Kynttilän liekki

Kun joku kertoo huonon kokemuksen, on usein vaikea samaistua tilanteeseen tai uskoa asiaa, jollei sitä ole itse kokenut. Kaikilla on epäilyksensä asioiden todellisuudesta ja siksi asiat halutaankin usein kokea itse, jotta ollaan varmoja, että kerrotut asiat pitävät paikkaansa.

Tällainen tilanne on jo lapsuudessa koettu ”kynttilän liekki”. On pakko itse kokeilla onko liekki todella kuuma ja polttaa sormensa. Todeta itse, että liekki tosiaan on kuuma, niin kuin on sanottu ja saada se kokemus; ”Auts! Se polttaa, se on kuuma.”  

Kun saamme tämän kokemuksen, voimme jättää kynttilän liekin rauhaan. Opetus on kynttilän liekin kuumuus, jota ei ole vain uskonut aiemmin.

Samalla tavoin ihminen toimii monien muidenkin asioiden kanssa. Kuitenkin helpommalla pääsisi, ettei kaikkea tarvitsisi kokeilla aina itse, vaan luottaisi siihen, mikä on yleisesti todettu.

Epäonnistuminen

Joskus ihminen kokee, että on ainainen epäonnistuja. Tavallaan sitä uskoo, että puuttuisi jokin oleellinen taito tai kyky, taikka elämä olisi muuten sarja epäonnistumisia. Silloin oppii välttelemään itselleen vaikeita tilanteita epäonnistumisen pelossa ja yrittämisen usko alkaa helposti horjua, pieleen menneiden asioiden takia. Epäonnistuminen tekee vertailua muihin ihmisiin ja luo tunteen, että kaikki muut onnistuvat asioissa ja elämässä. Positiviset ja hyvät asiat tuntuvat enemmänkin sattumilta kuin omilta aikaansaannoksilta.

Epäonnistuminen musertaa myös unelmia ja niden tavoittelua: >>Ei siitä kuitenkaan mitään tule.>> Epäoniistumisen tunteesta seuraa usein vaativuutta itseään kohtaan: vatii itseltään ylisuorituksia, jotta epäonnistuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Silloin liian korkeiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamattomuus muuttuu taas epäoniistumiseksi ja näin tunne epäonnistumisesta vain voimistuu.

Epäonnistumisen pelko piinaa taustalla alati ja tuottaa ahdistusta. Usko itseensä heikkenee epäonnistumisten myötä.

Epäonnistumisen tunteesta eroonpääsemisen jälkeen ei epäonnistumisen tunnetta enää korosta vaan alkaa hyväksyä onnistuneita suorituksia. Liika vertailu toisiin jää vähemmälle ja keskittyminen siirtyy itsensä tutkiskelemiseen ja kehittäämiseen. Usko omiin taitoihin ja kykyihin kasvaa ja rajoitteet itseään kohtaan muuttuu hyväksyttävämmiksi. Itseltään ei vaadi enää liikoja ylisuoriutumisia. Uskaltaminen lisääntyy jopa haastavissa ja vaikeissa tilanteissa, joihin liittyy epäonnistumisen riski. Silloin yrittää tosissaan pyrkiä tavoitteisiinsa ja unelmiinsa.


Eli yritä uudelleen ja uudelleen, vielä kerran. Vaikka epäonnistuisit, yrittäminen on ainoa tapa saavuttaa onnistunut suoritus. Nää mahdollisuutesi uudelleen.

Hätätilanne

J

oskus käy niin, että vallitseva tilanne muuttuu äkillisesti. Tämä vaatii nopeita kykyjä ratkaista ja mukautua tilanteeseen. Se mitä tekee ja sanoo pitäisi harkita tarkkaan, mutta aina siihen ei ole aikaa. Varmin tapa reagoida on pelata hieman lisäaikaa tai ainakin toimia päivänvalon aikaan.

Nopeasti muuttuvassa tilanteessa elimistökin reagoi tuottamalla mm. adrenaliinia. Parempi on täydentää toimintaa kuin alkajaisiksi toimia peruuttamattomasti. Myös tilanteen muuttumisen syy olisi hyvä selvittää, jottei tule huijatuksi.

Hätätilanteen jälkeiset hetket voivat olla tuskallisia tai helpottavia, riippuen tilanteesta. Parhaaksi olisi antaa ”pölyn laskeutua” ennen uutta putsausta. Tosin tämä odottelu voi olla hermoja raastavaa.

Ennakointi hätätilaan on usein valitettavan turhaa; harvoin pystyy ennalta tietämään tai edes aavistamaan tilanteen käänteitä. Usein myös hätätilanne on hätätilanne juuri siksi, että tilaa ei ole voinut aavistaa. Ennakoida voi ainoastaan hätätilanteen jälkeisen tilan hetkiä.

Aikaa vievä prosessi kaiken kaikkiaan, ainakin psyykkisessä hätätilanteessa. Anna sille siis aikaa.

Salatut tunteet

S

alaaminen tunteiden kanssa, kuinka se voikaan mieltä askarruttaa. Ihmiset usein salaavat tunteitaan, koska pelkää niiden johtavan tilanteen huonontumiseen. Eli pelko on taustalla ja usein siksi, että pelkää toisen ihmisen suhtautuvat eritavalla kuin toivoisi. Kannattaisiko siis tunteista kertoa vai vain pitää ne sisällään?

