Kunnioitus & vaikutus

Kunnialla tarkoitetaan yksilön saamaa arvonantoa, johon laki oikeuttaa määrättyyn rajaan asti. Lähes kaikissa kulttuureissa on erilaisia kannanottoja eri ryhmien tai sukupuolten kunnioituksesta, kuten naisen ja miehen tasa-arvoisuus. Usein kunnioitusta ansaitakseen, on noudatettava tiettyjä sääntöjä ja toimittava tietyllä tavoin.

Kunnioitus

Kunniakulttuureiksi sanotaan kulttuureita, joissa kunnia on erityisen tärkeää. Kunniakulttuurin mukaan loukkaukset kostetaan välittömästi, usein jopa väkivaltaisesti välttäen kuitenkin tarkasti sivullisten tahatonta loukkaamista. Kunniakulttuuria on eniten oloissa, joissa omaisuus on siirrettävää (elinkeino) tai lain valta on heikkoa (rajaseudut, alamaailma). Kunnian ja voimakkuuden näkyminen on itsensä ja omaisuuden suojelemisen kannalta tärkeää. Joskus kunnioittamattomuus ja siihen liittyvä, etenkin yhteisössä leviävä halveksunta voi täyttää kunnianloukkauksen merkit.

Vaikutus

Yksinkertaisimmillaan vaikutus on kohteen ajattelutapa ja sen muuttaminen jonkin asian tai ilmiön suhteen. Usein vaikuttamisen tavoitteena on muuttaa kohteen, kuten henkilön tai ryhmän ajatusta.

Suurta vaikutusvaltaa omaavat helposti kohteen tavoittavat ja kohteen elintapoihin vaikuttavat tahot, kuten poliittiset henkilöt ja –järjestelmät sekä media. Lähin vaikutus on ympäristöllä ja siihen kuuluvien ihmisten muodostamilla ryhmillä, kuten harrastus- ja kaveriporukoilla. Myös sosiaalinen media yhdistää erilaisia vaikutteita perinteisen median ja käyttäjien yhteistuloksena.

Korjaava ajatussuunta

Myös tilanteiden, tekojen, korjaaminen, samankaltaisten tekojen ehkäiseminen tulevaisuudessa ja korjaaminen ovat asioita, joiden avulla teon tarkoitus saadaan esiin ja silloin se on myös mahdollisesti korjattavissa.

Korjaava ajatussuunta

Korjaava ajatussuunta antaa mahdollisuuden ”parantaa tavat”, jotta jatkossa ihminen toimisi toisella tapaa. Tämä ajatussuunta käsittelee väärän toiminnan inhimillisenä osana ihmistä ja vierittää näin vastuuta pois.

Syyksiluettavuus

On kuitenkin muistettava, että ymmärrettävistä syistä teko ei aina ole syyksiluettava eli on syyntakeeton. Tällä tarkoitetaan, että onko ollut perusteltua käyttää kyseenalaisia tapoja, mikäli se on ollut vaihtoehtojen kannalta paras ratkaisu.

 

 

Syyksiluettavuus

Syyksiluettavuus tarkoittaa teon tai laiminlyönnin ja siihen syyllistyneen tahdon välistä suhdetta.

Tekijän suhtautumisesta tekoonsa päätellään tekijän ymmärrystä tekonsa tai laiminlyöntinsä oikeudenvastaisuudesta. Normaali mielenlaatu on osaedellytys, jotta teko ja sen seuraus voidaan katsoa tekijän syyksi. Syyllisen on oltava syyksiluettava ja syyntakeinen.

Teon ilmenemismuodon perusteelle se on:

Tahallinen:                           Edellytyksenä tekijän oikeudenvastainen tarkoitus, syyksiluettavuuden painavin muoto.

Huolimattomuus:                Teon suorittaminen huolimattoman toiminnan kautta, eikä ymmärrystä oikeudenvastaisista seurauksista. Syyksiluettava vain törkeässä ja painavassa muodossaan.

