J
|
Suomalaisen
juhannuksen tunnusmerkkeinä voidaan pitää juhannussaunaa koivuvastoineen,
juhannuskokkoa ja juhannustansseja. Monet grillaavat juhannusruokansa. Suomessa
juhannus on virallinen liputuspäivä, jolloin saa liputtaa koko juhannusyön ajan
eli niin sanotun yöttömän yön. Monet juhannusperinteet tulevat vanhasta ajasta,
jotka nykyään ovat erilaisten ”juhannustaikojen” muodossa.
Suomessa
juhannus tunnetaan yöttömänä yönä, sillä napapiirin pohjoisella puolella
aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Juhannus on myös kirkollinen
juhlapäivä ja liputuspäivä, joka poikkeaa muista liputuspäivistä liputusaikansa
puolesta.
Suomessa
juhannusta vietettiin alkujaan Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden
takaamiseksi.
Juhannuskokon
poltto on osa juhannusjuhlan perinteitä.
Usein
juhannuksena tehtiin taikoja, joilla pyrittiin turvaamaan tuleva sato ja
naimaonni. Suomalaiseen juhannusperinteeseen kuului myös suursiivous ja
portaiden, ovien sekä ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja.
Koivunoksista sidottiin myös tuoreita vihtoja ja talo sisältä koristeltiin
kukkasin ja tuorein puunoksin.
Vuoden
pisimpiä päiviä juhannusviikolla kutsuttiin pesäpäiviksi, sillä sen liikerata
oli korkeimmalla kohdallaan, kunnes se alkaa jälleen laskea ja päivät lyhetä. Näiden
pesäpäivien avaruudessa tapahtuva suunnanmuutos valoisuuteen koettiin
taianomaiseksi tapahtumaksi, jolloin uskottiin pahojen henkien ja kummitusten
nousevan esiin ja liikkuvan vapaana maan päällä. Juhannuksena ennustettiin
monia asioita, kuten säätä, satovuotta, karjaonnea ja mahdollisia puolisoita.
Jo
alussa juhannuksen viettoon kuuluivat meluaminen ja juopuminen. Niiden
uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja pitävän ne loitolla. Uskomusten mukaan,
mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja
henkiä karkotettiin myös polttamalla juhannuskokkoa. Tapa levisi maan itäisistä
osista koko maahan 1900-luvulla.
Alun
perin juhannusta vietettiin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko
siirsi juhlapäivän kesäkuun 24. päivään, puoli vuotta joulusta Johannes
Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui juhannus, joka oli nimen
Johannes vanhempi muoto. Samalla kirkko antoi Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän
juhlalle uskonnollisen merkityksensä.
Juhannussalko
Ahvenanmaalla
ja muilla suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on pystytetty juhannuskoristesalkoja,
jotka koristellaan lehdillä, kukilla ja värikkäillä nauhoilla. Lipputangon
tapaiseen salkoon kiinnitetään poikkisuuntaisia puista. Juhannussalon
alkuperäistä tarinaa on esitetty Hansa-kauppiaiden mukana Manner-Euroopasta
tulleesta vappusalko-tavasta.
Juhannuskokko
Juhannuskokko
on juhannusyönä poltettava kokkovalkea. Juhannustuli on vanha perinne ja keskieurooppalaiseen
tavan mukaan tulien polttaminen on yhteydessä kevään juhlaan, josta juhannuskokko
on saanut alkunsa. Alun perin juhannuskokkoa poltettiin pahojen henkien
karkottamiseksi. 1900-luvun aikana juhannuskokon polttamisen tapa levisi itä-
ja pohjoisosista sekä Karjalasta koko maahan. Edelleen Länsi-Suomessa ja pohjanmaalla
on elävä perinne polttaa ennen juhannusta ja juhannuskokon sijasta helluntain
helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Myös syksyllä on poltettu kekrin eli
halloweenin aikaan kokkoja. Kekrin kokkoihin on kerätty usein pihamaan
haravointijätteitä. Kokkojen on katsottu merkitsevän satoisuutta,
karjamenestystä ja tuottamista sekä pahan torjuntaa. Juhannuskokkoa poltetaan usein turvallisella ja näkyvällä paikalla esimerkiksi vesistön rannalla, kuten mökeillä. Monet viettävätkin juhannusta kesämökeillään. Mikäli maaperä on kuivaa, voidaan juhannuskokko rakentaa lautan päälle ja ankkuroida veteen. Perinteisin juhannuskokon polttopaikka onkin järvenranta.
Karjalassa
on poltettu vierekkäin monia kokkotulia rannansuuntaisesti. Kokkotulista
isointa ja keskeisimmällä paikalla olevaa on sanottu Ukko-kokoksi.
Piikkimäinen, kapea ja korkea juhannuskokko eli tornikokko on tunnettu
ainoastaan Karjalassa.
