeimmissä tilaisuuksissa. Usein asuinrakennusryhmittymien talojen numeroiden 4, 14, 24 jne. sijaan käytetään numeron ja kirjaimen yhdistelmää; rakennuksesta 4 tulee 3A, 14:sta 13A ja niin edelleen.



Hongkongissa osasta rakennuksista, kuten pilvenpiirtäjistä Vision City ja The Arch, puuttuu täysin kerrosten numerointi 40-49 kerroksien osalta. Kulttuurillisesta tetrafobiasta tietämättömälle, tapa saa aikaan vaikutelman, kuin kyseiset kerrokset puuttuisivat kokonaan, koska kerrosta 39/F seuraa 50/F. Myös kiinalaisten armeijassa käytettyjen lentokoneiden nimet alkavat aina numerolla 5, kuten taistelukone ”Shenyang J-5”. Samankaltaisesti Taiwanissa ja Etelä-Koreassa merivoimat eivät käytä numeroa 4 aluksiensa viirinumeroissa.

Kaupungeissa, joissa Itä-aasialainen ja länsimaalainen kulttuuri sekoittuvat, kuten Hongkongissa ja Singaporessa, on mahdollista, ettei kaikissa rakennuksissa ole numeroa 13 ja että numero 4 kaikkien variaatioiden kera jätetään pois.
 

Kaikissa Itä-Aasian maissa tetrafobia ei kuitenkaan ole yhtä yleinen, mutta lähes aina kerrosnumero 4 jätetään pois ainakin julkisissa rakennuksissa ja sairaaloissa. Muissa rakennuksissa ja hisseissä neljäs kerros on numeron 4 sijaan merkitty kirjaimella F, joka tulee englanninkielisestä sanasta four.

1 Numerot ja päivät

H

uomaamme usein päivien menevän kuin ohitsemme, emmekä aina muistakaan heti, monesko päivä kuukaudesta on meneillään. Joissakin päivissä on kuitenkin jotakin erikoista, ei ehkä tapahtumien vaan päivämäärän puolesta.

 

26. syyskuuta

26. syyskuuta on kalenterin mukaan vuoden 269. päivä ja samalla ainoa päivä, jonka järjestysluku on sama kuin päivämäärä.

 

29. helmikuuta

29. helmikuuta on karkauspäivä ja se on vain karkausvuosien helmikuussa. Karkausvuosi on neljän vuoden välein, neljällä jaollisina vuosina. Karkauspäivänä ei ole kenenkään nimipäivä.

 

13. perjantai

Lukua kolmetoista pidetään usein epäonnen lukuna. Kuukauden 13. päivän osuessa perjantaille, päivä koetaan taikauskoisesti erityisen epäonnekkaana. Ilmeisesti se on lähtöisin kahdesta erillisestä käsityksestä, jotka ovat jossain vaiheessa sulautuneet yhteen; perjantai on onnen päivä ja 13 huonon onnen numero. Perjantai 13. on myös romaanin ja elokuvan nimi, jotka kertovat kauhutarinoita kyseisestä päivästä. Nämä tarinat eivät kuitenkaan ole totta.

Luku 13

-       on alkuluku, eli sitä ei voida jakaa tasan millään muulla kokonaisluvulla kuin yhdellä tai itsellään.
-       tavallisesti korttipakassa on jokaisella maalla 13 korttia.
-       alumiinin järjestysluku on 13.

Syy

      I.        Kristinuskon mukaan epäonnen luku 13 johtuu siitä, että kiirastorstaina viimeisellä ehtoollisella Jeesuksen pöydässä oli kolmetoista ruokailijaa (12opetuslasta ja hän itse).
     II.        Erään legendan mukaan perjantai 13. päivä olisi saanut huonon onnen maineensa kun Ranskan kuningas Filip IV määräsi vangittavaksi Temppeliherrain ritarikunnan jäsenet. Kuningas oli lähettänyt kaikkiin kaupunkeihin kirjeen, joissa temppeliherroja oleskeli, joka oli luvallista avata vasta 13. päivänä. Kirjeessä kuningas syytti temppeliherroja saatananpalvonnasta ja siksi heidät vangittiin ja poltettiin roviolla.

