Itsetunto

I

tsetunto on omanarvontuntemista ja itsensä kunnioittamista. Itsetunto ei ole suorassa suhteessa menestykseen vaan on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista.

Ihmisen minäkäsitys voidaan jakaa kolmeen osaan:

1)   Todelliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä itsestään.

2)   Ihanneminäkäsitykseen: Kuvaa sitä, millainen ihminen haluaisi olla.

3)   Ulkopuoliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä siitä, millaisena muut häntä pitävät.

Hyvä itse tarkoittaa myönteistä todellisuudentajua omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se on myönteinen ja totuudenmukainen arvio itsestä. Hyvä itsetunto ei tarkoita kuitenkaan itsensä näkemistä liian hyvässä asemassa tai muiden yläpuolella. Terve ja hyvä itsetunto kehittyy lapsuuden ja nuoruuden kasvukokemusten ja –ympäristön pohjalta. Sitä voi myöhemmin vahvistaa ja kehittää. Usein itsetunto vaihtelee erilaiseksi eri elämäntilanteiden mukaan. Hyvä itsetunto tuottaa vahvan oman kuvan siten, että haasteiden ja puutteiden havaitseminen ja kokeminen ei tuhoa itseluottamusta eikä tuota selviytymätöntä ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet ovat heikkouksia tärkeämpiä. Haasteiden myöntäminen ei tarkoita kuitenkaan omaa huonon tai toisia loukkaavan käytöksen oikeuttamista. Hyvän itsetunnon omaava ei selittele tai vetoa klassiseen lauseeseen ”minä vain olen tällainen, enkä voi sille mitään”. Totuudenmukaiseen ja hyvään itsensä arvostamiseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä asiat hyvin.

Itsetunto voi olla heikko, jolloin se altistaa ongelmille tai vahva, jolloin selviää helpommin takaiskuista.

Heikko tai selvästi heikentynyt itsetunto on yhteydessä usein mielen häiriötiloihin, kuten pitkäaikaiseen masennukseen, ahdistuneisuuteen, paniikkihäiriöihin ja ulospäin suuntautuneisuuden pelkoon, sillä se on usein niiden syy tai seuraus.

Ihminen kokee tekemisensä ja olemisensa oman itsetuntonsa kautta. Itsetunto on terveellä ja hyvällä pohjalla silloin, kun on riittävä itselleen, eikä aseta itseään toisten ihmisten ylä- tai alapuolelle.

Yleisiä käsityksiä vastoin hyvän itsetunnon omaava kuuntelee myös toisten mielipiteet eikä ole aina ryhmän keskipiste. Hyvän itsetunnon omaava ei koe tarvetta olla mitään erityistä, vaan on itse se, joka antaa itselleen arvon. Heikompi itsetuntoinen pohtii muiden ajatuksia omista tekemisistään ja olemistaan sekä syyllistää itseään muiden virheistä.

Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse esiintyä, mutta ottaa rohkeasti paikkansa. Hyvä itsetuntoinen ihminen on oma itsensä, kertoen mielipiteensä huomioiden samalla muut. Tämä tarkoittaa vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta. Heikommalla itsetunnolla mukana oleva saattaa jäädä odottamaan ikään kuin kutsua istuutua tai paikan tarjousta.

Itsetunto ja sen puutteellisuudet selittyy suurelta osin lapsuudesta. Lapsena itsetunto alkaa vahvistua sellaisenaan rakastettuna olemisen kokemuksella. Aikuisena ihminen on voinut suotuisissa oloissa saada riittävän hyvän itsetunnon ja on omillaan. Aikuinen määrittelee itse oman arvonsa, eivät muut.

Lapselle vapaa kasvatus ei takaa hyvää itsetuntoa eikä anna mahdollisuutta omaksua toivottua käyttäytymistä. Turha kehuminen ei tue hyvää itsetuntoa, sillä jo lapsena on tärkeää oppia jakamaan, sietämään pettymyksiä ja huomioimaan muita.

