5 Unettomuus ja univelka

Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestä huolimatta nukahda sopivaan aikaan, pysy unessa tai herää liian aikaisin. Lähes kaikki kärsivät siitä jossain vaiheessa elämäänsä ja osalla aikuisista ilmenee jopa pitkäaikaista unettomuutta.

Unettomuus aiheuttaa väsymystä, ärtymystä, vaikeutta keskittyä, muistin pätkimistä, oppimisvaikeuksia ja korvissa soivaa ääntä. Pitkäaikaisesta unettomuudesta on seurauksena usein huonontunut elämänlaatu ja heikentyneet sosiaaliset suhteet. Unettomuus aiheuttaa myös kehon ja mielen sairauksia tai ainakin edesauttaa niitä.

Unettomuus sekä siihen käytettävät lääkkeet lisäävät liikenneonnettomuuksia ja monet unihäiriöt aiheuttavat ylipainoa.

Pitkäaikainen unettomuus on jatkuva tunne siitä, ettei ole nukkunut ja levännyt tarpeeksi. Pitkäaikaisen unettomuuden aiheuttajia on syytä tutkia.

Mikäli unensaanti on vaikeaa tai yölliset heräämiset ovat toistuvia, on hyvä tarkastella elintapoja ja niiden mahdollisia muutoksia, kuten alkoholin, kahvin ja tupakan käyttöä sekä liikuntaa. Unihäiriön syy voi olla myös jonkin elimen toimintahäiriö.
Myös unilääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta, sillä ne menettävät tehoaan säännöllisessä käytössä, jonka seurauksena annostusta joudutaan usein lisäämään pitkällä käytöllä.
Unettomuutta ilmenee hieman enemmän kehitysvammaisilla (noin puolella), autismia ja ADHD:ta sairastavilla sisäisen kellon häiriön takia.

Unettomuudella on erilaisia tyyppejä ilmetä ja jatkua.

Unettomuus on jaettu osiin:

۝   nukahtamisvaikeus

۝   unessa pysymisen vaikeus (katkonainen uni)

۝   liian aikainen herääminen

Unettomuus on keston mukaan jaoteltuna:

۝   lyhytaikaista

²  kestää yhdestä yöstä muutamaan viikkoon

²  monet kärsivät toisinaan lyhytaikaisesta unettomuudesta muun muassa hetkellisen ahdistuksen takia

²  luokitellaan jaksottaiseksi, mikäli lyhytaikaista unettomuutta ilmenee välillä

۝   akuuttia

²  ei pysty nukkumaan hyvin 3 viikosta ½ vuoteen

۝   pitkäaikaista

²  unettomuutta lähes joka yö vähintään kuukauden ajan

Unettomuuteen on monia syitä, jotka voivat olla mielentilasta tai kehosta johtuvia. Usein viivästynyt, aikaistunut tai siirtynyt unijakso johtuu niin sanotusta sisäisen kellon häiriöstä. Myös kuorsaus eli uniapnea, niin sanotut levottomat jalat, erilaiset kivut, päänsärky, suonenveto, sydämen vajaatoiminta, astma tai muut hengitysoireet, kuukautiset ja vaihdevuodet, virtsa- ja suolistovaivat, raajojen verenkiertohäiriöt sekä erilaiset sairaudet ja niihin liittyvät kivut voivat aiheuttaa unettomuutta. Lääkkeiden tai päihteidenkäytön lopettaminen voi aiheuttaa unettomuutta.

Erittäin harvinainen 1970-luvulla ensikertaa ilmennyt FFI-tauti voi olla syy unettomuuteen. Harvinaisen taudin periytynyt aivosairaus estää unensaannin. Tavallisesti sairaus puhkeaa keski-ikäisenä ja johtaa kuolemaan muutaman kuukauden tai viimeistään parin vuoden päästä sairastumisesta.
Unihäiriöitä voi aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet, kuten bentsodiatsepiinit (etenkin lyhytvaikutteiset), epilepsialääkkeet, ehkäisypillereiden ja kofeiinin yhteiskäyttö, tietyt kipulääkkeet etenkin säännöllisesti käytettynä, kilpirauhaslääkkeet ja erilaiset salpaajat. Diureetit voivat tehdä yöstä levottoman niistä aiheutuneen jatkuvan vessahädän vuoksi.
Unettomuutta voi ilmetä myös tunnesyistä. Yleisimpiä tunnesyitä unettomuuteen ovat rakastuminen, jännittyneisyys, masennus, ahdistus, stressi ja arkielämän huolenaiheet sekä läheisen ihmissuhteen menetys. Unihäiriöiden ja mieleen vaikuttavien oireiden välillä on kaksisuuntainen yhteys: psyykkiset häiriöt aiheuttavat usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta liian lyhyt tai heikkolaatuinen yöuni ja unettomuus voivat aiheuttaa psyykkisiä oireita.  Unenpuute voi lisätä rasitusta ja vaikuttaa nukahtamista entisestään.
Joskus syy on niin sanottu primaarinen unettomuus, jota on noin 15 % unettomuustapauksista. Oireena on vähintään kuukauden jatkunut unettomuus, jonka syynä ei ole mielen häiriö eikä kehon sairaus. Yleensä jo lapsuusiässä alkanut primaarinen eli ensisijainen tai perus- unettomuus jatkuu muuttumattomana tai pahenee. Primaarista unettomuutta on erittäin vaikeaa hoitaa. Jatkuva unettomuus on usein puutteellista uni-valverytmin säätelyä.

Lasten unettomuutta on tutkittu viimeaikoina enemmän ja sen yhteyttä levottomuuteen, keskittymisongelmiin ja häiriköintiin. Unen tärkeys hyvinvointiin on vahvistunut tutkittaessa lasten ja nuorten epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, lyhentyneitä yöunia ja lisääntynyttä päiväväsymystä osana psyykkisiä oireita. Univajeen yleistyminen näkyy kouluikäisten lasten viikonloppuisin pidempään nukkumisessa. Yleinen syy on myöhäiset nukkumaanmenoajat ja rauhattomuus iltaisin. Lasten unihäiriöt tulisi hoitaa varhaisessa vaiheessa, sillä ne kroonistuvat eli muuttuvat pitkäkestoisiksi tai pysyviksi nopeasti. Unihäiriöiden hoitaminen parantaa usein lapsen vointia ja perhesuhteita lievittäen masennusoireita.

