1 Uni

Unet ovat jokaisen yksilöllisiä elämyksiä, joita koetaan nukkuessa. Unissa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Uni esiintyy usein tarinan muodossa, joka etenee epäloogisesti ja siihen liittyy usein arkielämässä tuttuja ilmiöitä, jotka tuntuvat järjettömiltä. Tämän takia unessa voi tapahtua mitä tahansa.

Unesta voi herätä ja eri unenvaiheesta riippuen herääminen on erilaista.

Unten on pitkään uskottu olevan jonkunlaisia enteitä ja niiden merkityksistä on kerrottu erilaisia selityksiä, sillä usein unten tapahtumat eivät ole suoraan verrattavissa todellisuuteen. Unessa ilmenee usein ajatuksissa tiedostamattomia ja torjuttuja aiheita.

Erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen unessa on selkeästi erilaisia vaiheita. Lähempänä valvetilaa on kevyempi uni ja kauempana syvä uni. Ihminen vaipuu nukahtaessaan ensin kevyeen uneen ja noin puolen tunnin päästä syvään uneen. Elimistössä tapahtuvien muutosten aikana nukuttua unta sanotaan REM-uneksi. Tällaisia muutoksia elimistössä ovat sykkeen kiihtyminen ja tahdosta riippumattoman hermoston aktivoituminen. REM-unen aikana aivosähkökäyrä muistuttaa paljon hereillä olevan aivosähkökäyrää ja silmät liikkuvat unen aikana. Tästä tulee nimitys ”Rapid Eye Movement” eli REM-uni, jota Suomessa kutsutaan myös vilkeuneksi. REM-uni muuttuu jälleen syväksi uneksi, ja tämä vaihtelu toistuu useita kertoja yön aikana. Usein alkuyöstä uni on syvää ja loppuyöstä REM-unta ja muutenkin kevyempää.

REM-unen aikana nähdyt unet tuntuvat mahdottomilta ja epäloogisilta. Kehon lihakset ovat lamautuneessa tilassa ja sydämen syke sekä hengitys voivat vaihdella melkoisesti. Elimistö ja aivojen sähköinen toiminta toimivat lähes samoin kuin valvetilassa.

Myös ortouneksi kutsuttua NREM-unta (Non-RRapid Eye Movement) nähtäessä unet ovat loogisempia ja lähempänä arkipäivää. Ortouni jaetaan eri syvyyksiin, jotka erottuvat aivojen sähköisen toiminnan mukaan toisistaan. Valveilla ja vireystilan ollessa korkealla aivojen sähkötoimintaa mittaavat EEG-käyrät ovat epäsäännöllisiä, mutta heti silmät suljettuaan ja vireystilan laskettua tulee esiin samanaikaisuutta. Alkuyöstä nähty ortouni on rauhallista ja unen syvimmässä vaiheessa herääminen on epätodennäköisintä. 

Päiväunilla tarkoitetaan päiväsaikaan nukuttua aikaa. Yöunet vaikuttavat hieman paremmin aiemmin opittujen asioiden muistamiseen kuin päiväunet, vaikka vaikutus on samantapainen. Nokosten pituus tai unen syvyys ei ole merkittävin tekijä. Toki pitkät nokkaunet edistävät muistamista paremmin, mutta lyhyetkin, vain 6 minuutin torkut tehostavat selkeästi muistia. Unen alkuhetkellä aivoissa käynnistynyt työstäminen muistijälkien vahvistumisesta ei tule unen keskeytyessä häirityksi.

Unen näkemisen oletetaan olevan kehittynyt biologinen ominaisuus, sillä ihmisen lisäksi monien eläinten epäillään näkevän unia. Tarkkaa syytä unien näkemiselle ei tunneta varmuudella.

Eräät eläimet, kuten sammakko ja salamanteri, eivät todennäköisesti nuku koskaan. Monien matelijoiden osalta ei tiedetä varmuudella, nukkuvatko ne ollenkaan paitsi talviunta ja horrosta. Talviuni on tosin erilainen tila verrattuna ihmisen jokaöiseen uneen. Eläimistä suurimmat nukkuvat ilmeisesti eniten siksi, ettei niiden nukkuessaan tarvitse pelätä hyökkääjiä.
Aivokuoren toiminta estää kehon liikkeet unen aikana, jonka takia raajoja ei liikuteta nukkuessa unen mukana.