Lapsuudesta saatu heikko itseluottamus ei ole kuitenkaan elinikäinen ja lopullinen tuomio, sillä itsetunto kasvaa koko elinajan. Lapsuuden ja nuoruuden puutteet itsetunnossa on oma kehitysprojekti, joka pitää saattaa vähitellen loppuun. Itsetunto kohenee hyvien kokemusten kautta, mutta apuna voidaan käyttää vertaistukea tai terapiaa, sillä vuorovaikutuksellisissa suhteissa voi jakaa ilot ja huolet yhdessä. Joskus terapia voi olla tarpeen, eikä siitä ainakaan haittaa ole. Perustaltaan kunnossa oleva itsetunto kuten hyväkin eivät ole ikuisia, sillä elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja vuorovaikutusta muiden kanssa.

Itsetunto on kuitenkin ominaisuutena muuttuva ja kehittyvä. Itsetunto ja oma toiminta ovat kaksisuuntaisessa yhteydessä toisiinsa. Itsetunto tai sen puute vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Ihmisen oma toiminta ja sen seuraukset puolestaan vaikuttavat itsetuntoon. Näin hyvä tai heikko itsetunto vahvistaa itseään. Hyvä itsetunto usein auttaa näkemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja heikko itsetunto puolestaan kaventaa mahdollisuuksia. Heikko itsetunto voi näyttäytyä myös omien osaamisten näyttämisen (pätemisen) tarpeena ja johtaa sen suoriutumisen aiheuttamaan stressiin sekä kasvattaa sitä.

Itsetunto on persoonallisuuden ominaisuus. Siltikään arvoa tai onnistumista ei voi mitata sen mukaan. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikon itsetunnon kanssa voi pärjätä ja sitä voi parantaa.

Itsetunto on ajatuksia itsestään ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Itsetunnon vahvistaminen alkaa itsensä arvostamisesta. Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat:

²  tunne, että on hyvä monissa asioissa

²  luottamus itseensä

²  itsensä arvostaminen

²  omien ominaisuuksien arvostaminen

²  oman elämän kokeminen ainutkertaisena ja tärkeänä

²  kyky arvostaa muita

²  yhteisöllinen joustavuus ja sopeutuvuus

²  itsenäisyys oman elämän hallinnassa

²  riippumattomuus muiden mielipiteistä

²  kyky sietää epäonnistumista ja pyttymystä

²  totuudenmukaisuus itseään kohtaan 

HAASTE

* Vertailetko itseäsi muihin?

* Arvostatko itseäsi?

* Mietitkö usein, mitä muut sinusta ajattelevat?

* Kykenetkö myöntämään olleesi väärässä?

* Vähätteletkö tekemisiäsi?

* Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet, myös puutteinesi?

Noidankehä

Noidankehä on kuvaus kielteisenä pidettyjen vaikutusten sarjasta, jonka jokin näistä vaikutuksista aiheuttaa.

>>Ujouden noidankehä

>ujostuminen aiheuttaa punastusta >punastuminen aiheuttaa ujoutta
 
Noidankehässä voi olla useita tekijöitä ja pitkiä vaikutuksia.
Noidankehä on usein voimakas, sillä siitä on vaikeaa irtautua.

Alkuperäinen tarkoitus pohjautuu taikauskoon, jossa noidankehä tarkoittaa noidan, paholaisen tai muun pahan olennontoiminnan tuottamaa yliluonnollista kehää tai aluetta. Taikauskon mukaan alue voi olla rituaalipaikka tai jonkinlainen voiman keskittymä ja se voi vangita tai lumota siihen joutuneen. Silminnähtävästi noidankehä voitiin piirtää suolalla tai se saattoi muodostua kivien ringistä, sienikehästä tai lakoontuneen heinän aikaansaamasta ympyrästä, viljaympyrästä.

Viljaympyrä

Viljaympyrä on pellolle tehty kuvio, joka on muodostunut viljan painuessa maata vasten. Samalle pellolle voi ilmestyä useampia viljapeltokuvioita ja ne voivat yhdistyä. Jo 1970-luvulta alkaen havaittuja viljan kuvioita on väitetty ufojen aikaansaannoksiksi.

Monet ovat kertoneet tehneensä viljaympyröitä tarkoituksellisesti ja saada ne näyttämään ufojen laskeutumispaikoilta. Jotkut olivat suunnitelleet kuviot ensin ja pyytäneet maanomistajien lupia tekemisilleen. Erilaiset lehdet ja tutkijat saattoivat maksaa maanomistajille viljaympyröiden valokuvista. Viljaympyröistä on julkaistu artikkeleita erilaisissa lehdissä, kuten luotolehdissä jo pitkän aikaa.