Unihäiriöiden hoitaminen suunnataan ongelman perussyyhyn; unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Hoitamalla unen eri häiriöt vältetään mahdollisesti psyykkistä oireilua merkittävissä määrin. Hyviä tuloksia lasten unettomuuden suhteen on saatu säännöllisillä nukkumaanmenoajoilla ja terapialla. Tietoa sisältäviä menetelmiä pidetään merkittävinä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, sillä ne vaikuttavat vähentävästi unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin myös hoidon lopettamisen jälkeen. Etenkin lasten kanssa pyritään välttämään lääkkeellistä hoitoa niiden sivuvaikutusten ja riippuvuuden takia. Hyviksi hoitokeinoiksi on havaittu myös terapiat, joissa tutkitaan mielen toiminta-ajatuksia sekä niistä johtuvien toimintatapojen vaikutusta unettomuuteen ja terapian kautta tulevia muutoksia tavassa kokea, olla sekä käyttäytyä osana hyvinvointia. Tällaisessa terapiassa pyritään löytää kyseisen henkilön unettomuuden ylläpitäviä tekijöitä ja katkaisemaan niiden side uneen. Jotkut terapiat voivat sisältää unen rajoittamista, ärsykkeiden hallintaa, yliluonnollisia harjoituksia ja uudelleenjärjestelyä. Terapiamuoto tuleekin valita unihäiriön tyypin mukaan nukahtamisen vaikeuden tai liiallisen heräilyn lievittämiseen. Parhaiten terapia auttaa silloin, kun unettomuuden syynä on ahdistusta tai masennusta. Noin puolet pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivistä sairaanhoidon kannalta merkittävän tuloksen terapian kautta, joista osa jatkaa uneen vaikuttavan lääkkeen käyttöä. Hyvin nukkuvia on noin kolmasosa. Unettomuuteen käytetty terapia saattaa tosin olla hyvin kallista ja siihen erikoistuneita terapeutteja on Suomessa melko vähän. Rentoutuminen ja rentoutusterapia voivat lyhentää nukahtamisviivettä auttaen nukahtamisessa. Unettomuuden hoitamiseen on keksitty myös ääniterapialaitteita ja tutkimusten mukaan ne tehoavat lähes yhtä hyvin kuin unilääkkeet.

Maailman käytetyimpiin lääkkeisiin kuuluvat unilääkkeet, joita Suomessa käytetään enemmän kuin muualla Euroopassa. Unilääkkeet edistävät unensaantia, mutta eivät kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu unettomuuteen, sillä ne menettävät tehoaan kehon tottuessa niihin eli elimistön sietokyky kasvaa.  Keho alkaa tottua unilääkkeisiin jo kuukauden kuluttua ja iäkkäämpien unettomuutta ei suositella hoidettavaksi lääkkeillä. Pitkäaikaisessa käytössä unilääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, joka ilmenee käytön lopettaessa unettomuutena, jolloin unihäiriö palaa takaisin entistä ehompana. Tehon menetyksen ja riippuvuuden takia unilääkkeitä ei pidä käyttää unettomuuden perushoitona. Unilääkkeitä suositellaan käytettävän vain tilapäisesti, kuten 3-4 iltana viikossa, kunnes unettomuus paranee. Unilääkkeiden pidempiaikaiseen käyttöön tulisi olla selkeä syy ja huolellinen tutkimus. Useilla unilääkkeillä on sivuvaikutuksia, kuten päiväsaikaista väsymystä, unohtelua/muistamattomuutta, sekavuutta ja aamuyön heräilyä. Unilääkkeet lajitellaan niiden vaikutusajan perusteella lyhytvaikutteisiin nukahtamislääkkeisiin ja varsinaisiin unilääkkeisiin, joiden vaikutukset poistuvat kehosta pidemmän ajan kuluttua. Vaikeiden unihäiriöiden hoitaminen lievittää päiväsaikaisia oireita hyvinkin lyhyessä ajassa.

Unettomuuteen käytettyjä lääkeaineryhmiä ovat muun muassa bentsodiatsepiinit, barbituraatit, antihistamiinit ja jotkin yrtit, kuten rohtovirmajuuri. Myös kannabiksella on väsyttävää vaikutusta. Hyvin toimineena lääkkeenä on käytetty kehossa itsestäänkin valmistuvaa melatoniinia. Kaikkien lääkkeiden ja hoitomuotojen tulokset ovat kuitenkin yksilöriippuvaisia. Yleisesti unettomuuteen käytetyistä lääkkeistä osa on rauhoittavan vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä tai neurolepteja, joista haetaan sivuoireena tulevaa väsyttävää vaikutusta. Kuitenkin kaikkiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin liittyy etenkin pitkällä käytöllä sietokyvyn kasvaminen ja mahdolliset vierotusoireet sekä muita haittoja. Raskauden aikana säännöllisesti käytetyt uni- ja mielialalääkkeet voivat aiheuttaa vauvalle vierotusoireita. Unettomuuteen käytettävien lääkkeiden kanssa onkin arvioitava, onko lääkkeiden käytöstä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Valvominen

Valvetila on normaali päiväsaikaan, mutta liika valvominen aiheuttaa nukahtelua, ärtymystä, tunneherkkyyttä, keskittymisen heikkenemistä, kipukynnyksen laskua ja mikrounia. Mikrounet ovat lyhyitä, usein vain muutaman sekunnin pituisia hetkiä, joiden aikana ihminen on unessa. Mikrounia ilmenee pitkän valvomisen seurauksena ja aamuyöllä poiketessa normaalista unirytmistä. Silmänräpäytykset usein lisääntyvät ja hidastuvat ja mikrouneen nukahtaminen voi tapahtua ihmisen tajuamatta sitä itse myös silmät auki. Liikenteessä ilmaantunut mikrounijakso voi aiheuttaa liikenneonnettomuuden, jonka vuoksi ajamista ei suositella väsyneenä. Mikrounen aikana ihmisen aivosähkökäyrän (EEG) mukaan valveillaolotoimintojen havaitaan hävinneen ja tilalle ilmaantuneen hitaampia jaksoja. Vuorokauden yhtämittainen valvominen vastaa promillen humalatilaa. Pitkään valvottuaan ihminen alkaa nukahdella automaattisesti, kuten vessassa käydessään ja jopa silmät auki. Yleensä silmäluomet painuvat itsestään kiinni tahdonalaisten lihasten rentoutuessa ja ihmisen vaipuessa uneen. Aivot voivat kuitenkin nukkua, vaikka silmät olisivat auki. Tämä ilmiö tapahtuu myös unissaan kävelevälle, joka ei ole tietoinen puuhistaan, sillä aivot ovat syvässä unessa. Unissakäveleminen johtuukin siitä, että aivojen vireystilan säätö menee tilapäisesti sekaisin. Usein unissakävelyä ilmenee lapsilla, sillä aivojen kasvaminen on vielä kesken ja unensäätely häiriintyy helposti. Aivojen nukahtaessa hyvin nopeasti tajunta hämärtyy ennen kuin silmät sulkeutuvat kokonaan. Mikäli tajuttoman ihmisen silmät jäävät auki, ne on syytä painaa kiinni, jottei silmät kuivuisi.