 

Esiintyminen

Aina kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on 13. päivä perjantai. Näin sattuu joka vuosi ainakin kerran. Niin voi sattua korkeintaan kolme kertaa vuodessa (helmi-, maalis- ja marraskuussa tai karkausvuonna tammi-, huhti- ja heinäkuussa).
Kalenterivuoden päivät sattuvat joka 400. vuosi samoille viikonpäiville. Voidaankin siis todeta, että 400 vuoden kuluessa kuukauden 13. päivä sattuu perjantaiksi hieman useammin (688 kertaa) kuin millekään muulle viikonpäivälle.

Tapahtumia

-       Perjantaina 13. marraskuuta 1970 osui trooppinen hirmumyrsky tiheään asutulle Gangesin suistomaalle Bangladeshissa, surmaten arviolta 500 000 ihmistä.
-       Perjantaina 13. lokakuuta 1972 sattui Andien matkustajakoneen lento-onnettomuus.
-       Perjantaina 13. tammikuuta 2012 tapahtui risteilyalus Costa Concordian karilleajo.

Perjantai
Perjantaita on pidetty kristinuskon mukaan huonononnen päivänä pitkän perjantain mukaan, joka oli Kristuksen kuolinpäivä.

 

Luku 19

Entisaikaisten Babylonialaisten mukaan huonon onnen luku oli 19, joka laskettiin kaavalla:

7 × 7 - 30 = 19

eli viikonpäivien lukumäärä kerrottuna itsellään ja vähennettynä kuukauden päivien lukumäärällä.

 

Pedon luku 666

Pedon luvuksi kutsuttu luku 666 on peräisin kristinuskon Raamatusta, jossa luku varoittaa kostosta sitä kantaville ja mainitaan pedon luvuksi.

666

On jokseenkin epäselvää, kuinka pedon luku tulisi tulkita. Alkuperäinen muinaiskreikankielinen Raamatun teksti ei puhu luvusta 6–6–6, vaan kuusisataa ja kuusikymmentä kuusi. Luku on myös kirjoitettu alun perin kreikkalaisilla numeroilla, jolloin sen osille 600, 60 ja 6 on kaikille käytetty eri kirjainta.

Selityksiä

      I.        Pedon lukua on yritetty liittää moniin myöhemmin eläneisiin henkilöihin erilaisten kaavojen varjolla ja vedoten enteisiin, että tuohon aikaan olisi pystytty ennustamaan jonkun nykyhetken henkilön olemassaoloa.1900-luvulla jotkut uskoivat pedon luvun tarkoittavan mm. Yhdysvaltain presidenttiä Ronald Wilson Reagania sillä perusteella, että hänen jokaisessa nimessään oli kuusi kirjainta.

     II.        Raamatussa Johanneksen ilmestyskirjassa sanotaan pedon luvusta seuraavasti:

>>Merkki on pedon nimi tai sen nimen luku. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.>>

Eräs selitys onkin, että luku tarkoittaa ihmistä tai ihmiskuntaa itseään, joka asettaa itsensä jumalan sijaan ja ajaa maapallon tuhoon. Johannes, puhui hepreaa, mutta kirjoitti kreikaksi. Oletettavasti hän siis käytti heprealaista numerologiaa ja kun alkuperäinen kreikankielinen sana muunnetaan hepreaksi ja lasketaan numeroiksi, on tuloksena 666 ja tällöin ”pedon luku on ihmisen luku” tukee tarkoitusta ihmiskunnasta. Jumalan lukuna pidetään numeroa 7, ja 777 symboloi Raamatun Pyhää kolminaisuutta. Ihmisen luku on tällöin 666 - ruumis, sielu ja henki. Tosin tämän selityksen ongelma on, ettei pedon luku ole kolme kappaletta numeroita 6, vaan kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Toisin sanoen lukua ei ole alkutekstissä ilmaistu kymmenjärjestelmällä.

