Luovutus

Joskus on niin, että vaikka ei haluaisikaan, on vain luovuttava. Silloin kokee menettävänsä jotakin, jonka haluaisi säilyttää. Luopumista on monenlaista, mutta ihmissuhteissa se voi tapahtua monilla tavoin. Riitaantuneet välit, katoaminen ja kuolema ovat kaikki omalla tavallaan menetyksiä ja luopumista toisesta henkilöstä.

 

Luopuminen ja menettäminen ovat pettymyksellisiä tunteita ja kolhaisevat ihmistä pahasti. Aika on apukeino, jota vaaditaan. Aika ei tuo takaisin, eikä poista mitään, mutta se haalentaa. Aika haalentaa muistikuvia ja tunteita. Samanlaista tunnetilaa ei tavoita, vaikka muistaisikin, millainen tunne oli.

 

Luopuminen on myös uskaltamista ja rohkeutta antaa asian mennä ja luopua. Usein pelkää romahtavansa jos joutuu luopumaan. Luopuminen tuntuu usein pakolliselta ja sellaiselta, että se tulee pakon edessä eikä tiedä kuinka taistella vastaan, siksi ei aina kannata taistella viimeiseen hengenvetoon, sillä se kuluttaa energiaa turhaan. Heti ei kuitenkaan kannata luovuttaa, vaan yrittää uudelleen, vielä epäonnistumisen jälkeen. On siis opittava punnitsemaan tilanne niin, että näkisi, koska luovuttaminen on sen arvoista; saatko yhtä paljon kuin annat? Annatko yhtä paljon kuin saat?

 

Ajan kulu ja sen aikaansaama haaleus muistoissa ovat mielen suojakeino, jonka voi nähdä katsoessaan taaksepäin; enää ei tunnu miltään muutamia vuosia sitten tullut haava käteen ja oli unohtunut riita kaverin kanssakin.

 

Kun luopuu jostakin, saa tilaa uudelle, mitä se uusi sitten onkaan, jää joskus vanhaa ikävä. Moni varmasti kiroaa sitä, miksi pitää luopua niistä asioista, joista pitää eikä niistä, joista haluaisikin päästä eroon. Nimenomaan, luopuminen ja menettäminen tuntuvat siksi niin pahoilta, koska niihin liittyy ristikkäinen tunne. Asia, josta haluaa päästä eroon, sen toteutuessa ei ole luopumista. Vaikka ei haluaisi luopua, on vain hyväksyttävä tilanne, vaikkakin pitkin hampain. Joskus on luovuttava, koska mitä jos muitakaan vaihtoehtoja ei ole? Sitten voit miettiä, luovuitko todellisuudesta vai omasta toteutumattomasta toiveestasi.

 

 

HAASTE

* Millaisia tunteita luovuttaminen herättää?

* Mistä et ainakaan haluaisi luopua, eli mitä pidät tärkeänä elämässäsi?

* Koska luovutat? Taisteletko, yritätkö uudelleen?

 

Anteeksianto

Anteeksianto on kaksipuolinen teko tunnetilassa. Silloin annetaan anteeksi toiselle osapuolelle ja itselleen niitä asioita, jotka ovat tuottaneet pahaa mieltä. Anteeksi pyydetään yleensä silloin, kun ymmärretään, että on loukannut toista henkilöä tai omaisuutta.

Anteeksipyyntö tarkoittaa siis pohjimmiltaan sitä, että ymmärtää loukanneensa toista ja sen kertomista. Anteeksipyyntöä sanotaan usein ”tyhjäksi” tai ”tarkoituksettomaksi”, jos teko toistuu uudelleen ja uudelleen jokaisen anteeksipyynnön jälkeen. Tarkoitukseltaan oikeanlainen ja hyvä anteeksipyyntö pyrkii siis ratkaisemaan mahdollisesti samankaltaisen tilanteen tulevaisuudessa eritavoin ja olla näin loukkaamatta toista. Hyvä anteeksipyyntö voisi olla esimerkiksi: ”Pyydän anteeksi ja pyrin siihen, ettei tämä tule toistumaan.” tai ”Anteeksi, lupaan toimia jatkossa toisella tavalla.”