Valvomisen vaikutukset
valveillaolotunnit lisättynä normaaliin valveillaoloon (yhtäjaksoinen)	vaikutus
4-5 tuntia	suorituskyky heikkenee
12 tuntia	tapaturmariski on kaksinkertainen verrattuna normaaliin
16 tuntia	tapaturmariski on kolminkertainen verrattuna normaaliin
24 tuntia	vastaa promillen humalatilaa
yli 2 vk - 3 kk	voi johtaa kuolemaan kehon vastustuskyvyn laskettua

Valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Liika valvominen on myös syynä moniin liikenneonnettomuuksiin. Pitkään jatkunut univelka on haitaksi myös terveydelle, sillä se voi heikentää vastustuskykyä, vähentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä aiheuttaen ylipainoa sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikkenemistä ja aiheuttaa näin tapaturmia.

Nukahtamisvaikeuden ovat usein yhteydessä hermoston ongelmiin ja oireyhtymiin sekä psyykkisiin oireisiin, kuten masennukseen. Univajeen vaikutus on kaksisuuntainen; hermoston oireilu aiheuttaa univajetta, joka lisää psyykkisiä oireita ja väsymystä.

Univelka

Univelka eli univaje tai unenpuute on unensaannin ja –tarpeen välinen epäsuhta, joka johtuu unen puutteesta. Univaje on väsymystä ja sitä kertyy kun ei nukkunut tarpeeksi. Kyseessä voi olla tarkoituksenmukainen tai tarkoitukseton valvominen, jolloin se usein johtuu unettomuudesta. Yleensä univajeen huomaa, kun sitä on kertynyt jo pidemmän aikaa. Riittävänä unena voidaan pitää unen määrää, joka tuottaa hyvän tai perustoimintakyvyn seuraavaksi päiväksi. Univaje siis määritelmänsä mukaankin haittaa normaalitoimintakykyä.

Pitkään jatkunut unenpuute on haitallinen terveydelle, sillä se aiheuttaa samoja oireita kuin liika valvominen, jonka tulosta univelka onkin. Elimistö pyrkii turvaamaan tarvittavan unensaannin säätelemällä valvomisen, nukkumisen ja unen määrää ja laatua: jos valvoo normaalia pidempään, nukkuu myös pidempään ja uni on syvempää. Suuri univelka ei kuittaannu kuitenkaan yhden yön pitkillä unilla ja jatkuva univelka estää normaalin unirytmin toteutumista. Jossain vaiheessa univelka on nukuttava pois, mutta unta voi nukkua myös varastoon. Varastoitavaa unta ei voida kuitenkaan käyttää ratkaisuna uniongelmille, sillä säännöllinen unirytmi on tärkeää. Jopa yhden yön univaje heikentää vastustuskykyä ja vain muutama valvottu tunti keskellä yötä voi saada kehon vastustuskyvyn hyökkäämään omia kudoksiaan vastaan. Vastoin luultua, myös pienikin univaje on haitaksi terveydelle. Univaje aiheuttaa haitallisia muutoksia myös verenpaineeseen, hermoston toimintaan, sokeriaiheenvaihduntaan, hormonien eritykseen ja on riski sairastua diabetekseen. Pitkäaikainen unettomuus näkyy helposti myös työelämässä stressinä ja epäsäännöllisinä työaikoina. Ympärivuorokautiset vuoro- ja yötyöt ovat edesauttaneet uneen liittyvien terveyshaittojen ilmenemistä. Uni tulisikin käsittää yhtä tärkeäksi liikkumisen ja hyvän ravinnon kanssa sekä arvioida työaikojen kuorimittavuutta nykyistä enemmän.

Univaje voi johtua unihäiriöistä, kuten nukahtamisvaikeuksista tai aikaisesta heräilystä, joiden pohjalla voi olla jokin psyykkinen taakka, kuten masennus. Vaikutus on jälleen kaksisuuntainen; mielenrasite aiheuttaa uniongelmia ja univajetta, jotka vahvistavat mielen rasitteita. Tästä voi koitua myös levottomuutta ja ylivilkkautta, etenkin lapsille.

Univajetta kerryttävät monet unta häiritsevät asiat, kuten vuorotyö, jonka vuorot ovat usein epäsopivia unen osalta. Ihmisen toimintaa säätelee niin sanottu sisäinen kello, jonka sekoittaminen häiritsee unen lisäksi koko elimistöä jopa solujen jakautumiseen asti. Liian lyhyt (alle 6 tuntia) tai liian pitkä (yli 9 tuntia) yöuni aiheuttaa terveydelle haittoja, kuten masennusta. Univaje vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Jatkuva väsymys tuo ongelmia käytökseen ja ihmis- sekä parisuhteisiin. Väsymys vähentää tai vie kokonaan mielenkiinnon yhteiseen kanssakäymiseen, parisuhteen ylläpitoon ja lasten kanssa touhuamiseen. Tarkkaa unen määrää on hankalaa määritellä, sillä unentarve vaihtelee yksilöllisesti, mutta yleensä iän myötä unentarve hiljalleen vähenee. Unenpuute vaikuttaa eri tavalla lapsiin ja aikuisiin. Unenpuute aiheuttaa aikuiselle väsymystä, mutta lapsella unenpuute voi ilmetä erilaisina käytöshäiriöinä, ylivilkkautena, keskittymisvaikeuksina, levottomuutena tai sosiaalisina ongelmina ja päiväväsymys puuttua kokonaan. Toisaalta unihäiriön lisäksi voi olla yksi tai useampia itsenäisiä sairauksia samanaikaisesti unenpuutteen kanssa selittämässä ongelmia. Pitkä valvominen usein kärjistää tunteita, kuten ärtyneisyyttä ja itkuisuutta sekä aiheuttaa palelua. Oireet lisääntyvät kun yöunet vähenevät. Monet kokevat myös aamuväsymystä, joka on yleistä unenpuutteelle. Unihäiriöiden taustalla voi olla myös sairauksia, jotka usein lisäävät tai aiheuttavat masennusta. Monet masentuneet kärsivät unihäiriöistä. Suuri osa unihäiriöistä on kuitenkin omia oireita, joihin ei välttämättä liity sairautta tai erikoisempaa syytä. Jos toimintataso on lähes normaali, voidaan ajatella häiriön korjautuvan itsestään, mutta mikäli unenpuute häiritsee normaalia päivätoimintaa, on asiaan hyvä pureutua tarkemmin. Aikuisille suunnatut televisio-ohjelmat ja niiden liika katsominen sekä sarjaan lukeutuvat tietokonepelit erityisesti ilta-aikaan lisäävät unihäiriöitä lapsilla. Unihäiriöillä on myös yhteys huonoon opiskelutulokseen ja psyykkiseen oireiluun.