Ufojutuissa viljaympyröitä edeltävät usein tarinat, että kuvioksi kaadetun viljan sijaan sitä olisi poltettu tai leikattu. Joidenkin viljaympyröiden lähettyvillä on havaittu valoilmiöitä. Todennäköisesti viljaympyräkuviot ovat aiheutuneet erilaisten luonnonilmiöiden, kuten pyörretuulien myötä.

Viljaympyrät esiintyvät myös monissa elokuvissa.

Ilunga ja muita tarpeellisia sanoja

Tämä sana Ilunga on todennäköisesti maailman vaikeimmin käännettävä sana.

Vuonna 2004 englantilainen käännöstoimisto Today Translations kertoi, että heidän järjestämässä kyselyssä  maailman vaikeimmasta sanasta oli lubankielinen sana ilunga noussut listan kärkeen ja se tarkoittaa:

henkilöä, joka on antaa anteeksi solvauksen ensimmäisellä kerralla, sietää sitä toisella kerralla, mutta ei koskaan kolmatta kertaa.

Tämä sananselitys on myöhemmin levinnyt laajalle. Myöhemmin uudempien tutkimusten myötä ilmoitettiin, ettei kyseistä sanaa ehkä olekaan koko kielessä ja tutkimuskeskuksen ylläpitämät sankirjat tunnistivat ilunga sanan ainoastaan erisnimenä.

 

Muita ”tarpeellisia” sanoja on keksitty lyhentämään puolikas tai jopa kokonainen lause. Sanoja on keksitty aihepiiristä jos toisestakin.

Boliviassa on nähty tarpeelliseksi sana, jonka merkitys on olin eilen illalla vähän turhan kovassa humalassaja se on niiden vika.

Saksankielinen sana fisselig merkitsee puolestaan olla niin innostunut, että jo melkein kyvytön.

Karoshi on japania ja tarkoittaa kuolla liiasta työnteosta.

Puhuttaessa tingon tarkoituksesta tarkoitetaan Pääsiäissaarilla puhuttavan kielen sanaa tingo ja sen merkitystä lainata kaverin talosta tavaroita yksi kerrallaan, kunnes mitään ei ole enää jäljellä.

Albanialaiset sen sijaan tarvitsevat kokonaiset 27 eri sanaa, jotka merkitsevät viiksiä.

Vetoaminen

Toisinaan ihmiset vetoavat erilaisiin verukkeisiin tavoitellessaan haluamaansa. Yleensä tilanne itsessään kehittää mieleen ”hyvän syyn” eli verukkeen johon vedota ja joka vaikuttaa vastapuoleen tuomittavan tai säälivän oloisesti.. Vetoaminen on kuitenkin yksinkertaisuudessaan perusteluvirhe.

Yleisiä perusteluja ovat:

1     köyhyyteen vetoaminen

2     varallisuuteen vetoaminen

3     kielikuvaan vetoaminen

4     perinteisiin vetoaminen

5     uutuuteen vetoaminen

Näillä verukkeilla pyritään vetoamaan keskustelun vastapuoleen ja perustelemaan asioita niin, että vastapuoli jää alakynteen. Perusteluilla haetaan myöskin oikeutusta itselleen.

1 Köyhyyteen vetoaminen

Köyhyyteen vedotessa perustelu etenee usein tietyn tavan mukaan:

1.   Henkilö X esittää väitteen A.

2.   Henkilö X on köyhä.

3.   Joten A on tosi.

Esimerkki:

Asunnottomat kadulla eläjät ovat kodittomia asuntopulan takia. Joten he tietävät asuntopulan laidan.

Pienyrittäjät taistelevat elantonsa puolesta, joten jos he sanovat, että ostovoima on keskitettävä pienyrityksiin, he ovat siinä oikeassa.

Köyhyyteen vetoaminen on usein halua vaikuttaa lopputulokseen. Johtopäätös voi kuitenkin olla virheellinen, sillä köyhyys voi johtua muustakin kuin asiasta, johon vetoamista on käytetty.

2 Varallisuuteen vetoaminen

Varallisuuteen vetoaminen eli perusteleminen rahapussilla on väitteen perustelua varallisuuteen vedoten. Usein tämä perustuu kyvyn ja varallisuuden välille kuvitellulla siteellä.