Muualla
maissa juhannuskokkoon on saatettu kiinnittää kärrynpyörä, joka merkitsee
vuodenkiertoa.
Juhannustaika
Juhannuksena
on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja ja ne ovat osa juhannuksenvieton
kansanperinnettä. Useimmat olivat lemmentaikoja, joilla pyrittiin selvittämään
tuleva puoliso tai ennustamaan muutoin tulevaisuutta. Juhannussaunassa tehtiin
taikoja ja puhdistauduttiin kukkasin kosinnan kohteeksi. Lemmentaiat sopivat
erityisesti juhannukseen, sillä sitä on pidetty myös hedelmällisyyden juhlana. Juhannuspäivänä
ennustettiin monia asioita, kuten säätä, vuoden satoa, karjaonnea ja
tulevaisuutta. Kaikkea outoa pidettiin ominaisena juhannusyölle. Aaveiden
uskottiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.
Juhannustaikoja
ja enteitä:
² Katsoessaan
kaivoon tai lampeen näkee tulevan puolison kuvastuksen.
² Saniaisen
uskottiin kukkivan vain juhannusyönä, joten kukka piti poimia talteen. Se oli
poimijalleen taikavoima.
² Juhannusyönä
metsässä saattoi nähdä aarnivalkean. Se alla uskottiin olevan aarre.
² Onnea rakkauteen
toi kieriskely ilman vaatteita kasteisella niityllä juhannusyönä.
² Kun
juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynyn alle, näkee unessa
tulevan puolison sitovan sen.
² Kun juoksee
saunasta alasti juhannusyönä ruisvainon ojilla, niin yhdeksännessä ojassa
sulhanen tulee vastaan.
² Kun juhannusyönä
kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan ilkosillaan, niin kolmannella
kerralla tuleva puoliso tulee vastaan.
² Tulevan puolisonsa
näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskellä olevalle kivelle istumaan alasti.
² Jos juhannusyönä
lakaisee makuuhuoneen lattian alastomana, niin sulhasen haamu tulee
tervehtimään.
² Juhannuskokon savu
kääntyy sen suuntaan, joka menee pian naimisiin.
² Kun juhannusyönä
asettaa peilit vastakkain ja katsoo toiseen peiliin, näkee toisesta peilistä
tulevan puolisonsa.
² Kun juhannussaunan
jälkeen heittää vihdan saunan katolle, niin siitä suunnasta, johon vihdan pää
(puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle puoliso.
² Juhannusaattona
pitää juosta virsikirja kädessä seitsemän kertaa pihan suurimman kiven ympäri
myötäpäivään. Kun palaa kivelle juhannusyönä, näkee tulevan puolisonsa.
² Juhannusyönä niin
monta kertaa kuin nainen kuulee käen kukkuvan, niin monta vuotta on sulhasen
löytymiseen. Jos ei kuule käen kukkuvan, sulhanen tulee vielä samana vuonna.
² Jos juhannusyönä
kerää seitsemän erilaista kukkaa/yrttiä ja nukkuu kukat tyynyn alla, näkee
unessa tulevan puolison.
Suomessa
juhannusperinteinä on ollut juhannussauna, -koivut ja -salot. Monet viettävät
juhannusta kesämökeillään ja nauttivat runsaasti alkoholijuomia. Kaupungeista menoa
maalle on arvosteltu mediassa jo 1970-luvun alkupuolelta. Juhannuksena vilkas
liikenne aiheuttaa kolareita ja tieliikenneonnettomuuksia sekä tilastot
hukkuneista nousevat. Hukkumisen syiksi on esitetty runsasta alkoholinkäyttöä
ja lämmintä ilmaa, sillä viileämpinä juhannuksina hukkumisonnettomuuksia on
vähemmän.
Helsingin
Seurasaaressa järjestetään edelleen perinteiset juhannusjuhlat. Juhannuksena on
myös yleisötapahtumia, kuten konsertteja, joista suurimmaksi on muodostunut
Himos Festival.Juhannuksesta tuli virallinen liputuspäivä 1934. Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta muodostunut monilla työpaikoilla vapaapäiväksi. Kaupat ovat juhannusaattona usein lyhennetysti auki. Nykyään juhannusta vietetään kesäkuun 20.-26. välisenä lauantaina, mutta aiemmin vuoteen 1954 asti juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta.
Ennen
juhannuksena oli usein häitä, mutta nykyään ne ovat harvinaisempia. Talonpikakulttuurissa
häät vietettiin satokauden lopussa syksyllä, mutta sitten ajankohdaksi yleistyi
kesäkuu, sillä silloin maataloustöissä oli väliaika. Vasta 1900-luvulla
kesähäät yleistyivät.
Juhannuksen
yleinen kukka on juhannusruusu.