Univajeen paras lääke on hyvä yöuni.

4 Valveuni (selkouni ja unihalvaus)

Valveuni on poikkeavuus tajunnantilassa, joka esiintyy osittain nukahtaessa tai vain osittain herätessä. Monet lamauttavat lääkkeet ja huumeet voivat paljon käytettynä aiheuttaa valveunia.

Siirryttäessä valvetilasta uneen ja unesta valvetilaan käydään läpi vaihe, jonka aikana ollaan valveen ja unen rajamailla. Tavallisesti näitä rajamailla olevia siirtymävaiheita ei tiedosta, joten ihmisen ollessa tietoinen näiden vaiheiden aikana, kyseessä on valveuni.

Valveunen aikana tajunnantila on poikkeuksellinen ja ihminen onkin usein silmät auki, mutta kuitenkin unen maailmassa. Valveunessa oleva voi nähdä huoneessa ihmisiä tai hahmoja sekä tuntea jonkun läsnäolon. Usein ahdistavaksi kuvatussa valveunen tilassa ihminen on selällään.
Monesti valveunessa koetaan myös unihalvaus, eli tila, jossa ihminen ei kykene liikuttamaan muuta kuin silmiään. Tämän takia olotila koetaan usein pelottavana ja ahdistavana.
Joskus valveuni sekoitetaan selkouneen.

Selkouni

Selkouni, joka tunnetaan myös nimillä selväuni tai kirkas uni, tarkoittaa unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Selkounissa voi usein jossain määrin vaikuttaa uneen, kuten liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan. Nimitys selkeä johtuu siitä, että usein selkounet tuntuvat lähes yhtä aidoilta kuin valveilla ollessa. Selkounet ja valveunet menevät joskus sekaisin keskenään.

Monet jopa haluavat nähdä selkounia, sillä niissä tavanomaiset, kuten kehon, rajoitukset eivät päde. Hallitussa selkounessa henkilö voi tehdä mitä vain, kuten lentää, taikoa, muokata ympäristöään ajatuksen voimalla, nähdä henkilöitä muistoistaan ja toteuttaa mielikuvituksensa tuotteita hyvin todentuntuisesti.

Monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana nähneet selkounta, usein lapsuudessa. Selkounta näkee harvoin säännöllisesti, mutta sen näkemistä voi harjoitella. Selkounten näkeminen on yksilöllistä; toiset näkevät niitä luonnostaan ja usein, kun toiset eivät koskaan tai vasta kauan harjoiteltuaan.

Harjoittelu:

Harjoittelu vaatii unien muistamista. Unien muistamisen avuksi voi:

²  päiväkirja unista

²  herätys REM-unen aikaan (n. klo 3-5 yöllä)

²  motivaatio, päätös muistaa asia ollessa valveilla

Se, että selkounia voi sitten nähdä, voi harjoitella:

²  motivaatio, päätös nähdä niitä ja pitää asia mielessä valveilla ollessa

²  passiivinen unelle tyypillisten asioiden tarkkailu valveilla ollessa: tapa kulkeutuu uneen ( asioiden asiayhteys eli onko ympäristössä esineitä jotka kuuluvat toiseen tilaan tai ympäristö tavanomaisena kokemuksena eli onko taivaalla autoja)

Selkounen tunnistamisen tekotavat vaativat jatkuvaa todellisuustestien tekemistä, jotka paljastavat unelle tyypilliset epäjohdonmukaisuudet. Valveilla testien tekeminen voi tuntua typerältä, mutta unessa tietoisuuden ollessa heikompaa ne ovat hyödyksi. Todellisuustestin kysymykset voi tehdä myös käytännössä (toimiiko valokatkaisija oikein, eteneekö kello tasaista vauhtia katsontakertojen välillä, voiko käden työntää seinästä läpi katsomatta sitä, voiko hypätessä ilmassa pysyä mahdottoman kauan, pystyykö ajatuksen voimalla hävittämään esineitä?).

Selkounet voivat alkaa kahdella tapaa: DILD- tai WILD- periaatteella. Niiden yleisimpiä ominaisuuksia ovat:

DILD:            Kesken unen tiedostaa näkevänsä unta. Tähän vaikuttavat oleellisesti muun muassa todellisuustestit ja valveillaolon päätös nähdä selkounta sekä uskotella näin itselleen nukkumaan mennessä. Jatkuvasti tehtyjen todellisuustestien siirtyessä uniin DILD- tyyppinen selkouni on mahdollinen.

 

WILD:           Valvetilasta siirtyminen selkouneen. Harvinaisempi tila, sillä REM- univaihe alkaa vasta myöhemmin nukahtamisen jälkeen. Tämän takia hetken nukkumisen jälkeen pitäisi herätä sekä motivoida itseään näkemään selkouni. Sitten tietoisena pysyminen on tärkeää, jotta normaaliuni ei tule valveen ja selkounen väliin. Kehon hämäämiseksi voi tarkoituksellisesti liikutella silmiään, jolloin keho luulee helpommin olevansa REM- tilassa. Ensikertaa selkounta näkevälle haastavampi keino sekä omaa riskin unihalvaukseen.

 

FILD:             Ihminen herättää itsensä REM- univaiheen aikana ja alkaa naputtelemaan etu- ja keskisormeaan hitaasti tavallaan kuin soittaisi pianoa. Usein tämän jälkeen tulee valeherätys, jolloin luulee oikeasti heräävänsä, mutta todellisuudessa näkee unta heräämisestä. Tästä selkouneen pääsyä auttavat myös todellisuustestit.

 

MILD:            Käytetään toistuvasti ”…kun uneksin, huomaan olevani unessa…” -tyyppisiä lauseita. Tätä on toisteltava läpi päivän ja ennen nukkumaan menoa.

Selkounia on tutkittu ja ne ovat osa luonnollista ilmiötä. Monet muut selittämättömät ilmiöt voivat tapahtua juuri selkounen kaltaisina eli todentuntuisina ja hallittuina, mutta kuitenkin unessa. Selkounet saattavat kyseenalaistaa joskus ihmisen kokeman todellisuuden luonnetta.

Unihalvaus

Unihalvaus on halvaustila tai lamaannus, joka tapahtuu REM-unen aikana tai nukahtamisvaiheessa. Unihalvauksen aikana ihminen on tietoinen kehon halvaantuessa ja jää herätessään hetkeksi halvaantuneeseen tilaan.