Usein ajatellaan, että sen on pyydettävä ensin anteeksi, joka on aloittanut. Riitaan tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta, mutta samoista asioista ei pyydetä anteeksi, vain siitä, itä on itse tehnyt. Esimerkiksi kaksi henkilöä (A ja B) kinastelevat keskenään. B huutaa A:lle ja paiskoo ovia, niin että yksi hajoaa saranoistaan, jonka jälkeen A lyö B:tä. Tämän jälkeen on tietysti parasta rauhoittua hetki, kun tuntemuksia on purettu suurella latauksella. A:n on pyydettävä anteeksi lyömistä ja B:n huutamista ja (yhteisen) omaisuuden rikkomista. A voisi silti aloittaa anteeksipyynnöllään, koska hänen tekonsa on kuitenkin vakavampi.

Anteeksipyyntöä sanotaan usein myös vaikeaksi ja joillekin todella on vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai toimineensa väärin. Kaikki toimivat tai sanovat joskus asioita, joista olisi syytä pyytää anteeksi. Joitain asioita ei muista tai sekoittaa keskenään ja ne ovat luonnollisia erehtymiä. Anteeksipyynnöstä ei tarvitse tehdä erityistä tunnustusta ja anteeksiantaja ei saa nöyryyttää anteeksipyytävää.

Anteeksi antajan on tultava puolitiehen vastaan; jos toinen on jo pyytänyt anteeksi, ei kovin mitättömistä asioista kannata jäädä kiukuttelemaan tai haastamaan uutta riitaa. Anteeksipyytäjä ei voi tehdä muuta kuin pyytää anteeksi ja muuttaa toimintatapoja jatkossa, ellei kyse ole omaisuudesta, jonka korvauksesta voidaan sopia. Anteeksi annetaan toiselle, toisen mielenrauhan takia ja sopuun palaamisen merkiksi. Itselleen anteeksi annetaan oman mielenrauhan merkiksi.

Anteeksiannon mielenrauha sitä, että asiasta ei kanneta kaunaa tai huomautella. Asia on käsitelty ja pyritään unohtamaan. Jos kantaa kaunaa toiselle, myös asioiden anteeksianto voi kestää kauemmin ja tämän takia pitkäaikainen vihanpito ei ole hyväksi. Kun antaa anteeksi toiselle, on annettava anteeksi myös itselleen. Konkreettisin asia, mitä anteeksiannossa annetaan ovat tieto ja käytös siitä, että asiat ovat normaalisti, eli ettei riitaa ole.

Anteeksiantamattomuus on sitä, ettei pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan tai jättämään asiaa sikseen, edes korvauksien ja hyvittelyjen jälkeen. On päätettävä omien arvojen mukaan, millaisia asioita annetaan anteeksi ja kuinka nopeasti. Anteeksiannossa on siis käytettävä omia sisäisiä arvoja. Anteeksiantamattomuus ei tee mielenpäälle hyvää, joten ehkä on parempi päättää, että toistaiseksi en pysty antamaan anteeksi, mutta katson asiaa ajan kanssa uudelleen, kuin että lopullisesti päättää ettei tule koskaan antamaan anteeksi.

Eikä kai kukaan halua riidellä ikuisesti. On mukavampaa muistella ihmistä (vanhaa koulukaveria, entistä tyttö- tai poikaystävää, vanhempia ja sisaruksia…) kun ”ei muistele pahalla”. Lähdetään siis eri teille sovussa.

”Joskus vieläkin, talviaamuisin

 Mietin missä meet

 Onko vastanneet

 Vuodet unelmiis

 Minkälainen tie, sulle annettiin”

Arvoitus

Se, joka sen tekee ei hiisku siitä sanaakaan,
se, joka sen ottaa ei sen todellista luontoa tiedä.
Ken sen tuntee, ei sitä huolikaan
ja lopulta ei kukaan sitä siedä.