Lisää keksimyksiä pedon luvulle

EAN-koodien eli tavallisemmin viivakoodien kohdistusviivojen on uskottu tarkoittavan numeroa 6 ja siten yhdessä muodostavan pedon luvun 666. Kohdistusviivat esiintyvät kolmena sarjana kahden kapean, muita pidemmän viivan ryhmänä. Yhtäläisyys on kuitenkin kuvitteellinen, sillä jokainen numero muodostuu sekä valkoisista että mustista, tietyn levyisistä osista, ja kun valkoiset viivat huomioidaan, eivät kohdistusviivat ole kuutosia.

Nro 01

H

arvemmin tulee ajatelleeksi, mihin kaikkeen numerot voidaan yhdistää ja millaisia tarkoituksia erilaiset numerosarjat pitävät sisällään. Tutkitaan tarkemmin numeroita ja niiden selityksiä erilaisten kansakulttuurien ja uskomusten näkökulmista. Julkaisuissa käydään läpi:

1 Päivämäärät ja luvut

2 Numerot ja pelot

Monelle tulee varmasti mieleen 13. perjantai, mutta näille uskomuksille on omat syynsä, jotka juontavat juurensa jo kaukaa. Numeroiden suhteen voitaisiin sanoa, että joskus niihin yhdistetään taikauskoisia ajatuksia.

Keskustelun periaatteet

U

seimmat keskustelut ovat erilaisia riippuen siitä, millaisessa tilanteessa ja seurassa ne käydään. Toiset ihmiset ovat pohdiskelijoita, toiset älyllisten haasteiden ratkojia, toiset herkkiä kyynelehtijöitä ja toiset väittelijöitä. Keskustelijoina ihmiset ovat erilaisia ja keskustelut sitä myöten myös. Logiikan ajatustavalla keskustelussa on tietyt periaatteet, jotka jaetaan neljään tyyppiin määrän, laadun, yhtenäisyyden ja tavan mukaan.

 

Keskustelun periaatteet ovat:

-          Määrän periaatteen mukaan puhuja ei saa kertoa liikaa eikä liian vähän.
-          Laadun periaatteen mukaan puhuja ei saa esittää sellaista, mitä itse pitää vääränä tai mille ei ole riittäviä perusteita.
-          Yhtenäisyyden periaate tarkoittaa, että puhujan pitää pysyä asiassa.
-          Tavan periaatteen mukaan puhujan on pyrittävä selkeyteen ja vältettävä epä­selvyyksiä, moniselitteisyyttä ja -sanaisuutta.

 

Näitä noudattamalla saa olla melkoinen papukaija, mutta toki nämä ohjeet tekevät keskustelusta hyvän. Tällaisia periaatteita voi hyödyntää esimerkiksi ammatin ja opiskelun kautta. Periaatteet eivät kuitenkaan tee keskustelusta ja puhumisesta kovin helppoa, mutta vapaamuotoinen keskustelu voi ollakin mukavampaa ja antoisampaa.

Näitä keskustelun periaatteita kuitenkin keskustelukumppani tai paremminkin kuulija (julkiset lausunnot) odottaa puhujan noudattavan. Ne myös selkeyttävät puheita (julkiset ja juhlavat tilanteet)

Puhumiseen voi liittyä myös epäsuoraan kielenkäyttöä, johon sisältyy lauseet, joilla tarkoitetaan päinvastaista, mitä sanotaan. Jo pelkästään äänensävy ja – paino voivat osoittaa, että puhuja ei tarkoita mitä sanoo. Esimerkiksi lause ”Tämä on tosi kivaa.” muuttuu kuulijan korvaan äänen mukaan, ja saa tarkoituksen sen perusteella, vaikka toki itse sanoillakin on merkitystä.