Unihalvauksen aiheuttaja on todennäköisesti aivorungon osat, jotka estävät normaalisti kehoa liikkumasta REM-unen aikana. Tällöin keho ei vastaa unen aikana tapahtuviin ärsykkeisiin. Unihalvauksen aikana liikutettavissa on ainoastaan silmät, jollain myös kieli. Hengityksen säätely on mahdollista.

Unihalvauksessa aivot aktivoituvat normaaliin valveillaolotilaan REM-unesta, mutta kehon halvaustila on edelleen voimassa. Tästä johtuen henkilö on tietoinen ympäristöstään, muttei pysty liikkumaan. Unihalvaukseen voi yhdistyä myös harha-aistimuksia. Unihalvaus kestää usein noin muutaman minuutin, vaikka sen kokeneen mielestä se usein tuntuu kestävän pidempään. Kohtaus loppuu kuitenkin välittömästi, jos unihalvauksessa olevaa kosketaan tai puhutellaan. Unihalvauksen muistaa ja se ilmenee useammin nukuttaessa selällään. Itsensä voi myös opettaa ”heräämään” unihalvauksesta.

Noin puolet ihmisistä kokevat unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, todennäköisesti nuoruudessa.

Unihalvaukseen liittyy usein harha-aistimuksia, kuten näkö-. kuulo- tai kosketusharhoja. Usein harhoja ilmenee useampienkin aistien kohdalla samanaikaisesti ja niiden yksityiskohdat vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisimpiä ovat kuitenkin pelko ja valoharhat. Muita yleisiä harhoja ovat Olennon (usein pahansuopa) läsnäolon aistiminen, Painontunne keholla, kuolemanpelko ja normaalia nopeampi sydämensyke. Erilaisia ääniharhoja voi myös ilmetä, joista yleisimpinä askelten, epäselvän puheen tai muun epämääräisen melun aistimista. Näköharhat ovat usein häijynoloisten ihmisten, hahmojen tai varjojen näkemistä samassa huoneessa. Joskus harha voi esiintyä leijuvana tunteena, joka joskus koetaan ruumiistapoistumiseksi tai muunlaisena tuntoharhana, kuten kosketuksena. Harvinaisempiin harhoihin lukeutuvat muun muassa putoamisen tunne, voimistuvan äänen kuuleminen ja erilaiset kivut, kuten kehossa tuntuva säkenöinti.

 

Tarkkaa syytä unihalvaukselle ei ole tiedossa, mutta sen uskotaan liittyvän jotenkin aivojen tiettyjen osien toiminnan estymiseen. Melatoniinin, joka on kehossa valmistuvaa uneen vaikuttavaa hormonia, puute saattaa vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen estäen lihasärsykkeet. Unihalvaukset ovat yhteydessä narkolepsiaan (nukahtamissairaus), sillä narkolepsiaa sairastavilla unihalvaukset ovat yleisempiä kuin muilla. Noin puolet narkolepsiaa sairastavista kärsivät myös unihalvauksista. Muutkin asiat, kuten selällään nukkuminen, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, korkea kuume, aikaeron väsymys, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön tai –tavan muutos, ahdistus, masennus, pelko unihalvauksien toistumisesta, todella kova ja säteilevä kipu päässä ja krapula voivat vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen ja lisätä riskiä siihen.

Unihalvauksen apukeinoina on käytetty unirytmin säännöllisyyttä, alkoholi, tupakan ja kahvin välttämistä iltaisin, toisen ihmisen mukanaoloa (keskeyttämään unihalvaus tarttumalla unihalvauksessa olevaa) ja väliaikaisapuna unilääkkeitä. Myös tiedon hankkimisella ja vertaistuella voidaan saada hyviä vaikutuksia.

Unihalvaukset ovat hyvin yksilöllisiä ja usein niihin on liitetty yliluonnollisia ilmiöitä. Ulkomailla unihalvaukset ovat nimetty juuri tämän mukaan nimityksillä ”aaveen peittämä” ja ”kuolleet nousevat päälle”.

Suomenkielinen pahaa unta tarkoittava nimitys painajainen on alkujaan tarkoittanut olentoa, joka tulee nukkuvan päälle yrittäen tukehduttaa tämän.
Keskiajalla Euroopassa unihalvauksien uskottiin liittyvän demoneihin tai taikuuteen. Venäläisen uskomuksen mukaan unihalvaustentapaiset kohtaukset olivat menninkäistä muistuttavan, mutta suojelevan ja perheenjäsenenä kohdeltavan kotihengen, Domovoin syytä, joka pahasti suuttuessaan alkoi tehdä ilkeitä temppuja talon väelle, jopa tukehduttavan ihmisen tämän nukkuessa.
Unihalvauksen aiheuttaman lihasten liikkumattomuuden ja harhojen ilmiötä on pidetty viitteenä ufosieppauksiin, haamuhavaintoihin, ruumiistairtautumiskokemuksiin ja muihin yliluonnollisiin tapahtumiin.

3 Painajaisuni (yöllinen kauhukohtaus)

Painajainen on uni, joka tuntuu pahalta tai ahdistavalta. Samaa painajaisunta, kuten muitakin unia voi nähdä useampaan kertaan.

Vanhan kansanperinteen mukaan painajainen on alun perin ollut pahansuopa tumma tai musta hahmo. kuten sielu, demoni tai lintu, joka on tullut nukkuvan luokse ja yrittänyt halvaannuttaa tai tukehduttaa tämän. Painajaisen aiheuttamat tunteet ovat enemmänkin unihalvauksen merkkejä, kuten painon tunne rintakehän päällä. Sana painajainen on kuitenkin yleistynyt merkitykseen, joka tarkoittaa pahoja unia.

Pahoja unia on yritetty häätää monin tavoin, kuten unisiepparilla, jonka verkkoon pahat unet jäisivät loukkuun. Unisieppari ripustetaan sängynpäädyn yläpuolelle ja siinä on usein höyheniä. Unisieppari on alkujaan Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, mutta nykyään usein vain koriste-esine. Unisieppari haurastuu ajan kanssa ja hajoaa, mutta se kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan.

Yöllinen kauhukohtaus

Yöllinen kauhukohtaus eli unikauhuhäiriö on osa unihäiriöluokitusta, jonka samaan sarjaan kuuluvat muun muassa painajaisunet, unissakävely ja -puhuminen sekä muut unikauhuhäiriöt. Yöllisen kauhukohtauksen aikana ihminen tai eläin herää äkillisesti syvästä unesta kauhun valtaamana, kuten yleensä henkeä haukkoen, vaikertaen tai huutaen. Yöllisen kauhukohtauksen kokenutta on vaikea saada kuitenkaan täysin hereille, sillä yleensä kauhukohtauksen jälkeen tämän kokenut palaa nukkumaan heräämättä siihen itsekään kunnolla. Unikauhuhäiriö on kuitenkin vain harvoin toistuva eikä ilmiön syytä ole selvillä. Se ilmenee usein ortounen aikana.