 

väärä raha

Hae minulle kuu taivaalta

On olemassa sanonta; hakea kuu taivaalta. Yleensä tällä tarkoitetaan, että pyytää mahdotonta asiaa, vaikka loppujen lopuksi kukaan tuskin oikeasti haluaa kuuta taivaalta. Vertauskuvana asiaa voi käännellä eritavoin. Kysymys kuuluukin; pyydätkö toiselta ihmiseltä jotakin, mitä et itse pystyisi tekemään?  Esimerkiksi usein halutaan, että toinen ihminen kertoo asiansa suoraan eikä valehtele, mutta teetkö itse niin, tai pystyisitkö tekemään samanlaisessa tilanteessa?

Joskus, ainakin puhumisen suhteen asiat voivat olla niin hankalia, ettei oikein tiedä, kuinka niitä pukisi sanoiksi. Ikävän asian sanomista voi vältellä, vaikka ei sitä haluaisi, mutta vastaanottajan on muistettava, millainen tilanne todellisuudessa on. Vastaanottajan reaktio määrittää myöskin sitä, kuinka vastaisuudessa asioita kerrotaan tai kerrotaanko.

 

Ethän siis pyydä minua sanomaan, että en halua sinua enää koskaan tavata sinua, jos et itse niin tuntiessasi pystyisi sitä itsekään minulle sanomaan.

Älä pyydä minua tekemään, sanomaan tai olemaan jotakin, mitä et itsekään pystyisi.

Älä pyydä minua hakemaan kuuta taivaalta, vaikka sen sinulle haluaisinkin lahjoittaa, mihin saisit sen mahtumaan? Minun sydämessäni olet suurempi kuin kokonainen kuu ja taivas.

2 Tyynen tuulen tunteet

Ajatteleminen on jono ajatuksia peräkkäin. Unissaan, ihminen työstää näitä ajatuksia, josta voikin olla peräisin sanonta ”nukutaan yön yli ja katsotaan aamulla”. Unessa mieli lepää ja käsittelee päivän tapahtumia eritavalla kuin valveilla ollessa.  

Kun mieli on tyyni, sitä ei häiritse mikään. Negatiiviset asiat tuovat painolastia mielen päälle ja rasittavat sitä, positiiviset ajatukset piristävät mieltä ja näyttää asioita miellyttävällä tavalla. Mielen tyyneyteen kannattaa pyrkiä, mutta liika tähtääminen voi aiheuttaa harhaosuman. Siis liika ajattelu voi rasittaa mieltä enemmän.

Hetkistä saa nauttia ja murehtia voi myöhemmin jos siihen silloin vielä on aihetta. Ei kuitenkaan kannata liiaksi alkaa ajattelemaan, ettei ajattelisi tiettyjä asioita. Unohtaa ja suunnata ajatukset muualle on parempi.

 

 

 

Tyyni mieli on iloinen ja harmoniassa ympäristön kanssa. On turhaa kerrata samoja asioita uudestaan ja uudestaan, jos niitä ei kuitenkaan voi muuttaa. Hetkeksi on hyvä vain unohtaa ajattelu!

1 Vyöryvä ajatusvirta

Joskus saattaa tuntua, että päässä on enemmän ajatuksia kuin sinne mahtuukaan. Kummallista kyllä pään sisältö ei näin ole rajattua, muisti tosin on. Muistamme vain rajallisen määrän tai ajanjakson. Samaan aikaan ei pysty ajattelemaan useita asioita keskeyttämättä toista. (Harjoituksena tällaisesta on, ettei pystytä luettelemaan mielessään samaan aikaan aakkosia ja numeroita. Ajatellessa aakkosta ei ajattele numeroa ja toisinpäin.) Kuitenkin ajatus voi vaihtua hyvinkin tiuhaan ja palata samalla tavoin. (Luetteleminen mielessään: yksi, aa, kaksi, bee, kolme, cee… vuoroin kirjaimia ja vuoroin numeroita.)