Keskustelun periaatteilla on kaksi merkittävää vaikutustapaa. Ensiksikin periaatteita voidaan tulkita olettamalla, että toteamuksen tapaisella merkityksettömästi tyhjän lauseen taustalla on mielekäs sisältö.

Esimerkki yhtenäisyyden periaatteen rikkomisesta:

A, ohikulkijalle: ” Minulta pääsi autosta bensa loppumaan.”

B: ”Tuolla on kulman takana on huoltoasema.”

Tässä B:n lausuma olettaa A:n tarvitsevan polttoainetta huoltoasemalta. B niin sanotusti ymmärtää A:n toteamuksen ikään kuin kysymyksenä. A käsittää B:n lausuman vastaukseksi ja lisäksi olettaa, että B ei ole vaihtanut puheenaihetta.

Periaatteita voidaan ”pitää pilkkanaan” tai ”riistää”. Tällä tavalla sanotaan usein enemmän kuin tarkoitetaan. Kysymys pettää odotukset.

>> Jos on olemassa jokin tapa C, että tilanteessa Y on tehtävä toiminto A, niin silloin kun joku tekee toiminnon B tilanteessa Y tai toiminnon A, mutta tilanteessa Z, ei tekijän katsota yksinkertaisesti rikkoneen tapaa C ja aiheuttaneen humpuukia. Tekijän katsotaan ennemminkin riistäneen tapoja, jotta on pystynyt välittämään jonkin oleellisen lisäviestin. >>

 

Esimerkki laadun periaatteiden rikkomisesta:

A: ”Opettaja, eikös Arlit ole Algeriassa?

B: ”Ja Pori taitaa olla Kuubassa.”

B:n lausuma vihjaa järjettömällä tavalla, että A on väärässä.

Tällaisiin toteaviin ja ilkikurisiin vastauksiin ihmiset sortuvat usein, kun eivät huomaa, että kysyjä onkin aidosti tietämätön, vaan pitävät kysymystä itsestäänselvyytenä.

 

Esimerkki tavan periaatteiden rikkomisesta:

C: ”Naapurinrouva on kyllä yksi pahuksen suunsoittaja, vai mitä?”

D: ”Öh,… on muuten melko lämmin ilma, vaikka onkin vasta maaliskuu.”

D voi yrittää viestiä lausumallaan, että naapurinrouvan tytär on kuulolla.

Tällaisia ilmaisuja ihmiset usein käyttävät vaihtaakseen puheenaiheen, sillä joku keskusteluun sopimaton on lähettyvillä. Ilmaisulla kierretään siis helposti vastaus, joka kertoo, että toinen on sanonut väärässä paikassa väärän asian. Tähän liittyy myöskin sanonnat: ”Siinä paha, missä mainitaan” ja epäsuorempi versio ”Siinä maha, missä painitaan.”

Esimerkki määrän periaatteiden rikkomisesta:

>> Hermostunut, siivoava äiti sanoo sohvalla viruvalle pojankoltiaiselleen: ”Voisitko yrittää siirtää itsesi siitä sohvasta.” >>

Olisi riittänyt pelkkä kehotus poissiirtymisestä. Lisätty verbi ’yrittää’ vihjaa esim., että poika on mahdottoman laiska.

Tämän kaltaisiin, jopa ivallisesti ja usein negatiivisiin vihjauksiin turvaudutaan usein, kun ei haluta aloittaa riitelyä ja haukkua toista suoraan. Kuitenkin esimerkissä äidin lausahdus on piruileva.

 

Toistuvat sanamuodot

Tautologiat eli ymmärrettävämmin ilmaukset, jotka muotonsa takia ovat välttämättä toisia. Tämänmuotoiset ilmaukset eivät tavallaan viesti mitään, mutta tietyissä tilanteissa ne pitävät pilkkanaan määrän periaatteita ja viestivät siten.

Esimerkiksi:

”Sota on sotaa.”

Merkitys saattaa olla, että sodissa tapahtuu aina kauheita asioita ja se kuuluu asian luonteeseen, joten ei auta murehtia tätä nimenomaista tilannetta.”