Yölliset kauhukohtaukset eroavat kuitenkin painajaisista monilla tavoin. Kauhukohtaus tapahtuu, kun nukkuja ei ole täysin unessa, muttei ihan valveillakaan. Yölliset kauhukohtaukset eivät liity uniin, vaikka nukkuja saattaakin nähdä epämääräisiä ja epämiellyttäviä hahmoja. Kauhukohtauksesta herääminen jättää voimakkaamman ja rajumman hämmennyksen nukkujalle kuin tavallinen painajaisuni. Yöllisestä kauhukohtauksesta heräämisestä voi seurata hetkellinen muistikatkos, jolloin henkilö ei välttämättä muista tavallisimpiakaan asioita, kuten omaa nimeään, ikäänsä tai sitä, missä on. Pelkojen ohella nukkuja usein tuntee myös jännitystä ja epäilystä ilman sitä selittäviä näkö- tai kuuloaistimuksia. Lapsilla kauhukohtauksia etenkin yliväsymyksen takia, joten pelkästään riittävä uni saattaa auttaa ehkäisemään niitä. Monilla ikäluokilla kauhukohtausten oireet ovat hyvin samantyyppisiä, mutta tutkimuksissa, ennusteissa ja hoidoissa on eroja. Kauhukohtauksia voi ilmetä lähes joka yö, jolloin henkilön olisi niiden välttämiseksi tärkeää noudattaa ainakin hyvää unirytmiä. Myös stressin määrä voi vaikuttaa kauhukohtauksiin ja niiden esiintymisiin. Aikuisilla kauhukohtaukset ovat kuitenkin harvinaisempia kuin lapsilla ja ne johtuvat silloinkin yleensä tilapäisestä traumasta eikä niinkään ole perinnöllisiä, pitkäkestoisia tai elinikäisiä oireita. Aikuisilla kauhukohtauksien hoitoa voidaan käyttää terapiaa tai masennukseen suunnattua lääkitystä.

2 Nukkuminen

Nukkuminen on tila, jossa liikkuminen ja reagointi ympärillä olevaan maailmaan ovat supistuneita. Yleensä nukkuminen tapahtuu silmät suljettuina ja silloin esiintyy unia. Aivot ovat vähemmän aktiiviset, mutta silti toiminnassa ja tästä syystä unen aikana voi herätä erilaisiin ärsykkeisiin. Elimistö tuottaa nukkumisen aikana kivun tunnetta lievittäviä ja hyvää oloa aikaan saavia aineita.

Nukkumisen aikana on kaksi eri vaihetta, jotka vuorottelevat keskenään. Näitä vaiheita sanotaan ortouneksi ja vilkeuneksi. Vaiheet on jaoteltu aivojen aktiivisuustasojen mukaan, joita voidaan seurata aivosähkökäyrästä eli EEG:stä.

Ortouni

Suurin osa nukkumisajasta on ortounta, joka jaotellaan syvyytensä mukaan asteikolla I-IV niin, että ensimmäinen vaihe on kevyin ja neljäs syvin. Nukkumisen syvin vaihe on laadun kannalta tärkein ja mikäli se jää vähäiseksi, ihminen tuntee itsensä huonosti nukkuneeksi. Ortounen aikana sydämen syke ja hengitys ovat hitaita. Lihasten jatkuva supistustila on edelleen olemassa, mutta se on valvetilaa paljon vähäisempi. Ortounen aikana nähdyt unet ovat selkeämpiä ja todenmukaisempia kuin vilkeunen aikaan. Ortouneta sanotaan myös NREM-uneksi (non-REM), jolla se erotetaan REM-unesta.

Vilkeuni

Vilkeuni tunnetaan myös nimellä parauni eli paradoksinen uni ja REM-uni (englanninkielen sanoista Rapid Eye Movement eli ”nopean silmän liikkeen uni”). Silloin sydämen sykkeen ja hengityksen nopeus vaihtelee suuresti. Oikeastaan vilkeunen aikana esiintyy enemmän unia kuin ortounen aikaan. Vilkeunen aikaan nähdyt unet ovat enemmänkin epätodellisen tuntuisia ja unenomaisia.

Ikä vaikuttaa siihen, miten paljon unta tarvitaan, jotta se tuottaisi virkeän olon. Sääntö on, että nuoremmat ihmiset tarvitsevat unta vanhoja enemmän. Vauvat nukkuvat jopa 20 tuntia koko vuorokaudesta, kun taas aikuisille riittää 5-10 tuntia. Keskimäärin aikuiset nukkuvat hieman yli 8 tuntia. Nukkumiseen käytetty aikaa vaihtelee yksilöllisistä syistä kuitenkin melko paljon. Elämän pituuden ja pitkäunisuuden välillä on havaittu yhteneväisyyksiä erilaisissa tutkimuksissa.

Keskimääräinen unentarve
alle 3 kk	3-6 kk	2-3 vuotiaat	3-5 vuotiaat	10-12 vuotiaat	Murros-ikäiset	Aikuiset	Vanhukset
16-20 tuntia	14-16 tuntia	12-14 tuntia	11-13 tuntia	10-12 tuntia	10-11 tuntia	7-9 tuntia	6-8 tuntia

Myös vilkeunen määrä vaihtelee iän myötä. Aikuisten vilkeunen määrä on vain suunnilleen 20 % ja vauvalla jopa noin puolet koko unen määrästä. Vanhuksille saattaa tulla tavaksi nukkua päiväunia.

Nukkumisen määrä ja tarve vaihtelevat ihmisestä toiseen ja niihin vaikuttavat päivän aikana tulleet rasitukset. Nukkumisen tarve on yksilöllinen, mutta jos ihminen nukkuu liian vähän, aktiivisuus vähenee ja uneliaisuus lisääntyy. Unen laatu eli vilke- ja syväunen määrä ovat tärkeämpiä kuin unen pituus.

Ihminen on väsynein yleensä aamuyöllä noin klo 02-05, mutta väsyneisyyteen vaikuttaa myös vuorokauden rytmi.

Vuorokausirytmi

Ihmisen sisäinen vuorokausirytmi elää 25 tunnin mukaan, mutta kääntyy muun muassa valon, äänten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta 24 tunniksi. Biologinen vuorokausirytmi ei katoa, vaikka ihminen eläisi jatkuvasti hämärässä.