Varallisuuteen vedotessa perustelu etenee usein tietyn tavan mukaan:

1.   Henkilö X esittää todisteen A.

2.   Henkilö X on varakas.

3.   Siispä A on tosi.

Esimerkki:

”Jos olet niin kovin viisas, niin miksi et ole jo miljonääri?”
”Ota mallia enostasi, sillä hän oli jo sinun ikäisenäsi miljonääri.”

Varallisuuteen vetoaminen on usein vaikuttamista ostokuvitelmalla.

Varallisuuteen vetoaminen on usein halua vaikuttaa asioiden oikeellisuuteen. Tosiasiat voivat kuitenkin näyttäytyä virheellisesti, sillä varallisuus ei ole sidoksissa tai takaa asian todellisuutta.
 

3 Kielikuvaan vetoaminen

Kielikuvaan vetoaminen eli perustelu suorasta, kirjaimellisesta merkityksestään eroavalla tavalla käytetty ilmaus etenee usein tietyn kaavan mukaan:

1.   Kohteella A on merkitykseltään eroava ilmaus B.

2.   Ilmauksen tekijä B on lähtökohta todisteelle C.

3.   Siispä C on tosi, kun lähtökohtana on A.

Esimerkki:

”Jussi on aasi. Siispä Jussilla on pitkät korvat.”
à Esimerkissä kielikuvana eli merkitykseltään eroavana ilmauksena on ”Jussi (A) on aasi (B)”; aasi on yleinen ilmausyksinkertaisesta ja typerästä ihmisestä. Todisteen C (pitkäkorvaisuus) lähtökohtana on kaikki aasi (eläinlaji) lajin edustajat (B), ei suinkaan kaikki typerät ja yksinkertaiset ihmiset (B). Jotta väittämä olisi totta, Jussin tulisi olla aasi eläinlajin edustaja eikä merkitä ilmaustermiä.

Kielikuvaan vedotessa tosi lähtökohta ja ilmaus usein tuottavat ristiriidan, sillä kielikuva on ainoastaan termillinen johde, eikä suinkaan tarkoita samaa ominaisuutta.

4 Perinteisiin vetoaminen 

Perinteisiin vetoaminen eli perustelu vakiintuneilla tavoilla, käytännöillä tai uskomuksilla halutaan saattaa turvallisemmaksi ja ennestään toimivaksi kuin mahdollinen uusi ratkaisu.  

Perineisiin vetoamisen perustelu etenee usein tietyn tavan mukaan:

1.   Todiste A edustaa vakiintuneen käsityksen vastaista näkökulmaa.

2.   A on epätosi. 

tai

1.   Todiste A on vanhempi ja vakiintuneempi kuin todiste B.

2.   A on siksi tosi ja B epätosi.

Esimerkki:

”Iltatyö ei ole hyväksi, vanha kansa aloitti aina työt jo heti aamusta.”

à Esimerkissä vedotaan vanhaan aikaan, huomioimatta nykyisiä tarpeita.

Perinteisiin vetoaminen ei pitkällä tähtäimellä kehitä toimintaa, tapoja tai uudistumisia. Perinteisiin vetoaminen jättää ajasta jälkeen.

Perinteeseen vetoamisen vastakohtana on vetoaminen uutuuteen.

5 Uutuuteen vetoaminen

Uutuuteen vetoaminen eli perustelun vetoaminen uutuusarvoon oletetaan uuden olevan aina parempi kuin vanhan.

Uutuuteen vetoamisen perustelu etenee usein tietyn kaavan mukaan:

1.   A edustaa uutta tai käänteentekevää näkökulmaa.

2.   A on siksi tosi.

tai

1.   A on uudempi kuin B.

2.   A on siksi tosi ja B epätosi.

Esimerkki:

”Linuxin ensimmäinen käyttöjärjestelmä julkaistiin 1992 ja Windows XP:n vuonna 2003, joten XP on siksi parempi kuin Linux.”

”Markkinoille on tullut uusi imuri, joten se on tehokkaampi ja parempi kuin muut.”

Uutuus ei aina takaa toimivuutta tai muutoinkaan parempaa. Arvioitavan asian perustelujen tulisi perustua tosiasioihin, eikä virheelliseen tulkintaan, jonka mukaan uudempi olisi ehdottomasti parempi.

Uutuuteen vetoamisen vastakohta on perinteisiin vetoaminen.