Tapaturma/vahinko:           Huolellisen toiminnan tuloksena oikeudenvastainen seuraus ei ole syyksiluettava.

Syyksiluettavuus ja siitä seuraava rangaistusoikeus ja –vastuu edellyttää tahallisuutta tai huolimattomuutta, mukaan lukien välinpitämättömyyden  ainoastaan tahallisuudessaan tai painavin perustein. Kiellettyjen seurausten aiheuttamista sanotaan seurausvastuuksi ja se on syyksilukeutuva, kuten pahoinpitelyn seuraukset, joita alun perin ei ole tarkoitus aiheutua ja joiden ilmenemisen mahdollisuutta ei ole edes kuviteltu.  

Anteeksianto, joka antaa anteeksi myös seuraukset tarkoittaa, ettei seurauksia toteuteta, mutta syyllisyys tekoon säilyy. Tämä vaikuttaa toimintaan jatkossa. 

Syyntakeettomuus

Syyntakeettomuus merkitsee kyvyttömyyttä ottaa vastuuta teoista ja niiden seurauksista eli ymmärtämättömyyttä syy-seuraussuhteesta ja teon seurauksista. Tämä tarkoittaa teon anteeksiantamisen oikeutusta tai ainakin vaikuttaa siihen.

Syyntakeettomuuden taustalla on usein mielentila, kuten mielen sairaus tai häiriö, jonka takia teon todellinen luonne tai oikeusvastaisuus sekä tekijän kyky säädellä olemistaan on ratkaisevasti heikentynyt. Tällaiseksi syyksi ei lueta itse aiheutettua tilaa, kuten päihteen vaikutuksen alaisena olemista.

Syyntakeettomuus ei kuitenkaan tarkoita välittömästi luopumista rangaistuksesta, mutta se on huomioitava.

 

Syyllisyys

Syyllisyys tarkoitta tekijän ja teon välistä suhdetta, johon liittyy väärin tekeminen.

Tunneperäisesti se on väärin tekemistä ja oman moraalin rikkomisen tuskallisuutta. Syyllisyys on myös vaikuttava keino ihmisen mielen vaikuttamiseen. Syyllisyys on myös ihmisen oman moraalisten valintojen rikkomisen vaikutus, kuten myös elämää ohjaavien asetusten ja sääntöjenkin. Ihmisen oma moraalikäsitys määrittelee syyllisyyttä omalla tavallaan, jokaisella yksilöllisesti, sen tiedon ja käsityksen mukaan, mikä on tilanteessa oikein tai väärin.

Syyllisyys ja sen aiheuttamat tunteet ovat tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen takia. Sen kautta ihminen pystyy ottamaan huomioon yhtä aikaa itsensä ja muut. Itsensä ja muiden tarpeiden huomiointi on merkittävä etu ihmiselle, sillä yhteisöllisyydellä on omat hyödyttävät vaikutuksensa.  

Tahallisuus

Tahallisuus tarkoittaa, että jokin teko tavoitellen siitä aiheutuvia huonoja seurauksia. Olennaista tahallisuudessa on se, että silloin tekoon voidaan lukea täysin syylliseksi ja sen myötä määräytyvät seuraukset, joita ei välttämättä olisi, jos teko ei olisi tahallinen.

Yleisesti ollen:

>>Tekijä on aiheuttanut tekoon tunnistettavat seuraukset tahallaan, mikäli on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista todennäköisenä. Seuraus on myös aiheutettu tahallaan, jos tekijä on voinut olettaa sen johtuvan tekonsa seurauksesta. Tahallisuus on aina tiedostettua/harkittua. >>

Tahallisuuden asteet:

£  Tarkoitustahallisuus

¤  Tekijän tarkoitus on toteuttaa teko juuri sellaisena, joka täyttää teon tunnukset.

·         Kuolema

£  Varmuustahallisuus

¤  Tekijä tietää teostaan aiheutuvat seuraukset sekä pitää niitä melko todennäköisinä varsinaisesti niitä kuitenkaan tavoittelematta.