Nukkumishäiriöt

Unihäiriö on ongelma, joka häiritsee nukahtamista, nukkumisen eri vaiheita tai nukkumistilassa olemista ja pysymistä. Yleisimpiä nukkumishäiriöitä ovat kuorsaus, levottomat jalat ja uniapnea, jossa hengitys katkeilee nukkumisen aikana.

Osa unihäiriöistä voi johtua biologisista tai psykologisista syistä. Uneen liittyviä häiriöitä onkin usein henkilöillä, jotka kärsivät mielenterveydellisistä häiriöistä. Tietyt unihäiriöt voivat olla perinnöllisiä, kuten narkolepsia eli nukahtelusairaus, jossa henkilö vaipuu suoraan REM-uneen ja menettää lihasten perusjänteyden. Nukkumisen vaikeudet voivat johtua myös ruumiillisista sairauksista, kuten erilaisista tartunnoista. Unihäiriöiden syiden vaikutus voi olla kaksisuuntainen; ne tuottavat unihäiriöitä, jotka puolestaan aiheuttavat haittoja mielelle, erityisesti masennusta. Suuri osa unihäiriöistä on kuitenkin riippumattomia oireita, joihin ei välttämättä ole yhtä syytä tai selitystä. Toisinaan univaje on lievä ja itsestään ohimenevä tila.

Nukkuminen on keskeinen osa ihmisen vuorokausirytmiä ja ihmisen vuorokaudesta kolmasosa käytetään nukkumiseen ja siitä syystä siihen liittyvät häiriöt ovat joskus hyvinkin hankalia. Unentarve vaihtelee yksilöllisesti ja yksilölläkin eri aikoina. Tietyt tilanteet estävät nukahtamista, kuten jännitys, mutta sen purkauduttua uni voi kestää hyvinkin pitkään. Unihäiriöt liittyvät usein nukahtamisvaikeuteen tai jatkuvaan/liian aikaiseen heräilyyn. Tavallaan unen tarve lisääntyy valveilla olon pitkittyessä, mutta on myös osittain sidoksissa ihmisen sisäiseen vuorokausirytmiin. Tietynlaiset yleissairaudet, lääkitykset, nukkumaanmenoon liittyvät rutiinit, unenaikaiset häiriötekijät, unen määrä ja laatu muodostavat tärkeän kokonaisuuden, jonka osa-alueisiin vaikuttamalla helpotusta löytyy. Lääkkeillä voidaan auttaa usein tuloa ja pidentää sitä, mutta käyttöä suositellaan vain tilapäisesti. Lihasjännitys ja stressi ovat yleisimpiä syitä huonosti nukuttuun uneen.

Eläimien unet

Eläinten uni jakautuu jaksoihin ja eri eläinten nukkumisen tarve vaihtelee suuresti, mutta usein eliön koon kasvaessa unentarve vähenee.

 

 

 

 

nukkuu 2 tuntia koko vuorokaudesta

 

 

 

 

 

 

 

nukkuu 20 tuntia koko vuorokaudesta

 

 

 

 

 

Luonnon olosuhteissa petoeläimet nukkuvat usein pidempään kuin saaliseläimet, joiden on oltava aina varuillaan.

Kalat ja sammakkoeläimet eivät varsinaisesti nuku. Niiden lepotila eroaa unesta siten, että ne voivat samaan aikaan havainnoida ympäristöään. Alkeelliset matelijat nukkuvat, mutta niiden unesta puuttuu vilkejakso. Kehittyneet matelijat ja linnut nukkuvat sekä näkevät unia luultavasti jokseenkin samaan tapaan kuin ihminenkin. Linnuilla vilkeunta esiintyy vain nuorilla yksilöillä, joten vanhemmat linnut eivät näe unia. Muut nisäkkäät nukkuvat samaan tapaan kuin ihminenkin.

Hylkeet ja delfiinit nukkuvat siten, että niiden toinen aivopuolisko on aktiivinen ja toinen unessa. Tämä on merkittävää, koska hereillä oleva aivopuolisko tarkkailee, että eläin pysyttelee vedenpinnan lähellä, jotta hengitys on edelleen mahdollista.

 

Syyt

Syitä nukkumiseen ja unien näkemiseen on monia. Nukkuminen on fyysisen levon lisäksi myös ajatustyötä, sillä nukuttaessa alitajunta työskentelee käsitellen päivän aikana tullutta tietoa.
Nukkuminen on myös taloudellisesti hyvä tapa viettää aikaa ravinnon hankkimisen ollessa hankalaa ja ylimääräisen ravinnonsaannin välttämiseksi.
Unen tarkoituksena on aivoissa tapahtuva tietojen syväjärjestely ja turhan tiedon unohtaminen. Tällä tavoin nukuttu aika on palautumista ja monet elimistön välittäjäaineet lisääntyvät unen aikana.

1 Uni

Unet ovat jokaisen yksilöllisiä elämyksiä, joita koetaan nukkuessa. Unissa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Uni esiintyy usein tarinan muodossa, joka etenee epäloogisesti ja siihen liittyy usein arkielämässä tuttuja ilmiöitä, jotka tuntuvat järjettömiltä. Tämän takia unessa voi tapahtua mitä tahansa.

Unesta voi herätä ja eri unenvaiheesta riippuen herääminen on erilaista.

Unten on pitkään uskottu olevan jonkunlaisia enteitä ja niiden merkityksistä on kerrottu erilaisia selityksiä, sillä usein unten tapahtumat eivät ole suoraan verrattavissa todellisuuteen. Unessa ilmenee usein ajatuksissa tiedostamattomia ja torjuttuja aiheita.

Erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen unessa on selkeästi erilaisia vaiheita. Lähempänä valvetilaa on kevyempi uni ja kauempana syvä uni. Ihminen vaipuu nukahtaessaan ensin kevyeen uneen ja noin puolen tunnin päästä syvään uneen. Elimistössä tapahtuvien muutosten aikana nukuttua unta sanotaan REM-uneksi. Tällaisia muutoksia elimistössä ovat sykkeen kiihtyminen ja tahdosta riippumattoman hermoston aktivoituminen. REM-unen aikana aivosähkökäyrä muistuttaa paljon hereillä olevan aivosähkökäyrää ja silmät liikkuvat unen aikana. Tästä tulee nimitys ”Rapid Eye Movement” eli REM-uni, jota Suomessa kutsutaan myös vilkeuneksi. REM-uni muuttuu jälleen syväksi uneksi, ja tämä vaihtelu toistuu useita kertoja yön aikana. Usein alkuyöstä uni on syvää ja loppuyöstä REM-unta ja muutenkin kevyempää.

REM-unen aikana nähdyt unet tuntuvat mahdottomilta ja epäloogisilta. Kehon lihakset ovat lamautuneessa tilassa ja sydämen syke sekä hengitys voivat vaihdella melkoisesti. Elimistö ja aivojen sähköinen toiminta toimivat lähes samoin kuin valvetilassa.