Unta on myös pidetty jonkinlaisena sielunvaelluksena tai matka toiseen todellisuuteen. Sanotaan, että unessa olisi mahdollista nähdä enteitä tulevasta ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Tällaista ajatusta kuvaa sanonta: nukutaan ensin yön yli. Lapsille on usein puhuttu nukkumatista, joka heittää silmille unihiekkaa vaivuttaen lapsen hyvään ja rauhalliseen uneen.

Unihäiriöt

Unihäiriö on nimensä mukaan häiriö unijaksossa. Tiedetyt unihäiriöt saattavat haitata mielen ja tunteiden olemista. Unet ovat yhteydessä moniin hermoston osiin, mielentilaan ja yleisesti kehoon.

Unihäiriöitä on useita eri tyyppejä ja ne ilmenevät eri tavalla. Toiset unihäiriötyypit ovat yleisempiä kuin toiset. Unihäiriöt voivat johtua psyykkisistä tai hermostollisista syistä. Unihäiriöiden yhteys psyykkisiin oireisiin voi kääntyä kaksisuuntaiseksi: psyykkisillä häiriöillä on usein vaikutusta unen määrään ja laatuun, vaikka myös liian lyhyt tai huono yöuni voi aiheuttaa psyykkistä huonovointisuutta.

Yleisimpiä unihäiriöitä ovat:

۝   nukahtamisvaikeus

۝   katkonainen yöuni

۝   heräily

۝   univaje

۝   liikaunisuus

۝   narkolepsia

۝   aikaero

۝   ns. sisäisen kellon häiriöt

۝   ns. levottomat jalat

۝   uniapnea / kuorsaus

۝   unissakävely ja -puhuminen

Unihäiriöitä voidaan yrittää hoitaa erilaisin tavoin, riippuen häiriöstä ja sen aiheuttajasta, mutta kaikkien unihäiriöiden lopputuloksen toimivuudesta ei ole täyttä varmuutta.

Myös lapsilla esiintyy unihäiriöitä ja unenpuutteen yhteyttä lasten levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja häiriökäyttäytymiseen on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Tulosten mukaan lasten ja nuorten epäsäännöllisellä vuorokausirytmillä, lyhyillä yöunilla, lisääntyneellä päiväväsymyksellä ja unihäiriöillä on merkitystä lasten hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan unenpuute on yleistynyt; nukkumaanmenoajat myöhentyneet ja nukahtamisvaikeudet lisääntyneet.

Lapsille tyypillisenä unihäiriönä ja unen keskeyttäjänä sekä laadun huonontajana voidaan pitää osittain myös painajaisunia. Painajaiset voivat johtua lapsuuden traumasta ja altistaa siten unihäiriölle, kuten aikuisillakin. Pienten lasten hengitysoireet on yhdistetty mielialanvaihtelun herkkyyteen. Unihäiriöistä kärsivillä lapsilla on todettu keskimääräistä enemmän käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn ongelmia. Lasten kasvaessa unihäiriöistä kärsivien käytösongelmien ja ahdistuksen on havaittu kasvavan. Unihäiriöstä kärsivä lapsi on usein taipuvaisempi tulemaan koulukiusatuksi tai –kiusaajaksi sekä hyökkäävämmäksi. Uniapnean hoito lievittää usein käytöshäiriöitä, päiväväsymystä ja keskittymisvaikeuksia, sillä uniapnealla on havaittu yhteyttä levottomuuteen, aggressiivisuuteen, ylivilkkauteen, tunne-elämän oireiluun, vuorovaikutuksellisiin vaikeuksiin ja tiedollisiin vaikeuksiin, kuten oppimiseen.

Lapsien unihäiriöihin kannattaa hakea hoitokeinoja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä ne muuttuvat pitkäaikaisiksi ja lähes pysyviksi helposti. Unihäiriöiden hoito yleensä parantaa lapsien päivittäistä olotilaa ja jopa perhesuhteita sekä lievittävät alakuloisuutta. Unihäiriön parantaminen suunnataan unihäiriön perussyyhyn, jos se pystytään yksilöimään; ensisijaisesti unta haittaavientekijöiden eliminoimiseen ja unta tukevien tekijöiden löytämiseen. Sopivaakin menetelmää on sovellettava niin, että se mahdollisimman hyvin mukautuu yksittäisen lapsen tilanteeseen. Unihäiriöiden parantaminen todennäköisesti torjuu useiden lasten psyykkistä oireilua merkittävissä määrin.