·         Lentokoneen räjäyttävä terroristi, joka ei varsinaisesti tavoittele matkustajien tappamista, mutta tietää räjähdyksen aiheuttavan kaikkien koneessa olioiden kuoleman, jolloin tahallisuusaste matkustajien kuolemaan on varmuustahallisuutta.

£  Ehdollinen tahallisuus tai välinpitämättömyystahallisuus

¤  Tekijä pitää seurausta todennäköisenä.

¤  Tekijä pitää seurausta mahdollisena, mutta ei yritä estää sen tapahtumista.

Ystävänpäivä

Useissa maissa ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Ystävänpäivän tarkoitus on muistaa ystävää, kuten kortilla tai lahjalla. Suosittuja lahjoja ovat punaiseen foliopaperiin käärityt suklaasydämet.

Ystävänpäivä oli alkujaan kristinuskon mukaan Valentinus-nimisen pyhänä pidetyn henkilön päivä. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, kuka tämä Valentinus oli, sillä kuvaukseen sopivat niin roomalainen pappi kuin Ternin piispa. Vuonna 350 Valentinukselle omistettu päivä on edelleen Valentinin nimipäivä.

Etelä-Euroopassa on yleinen uskomus, jonka mukaan linnut löytävät parin juuri Ystävänpäivänä.

Vasta myöhemmin Yhdysvaltoihin rantautunut ystävänpäivä sai aikaan erilaisia uskomuksia, kuten sen, että ensimmäinen mies, joka kävelee tyttöä vastaan on Valentine, eli se oikea. Myös omenan halkaisemisesta tulevat siemenet ennustavat tulevien lasten lukumäärää.

Yhdysvalloissa ja muuallakin rusettiluistelu on osa ystävänpäivää. Muualla vietetyn Valentinuksen päivän tavoista poiketen suomalaiset viettävät ystävänpäivää lähinnä ystävien muistamiseksi eikä rakastavaisten juhlana. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta asti ja kalenteriin se on merkitty 1987. 

Maailman ympäri ystävänpäivän tunnuksena tunnetaan punainen sydän.

Hyvää ystävänpäivää kaikille, erityisesti ystäville!

 

HAASTE

* Miten muistat ystävääsi ystävänpäivänä?
* Muista ystävääsi myös tavallisena päivänä.

Huolimattomuus

 

Huolimattomuus on vahinkojen välttämiseksi tarvittavan huolellisuuden laiminlyöntiä toiminnassa, jossa henkilön velvollisuus on estää vahinkojen tapahtuminen.

Vain passiivisuutta eli tekemättömyyttä voidaan pitää toimena tuottaa huolimattomuus tai yleisesti huolimattomana menettelynä. Menettelyn arvioimiseen ei ole yksiselitteistä sääntöä, vaan menettelyä verrataan järkevänä ja asiaankuuluvana pidettyyn toimintaan vastaavassa tilanteessa. Arviointi perustuu ratkaisijan harkintaan.

Yleisesti ollen:

>> Menettely on huolimatonta, jos tekijä ei noudata olosuhteiden edellyttämää ja vaatimaa huolellisuutta, vaikka olisi siihen kyennyt.

Huolimattomuuden vakavuus perustetaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvosteltavissa ovat huolimattomuuden merkittävyys, vaarannettujen hyötyjen tärkeys, loukkauksien/loukkaantumisten todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut toiminnan ja tekijän olosuhteet.

On kuitenkin erotettava toisistaan tapaturma ja huolimattomuus.>>

Vahinko

Vahinko on tahattomasti ja vilpittömin mielin epäonnistunut tulos. Yleisesti sattumat ja sellaiset tilanteet, joihin ei voi ennalta varautua tai tilanteessa vaikuttaa, ovat vahinkoja.