Ajatteleminen on automaattista, jos ei halua ajatella mitään, huomaa ajattelevansa, ettei halua ajatella. Ajatus on myös jatkuvassa kytköksessä näkö- ja kuuloaistien kanssa; se mitä näemme tai kuulemme tuottaa ajatuksia, ainakin usein. Joskus ajatuksia syntyy, vaikka niitä ei niin tiedostaisikaan. Ottaessaan kahvikupin pöydältä, joka on täynnä kuumaa kahvia, ajatus voi olla, ettei halua läikyttää kahvia. Jos kuppi ei olekaan kovin täysi, sen ottaa ilman suurempia ajatuksia, mutta kiinnittää samankaltaisesti huomiota läikyttämiseen, vaikka sitä ei aktiivisesti ajattelisi.

Ajatusten määrä voi vaihdella, mutta se ei vaikuta ajattelemiseen niin, ettei ajattelisi mitään. Ajatuksia voi kuitenkin yrittää suunnata muualle, esimerkiksi tekemällä jotakin, johon kiinnittää ajatukset.

Unohda ajattelu!

Kaksiosainen julkaisu ajattelemisesta ja siitä kuinka ajatuksia voisi unohtaa tai ylipäätänsä olla ajattelematta. Julkaisun kaksi osaa ovat: 

1 Vyöryvä ajatusvirta

2 Tyynen tuulen tunteet

 

Ajattele ajatuksiasi ja niiden vaikutusta elämääsi. Älä kuitenkaan rasita itseäsi ajatuksilla, jotka tuovat vain pahaa mieltä, näin kohti hyvää asennetta ja iloa elämään. Uusia hyviä ajatuksia!

Minä puuna

Haluatko selvittää omia vahvuuksia ja kehittämistä menneisyyden ja nykyisyyden välillä? Tee itsellesi tutkimuspuusi. Alla on ohjeet haastetehtäviä.

JUURET

Juuriosaan kirjota erilaisia elämässäsi tapahtuneita keskeisiä asioita, jotka ovat vaikuttaneet sinuun. Ne voivat olla tunteita tai tapahtumia.

RUNKO

Täydennä runko-osa viimeisenä, kirjoita siihen pyrkimyksiä, tunnetiloja.

OKSAT

Oksiin kirjoita tilanteita tai tiloja nykyhetkestä. Oksia voi laajentaa, tehdä haaroja ja jatkaa myöhemmin sen mukaan miten asiat kehittyvät.

VINKKI:

Negatiiviset ja positiiviset oksat voi tehdä eri väreillä. Painavat asiat voi kuvastaa puuhun tummentamalla oksan reunoja tehden oksasta raskaan näköisen.

HAASTE

* Saatko puuhun myös tunteita tai tunnetiloja liitetyksi?

* Onko puusi yksikään oksa päättänyt kasvunsa?

* Onko puussasi sekä positiivisia että negatiivisia asioita?                                                                   

3 Tulevaisuus ja menneisyys

Kun ajattelee, millaisia omat vanhemmat olivat samanikäisinä kuin nyt on itse, voi havainnollistaa sitä, että 25-vuotiaana on vain 365 päivää aikaa olla 25-vuotias. Mahtuuko jokaiseen vuoteen jotakin, mitä halusit vai kulkiko moni vuosi niin, ettet saavuttanut mitään, mitä olisit lapsuudelta, nuoruusvuosilta, aikuisiältä tai vanhuudelta todella halunnut?

Mitä on takana, mitä on edessä? Jos näitä vertaa, pitäisi löytää itsensä jostakin kohtaa siltä polulta, joka näitä asioita yhdistää.

 

HAASTE

* Miten kaksi arkipäivääsi eroaa toisistaan?

* Oletko tyytyväinen ajankäyttöösi elämän kokonaisuuden kannalta?