Myös ortouneksi kutsuttua NREM-unta (Non-RRapid Eye Movement) nähtäessä unet ovat loogisempia ja lähempänä arkipäivää. Ortouni jaetaan eri syvyyksiin, jotka erottuvat aivojen sähköisen toiminnan mukaan toisistaan. Valveilla ja vireystilan ollessa korkealla aivojen sähkötoimintaa mittaavat EEG-käyrät ovat epäsäännöllisiä, mutta heti silmät suljettuaan ja vireystilan laskettua tulee esiin samanaikaisuutta. Alkuyöstä nähty ortouni on rauhallista ja unen syvimmässä vaiheessa herääminen on epätodennäköisintä. 

Päiväunilla tarkoitetaan päiväsaikaan nukuttua aikaa. Yöunet vaikuttavat hieman paremmin aiemmin opittujen asioiden muistamiseen kuin päiväunet, vaikka vaikutus on samantapainen. Nokosten pituus tai unen syvyys ei ole merkittävin tekijä. Toki pitkät nokkaunet edistävät muistamista paremmin, mutta lyhyetkin, vain 6 minuutin torkut tehostavat selkeästi muistia. Unen alkuhetkellä aivoissa käynnistynyt työstäminen muistijälkien vahvistumisesta ei tule unen keskeytyessä häirityksi.

Unen näkemisen oletetaan olevan kehittynyt biologinen ominaisuus, sillä ihmisen lisäksi monien eläinten epäillään näkevän unia. Tarkkaa syytä unien näkemiselle ei tunneta varmuudella.

Eräät eläimet, kuten sammakko ja salamanteri, eivät todennäköisesti nuku koskaan. Monien matelijoiden osalta ei tiedetä varmuudella, nukkuvatko ne ollenkaan paitsi talviunta ja horrosta. Talviuni on tosin erilainen tila verrattuna ihmisen jokaöiseen uneen. Eläimistä suurimmat nukkuvat ilmeisesti eniten siksi, ettei niiden nukkuessaan tarvitse pelätä hyökkääjiä.
Aivokuoren toiminta estää kehon liikkeet unen aikana, jonka takia raajoja ei liikuteta nukkuessa unen mukana.

Unta on myös pidetty jonkinlaisena sielunvaelluksena tai matka toiseen todellisuuteen. Sanotaan, että unessa olisi mahdollista nähdä enteitä tulevasta ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Tällaista ajatusta kuvaa sanonta: nukutaan ensin yön yli. Lapsille on usein puhuttu nukkumatista, joka heittää silmille unihiekkaa vaivuttaen lapsen hyvään ja rauhalliseen uneen.

Unihäiriöt

Unihäiriö on nimensä mukaan häiriö unijaksossa. Tiedetyt unihäiriöt saattavat haitata mielen ja tunteiden olemista. Unet ovat yhteydessä moniin hermoston osiin, mielentilaan ja yleisesti kehoon.

Unihäiriöitä on useita eri tyyppejä ja ne ilmenevät eri tavalla. Toiset unihäiriötyypit ovat yleisempiä kuin toiset. Unihäiriöt voivat johtua psyykkisistä tai hermostollisista syistä. Unihäiriöiden yhteys psyykkisiin oireisiin voi kääntyä kaksisuuntaiseksi: psyykkisillä häiriöillä on usein vaikutusta unen määrään ja laatuun, vaikka myös liian lyhyt tai huono yöuni voi aiheuttaa psyykkistä huonovointisuutta.

Yleisimpiä unihäiriöitä ovat:

۝   nukahtamisvaikeus

۝   katkonainen yöuni

۝   heräily

۝   univaje

۝   liikaunisuus

۝   narkolepsia

۝   aikaero

۝   ns. sisäisen kellon häiriöt

۝   ns. levottomat jalat

۝   uniapnea / kuorsaus

۝   unissakävely ja -puhuminen

Unihäiriöitä voidaan yrittää hoitaa erilaisin tavoin, riippuen häiriöstä ja sen aiheuttajasta, mutta kaikkien unihäiriöiden lopputuloksen toimivuudesta ei ole täyttä varmuutta.

Myös lapsilla esiintyy unihäiriöitä ja unenpuutteen yhteyttä lasten levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja häiriökäyttäytymiseen on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Tulosten mukaan lasten ja nuorten epäsäännöllisellä vuorokausirytmillä, lyhyillä yöunilla, lisääntyneellä päiväväsymyksellä ja unihäiriöillä on merkitystä lasten hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan unenpuute on yleistynyt; nukkumaanmenoajat myöhentyneet ja nukahtamisvaikeudet lisääntyneet.

Lapsille tyypillisenä unihäiriönä ja unen keskeyttäjänä sekä laadun huonontajana voidaan pitää osittain myös painajaisunia. Painajaiset voivat johtua lapsuuden traumasta ja altistaa siten unihäiriölle, kuten aikuisillakin. Pienten lasten hengitysoireet on yhdistetty mielialanvaihtelun herkkyyteen. Unihäiriöistä kärsivillä lapsilla on todettu keskimääräistä enemmän käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn ongelmia. Lasten kasvaessa unihäiriöistä kärsivien käytösongelmien ja ahdistuksen on havaittu kasvavan. Unihäiriöstä kärsivä lapsi on usein taipuvaisempi tulemaan koulukiusatuksi tai –kiusaajaksi sekä hyökkäävämmäksi. Uniapnean hoito lievittää usein käytöshäiriöitä, päiväväsymystä ja keskittymisvaikeuksia, sillä uniapnealla on havaittu yhteyttä levottomuuteen, aggressiivisuuteen, ylivilkkauteen, tunne-elämän oireiluun, vuorovaikutuksellisiin vaikeuksiin ja tiedollisiin vaikeuksiin, kuten oppimiseen.

Lapsien unihäiriöihin kannattaa hakea hoitokeinoja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä ne muuttuvat pitkäaikaisiksi ja lähes pysyviksi helposti. Unihäiriöiden hoito yleensä parantaa lapsien päivittäistä olotilaa ja jopa perhesuhteita sekä lievittävät alakuloisuutta. Unihäiriön parantaminen suunnataan unihäiriön perussyyhyn, jos se pystytään yksilöimään; ensisijaisesti unta haittaavientekijöiden eliminoimiseen ja unta tukevien tekijöiden löytämiseen. Sopivaakin menetelmää on sovellettava niin, että se mahdollisimman hyvin mukautuu yksittäisen lapsen tilanteeseen. Unihäiriöiden parantaminen todennäköisesti torjuu useiden lasten psyykkistä oireilua merkittävissä määrin.