Yleisesti ollen:

£  aiheutuma

¤  Jonkin tapahtuman, teon, toiminnan tms. jollekin aiheuttama menetys, häviö, haitta, vaurio tai muu paha; tämän vastakohtana ollen etu, hyöty tai voitto:

·         taloudellinen menetys/vahinko

·         myrskyn tai muun luonnonilmiön aiheuttama vahinko

¤  Sellainen asia, joka sen kokeneen mielestä on ikävä tai muutoin valitettava.

·         yrityksen epäonnistumisen vahinko

£  tapahtuma

¤  Onneton tapahtuma tai sattuma, kuten onnettomuus tai tapaturma.

·         työssä sattunut vahinko

·         kolari

¤  Epähuomiossa tai erehdyksessä sattunut tapahtuma, teko, erehdys tai sattuma.

·         putoaminen, alle jääminen tai muu vastaava

¤  Vahinkojen taloudellisia seurauksia koitetaan usein ennalta välttää erilaisilla vakuutuksilla ja vahinkojen tutkimuksilla niiden uudelleenvälttämiseksi.

Korvausvelvollisuus

Huolimattomuuttaan tai tahallisesti aiheutettu vahinko on velvollista korjata, korvata tai hyvittää.

Näin ihminen ei ole lähtökohtaisesti vastuussa vahingossa aiheuttamistaan vahingoista, joihin ei liity huolimattomuutta tai muuta erityistä vastuuperustetta. Muutoin vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon.  

Yleisesti vahingon korvattavuutta voidaan suhteuttaa tilanteeseen, jossa vahingon kärsineen olosuhteita verrataan tilaan ilman tapahtunutta vahinkoa. Tämä on niin sanottu täyden korvauksen periaate, jonka mukaan vahingonkorvauksen tulisi saattaa vahingosta kärsinyt henkilö mahdollisimman samanlaiseen asemaan, joka on ollut ennen vahinkotapahtuman sattumista.

Vahingonkorvaus on hyvitys henkilö- ja esinevahingoista sekä joissain tapauksissa niin sanotuista puhtaista varallisuusvahingoista eli taloudellista vahingoista, jotka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoihin.

Henkilövahinko

Henkilövahinko tarkoittaa ihmisen kehoon aiheutunutta vauriota, sairautta tai tietyntyyppisiä psyykkisiä häiriöitä. Perusteena on usein, että henkilövahinko on lääketieteellisin keinoin todennettavissa oleva terveydentilan häiriö tai pysyvä muutos. Korvattavaa on ainakin vahingosta aiheutuneet tarpeelliset sairaanhoitokulut, ansionmenetys sekä muu tilapäinen tai pysyvä haitta.

Esinevahinko

Esinevahingolla tai omaisuusvahingolla tarkoitetaan, että kiinteä tai irtain esine/tavara/omaisuus vaurioituu. Korvaukseen tulevat mahdolliset korjauskulut ja arvonalennus, mikäli esine voidaan korjata ja muutoin esineen arvo. Yleensä korvauksen saa esineen omistaja, rajoitetusti myös haltija. 

Teon tarkoitus: vahinko ja tahallisuus

Teemme asioita, koska niiden taustalla on jokin tarkoitus; teemme jotain ja tavoittelemme sillä tiettyä seuraamusta. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, ei teko välttämättä aina näyttäydy samassa valossa ja toisinpäin. Tämän tulkitseminen johtaa välillä väärinymmärryksiin muun muassa siitä, mikä on ollut tarkoituksena.

 

Teon tarkoitus voidaan luokitella toivotuksi tai ei-toivotuksi suunnitelman mukaan. Hyvän aikomuksen pohjalta tapahtunutta huonoa tekoa sanotaan vahingoksi, Huonon aikomuksen omannutta huonoa tekoa kutsutaan tahallisuudeksi ja näiden välistä muotoa huolimattomuudeksi. Tässä tapauksessa aikomuksen tarkoitus käsitetään tiedon ja tuntemuksen pohjalta tehtyyn harkitsevaisuuteen ja omaantuntoon.