 

”Joko Anna tulee tai sitten hän ei tule.”

Merkitys saattaa olla, että ei kannata huolehtia Annan tulemisesta, koska siihen ei voi vaikuttaa mitenkään.

”Jos hän tekee sen, niin hän tekee sen.”

Merkitys saattaa olla, että se ei liikuta sanojaa lainkaan.

Kaksinkertainen kielto tuo ilmaisuun lisämerkitystä ja korostusta.

Esimerkiksi:

”Se on mahdollista.” ei tarkoita sävyltään aivan samaa kuin ”Se ei ole mahdotonta.”

”Se pysyy samanlaisena.” ei tarkoita sävyltään aivan samaa kuin ”Se ei tule koskaan muuttumaan.”

 

 

HAASTE

*Rikotko itse jotakin keskustelun periaatetta?

*Muuttiko julkaisu mielipidettäsi, asennettasi tai ajatuksiasi keskustelusta?
*Millainen keskustelija olet?
*Millaisista asioista tykkäät keskustella?

 

Sokeat miehet ja elefantti

Tarina sokeista miehistä ja elefantista on lähtöisin Intiasta. Tarina havainnollistaa erilaisten totuuksien ja harhakäsitysten syntymistä ja kehittymistä. Eri aikoina tarina on tarjonnut näkemystä muun muassa siihen, mitä totuus on. Tarina havainnollistaa, miten asiantuntijat toimivat tilanteessa, jolloin on puutteita tiedosta sekä korostetaan puhumisen ja näkemysten kunnioitusta.

Tarina on lähinnä vertaus ja sitä on tulkittu monilla tavoilla.

 

Tarina

Useissa tarinan versioissa viisi sokeaa miestä lähtee selvittämään, millainen elefantti on. Miehet tunnustelevat oppiakseen tuntemaan elefantin ja jokainen sokea mies tunnustelee eri osaa, kuten kylkeä tai torahammasta.

Miehet vertailivat omia havaintojaan ja huomasivat, että ne ovat täysin ristiriidassa toistensa kanssa.

”Elefantti on niin kuin suuri notkea, lämmin ja pinnaltaan rosoinen letku.” ensimmäinen sokea mies kertoi tunnusteltuaan elefantin kärsää.

”Ei suinkaan. Elefantti on kuin paksu ja teräväkärkinen keihäs.” vastasi toinen sokea mies ja irrotti kätensä elefantin syöksyhampaasta.

”Minun mielestäni elefantti on kuin tukeva, hyvin paksu ja rosoinen pylväs.” puuttui keskusteluun kolmas sokea mies tunnusteltuaan huolellisesti elefantin jalkaa.

”Elefantti on kuin vahva ja paksu köysi.” selitti neljäs sokea mies, joka oli tunnustellut elefantin häntää.

”Te olette kaikki väärässä, elefanttihan on aivan selvästi kuin suunnaton nahkainen kaalinlehti.” selitti viides sokea mies päästäen käsistään elefantin valtavan korvan.

He kaikki olivat samaan aikaan oikeassa ja väärässä. Jokainen tunsi elefantista vain yhden osan, vain yhden puolen.

Sokeiden miesten kertomukset eroavat pääasiassa sen suhteen miten elefantin ruumiinosia kuvataan, kuinka voimakkaaksi erilaisten näkemysten kohtaaminen kääntyy ja miten miehet saavuttavat yhteisymmärryksen.

Jokainen meistä on omalla tavallaan tuollainen sokea mies. Jokaisella meillä on tuntemus vain kokemaamme osaan elämästä, ja siksi tarvitsemme toisiamme, koska meidän kokemuksemme ja ymmärryksemme täydentävät toisiaan, niin että yhdessä saamme täyden kuvan.

Tätä olisi hyvä miettiä ja sisäistää, niin voisimme ehkä välttyä monilta turhilta ristiriidoilta, ja voisimme paremmin oppia toisiltamme.