 

 

Julkaisuun kuuluvat 5 osaa:

 

Vahinko

Huolimattomuus

Tahallisuus

Syyksiluettavuus

Korjaava ajatussuunta

Yhdessä olemisen taito

Tuntuu monesti, että kun tapaa ihmisiä, kuten ystäviään, kumppaniaan tai sukulaisia, yhdessä vietetty aika saa helposti häiritseviä piirteitä. Pelkästään se, että kaveri kaivaa älypuhelimensa pöydänreunalle esiin saa aikaan tunteen, ettei hetkeen voi täysin rauhoittua.

 

Tärkeää onkin osata tulkita ja kuunnella toista ihmistä sekä nauttia hetkestä hänen kanssaan, eikä odotella toisten yhteydenottoja puhelin kourassa tai handsfree korvassa.

Aikuisilla myös alkoholi ottaa usein liikaa tilaa ja hetkessä yhteinen aika on yhteistä juomista. Selvinpäin keskustelusta saa paljon enemmän irti ja läheisiä ihmisiä haluaa nähdä ilman alkoholin humalluttavaa vaikutustakin.

Ajatuksia läheisestä ihmisestä on monen laisia, niin hyviä kuin huonojakin. Mieluummin sanoo läheiselle ne asiat, joista pitää ja on ylpeä. Vuosikausia tunnettuaan jonkun, nämä sanomiset alkavat jäädä vähemmälle, mutta olisi tärkeää muistaa sanoa ne edes harvoin, kuin ei koskaan.

Läheisen henkilön kuuntelemisella on myös tärkeä vaikutus. Silloin oppii tuntemaan toista, tapoja ja ajatuksia, eikä vain kuvittele tuntevansa niitä.

Aikojen saatossa ihmiset todellakin muuttuvat. Sen tietää tai siihen havahtuu ennemmin tai myöhemmin. Kyse onkin lähinnä tavasta suhtautua asiaan. Muuttumisen voi yrittää nähdä mahdollisuutena ja arvostaa sitä rikkautena.

Itsensä ajatteleminen on yhtä tärkeää kuin toisenkin. Kannattaa siis ajatella ja tarjota asioita, mitä toinenkin voisi haluta, eikä vain niitä, mistä itse pitää. Sama käy käyttäytymisen kanssa.

Puhuminen myös hankalista ja vaikeista asioista on merkitsevää, sillä se lujittaa ihmissuhteita. Mieti hetki omaa ajankäyttöä, ainakin läheisten seurassa ja puhu niistä asioista minkä toivoo muuttuvan.

Puhuminen on juuri se, jota ihmiset jäävät kaipaamaan; keskustelut eikä maatuva ruumis. Kuitenkin keho välittää viestejä, kuten puhekin, joten kannattaa muistaa myös halata ja koskettaa toista suuren hajuraon sijaan. Koskettamisen ei tarvitse olla merkki läheisemmästä teosta, ainoastaan tavasta kertoa, että tuntee ja välittää, myös ystävänä.

Toisen asioita ei tietenkään pidä kertoa kiertotarinana eteenpäin. Asiat olisi parasta puhua läheisten kanssa niin, ettei niitä tarvitse arvostella muille osapuolille ja ”puhua pahaa selän takana”. Toiselle tärkeitä henkilöitä ei kannata arvostella, vaan hyväksyä, että ne ovat jollekin tärkeitä. On henkilö itse paikalla tai ei, puhumisen kirjoittamattomana sääntönä voidaan pitää, että sanoo vain asioita, joita voisi sanoa asianosaiselle itselleen suoraan.

Erilaiset teot ja sanat saavat ihmisillä aikaan erilaisia tuntemuksia. Ei pidä päättää toisen puolesta, mikä tuntuu loukkaavalta.

 

 

 

HAASTE

* Miten käyttäydyt tavatessasi kavereitasi?

* Osaatko ajatella, miltä vastaava sanominen tai tekeminen tuntuisi, jos se kohdistuisi itseesi samoin kuin toiseen?