Tunteiden, kuten muidenkin henkilökohtaisuuksien kertominen riippuu myös vastaanottajasta. Puhuminen on vuorovaikutusta ja jos vastaanottajan tuntee olevan kovin äkkipikainen tai tyly, voi varsinkin tunteistaan puhumiselle muodostua korkeampi kynnys.

Jokainen suhde on niin henkilökohtainen, että se on arvioitava itse. Kaikkea ei kuitenkaan kannata avata ihan heti. Anna asioille käsittelyaikaa, ja kerro vain vähän kerrallaan. Punnitse tunteita molempien kannalta ja huomioi elämäntilanne.

Kuulostele toisen reaktioita. Hän saattaa hämmentyä ja siksi kavahtaa huomionosoituksia. Esitä kiintymystä sanoilla ja teoilla.

Tiedosta myös, että sen minkä aloitat saattaa tuottaa erilaisen lopputuloksen kuin mitä toivot. Oletko valmis siihen, jos et, aika ei ole vielä oikea.

Wasonin korttitehtävä

Tämä tehtävä testaa ratkaisijansa psykologista päättelyä.

>> Esillä on neljä korttia ja jokaisen toisella puolella on kirjain ja toisella numero. Korteista näkyvät: A, B, 4 ja 7.>>

>> Tehtävänä on selvittää kahta korttia kääntämällä, pitääkö seuraava väite paikkaansa:

                      Jos kortissa on vokaali, on siinä aina parillinen numero toisella puolella?

 

 

Ratkaisu:

Katsotaan kortit A ja 7.

A:n toisella puolella on oltava parillinen numero.
7:n toisella puolella ei ole vokaalia.
 

Tehtävässä ei sanottu, että jokaisen parillisen numeron toisella puolella olisi vokaali.

 

© Käytetty Wikipedian lähteitä.

Muna vai kana ?

Niin, maailman luomiskäsityksen mukaan tähän arvoitukseen voi olla erilaisia vastauksia. Jos ajattelee maailman syntyneen ylemmän voiman, jonkinlaisen jumalan luomana, olisi tällainen jumala luonut kanan. Jos maailman ajattelee syntyneen alkuräjähdyksestä, olisi todennäköisemmin ensin ollut muna, ellei ajattele kanojen ja dinosauruksien elelevän keskenään.

 Kuitenkin muna ja kana ovat toistensa syy ja seuraus. Tämä kehämäinen kysymys (muna vai kana – kana vai muna) on vaikea juuri syy-seuraussuhteen takia, koska molemmat ovat toistensa seurauksia; jos ei ollut kanaa, ei voinut tulla kanan munaakaan ja toisinpäin.

 Kysymys on keksitty kauan sitten, mutta jo silloin Aristoteles päätyi lopputulokseen, jonka mukaan kana sekä muna ovat olleet olemassa aina. Hän vertasi asiaa seuraavasti: 

»Jos ensin olisi ollut ihminen, hänen olisi välttämättä pakko olla syntynyt ilman isää ja äitiä – mikä on luonnonvastaista. Sen vuoksi ei ole voinut olla ensimmäistä munaa, joka olisi antanut alun linnuille, tai olisi ollut ensimmäinen lintu, joka olisi antanut alun munille; sillä lintu syntyy munasta.» 

Monia vastauksia on aikojen saatossa keksitty, mutta selvää ratkaisua ei ole saatu. Mahdollisina ratkaisuina pidetään tieteen ja määritelmien vastauksia:

Muna:              1. Ennen lintuja oli erilaisia munista kuoriutuvia eläimiä, joten oli myös munia.

2. Ensimmäinen lintu, joka on ollut luokiteltavissa kanaksi, on kuoriutunut munasta. Ennen tätä lintua munasta on kuoriutunut jokin toinen lintu, jota ei olla luokiteltu kanaksi. Eli rotu ei muutu elinaikana.

Kana:               1. Linnun solu on jakaantunut ja kaksi jakaantunutta solua on tuottanut uuden solumuodostelman. Muna siis olisi voinut olla, mutta ei juuri kanamuna. 

Tai:                   1. Olisi mahdotonta määritellä tarkasti, milloin kana olisi kana tai esikana, kuten myös ensimmäinen kana tai muna.

 

Vain muna, josta kuoriutuu kana, on kananmuna:

Jokin kanan kaltainen eläin, muttei kuitenkaan kana muni ensimmäisen kananmuna, josta kuoriutui ensimmäinen kana.

 

Vain kanan munima muna on kananmuna:

Näin ollen kanan olisi munittava ensimmäinen kananmuna, jolloin ensimmäinen kana olisi syntynyt jostain muusta, kuin kananmunasta.

 

Vain muna, josta kuoriutuu kana ja jonka muni kana, on kananmuna:

Joten ensimmäinen kana olisi muninut kananmunan, josta olisi tullut lisää kanoja, mutta ensimmäinen kana olisi itse kuoriutunut jostakin muuntyyppisestä munasta. Eli kana olisi ollut ensin, mutta ennen ensimmäistä kananmunaa oli jo useita kanoja.

 

© Käytetty Wikipedian lähteitä.

Todellisuus ja uskomus

J

okaisella ihmisellä on oma minäkuva; yksinkertaisesti sanottuna käsitys itsestään. Siihen vaikuttavat monet tekijät ja oma minäkuva saattaa muuttua ajan saatossa tekijöidenkin muututtua. Joskus huomioimme minäkuvan vaikuttajiksi asioita, joita ei tarvitsisi; otamme itseemme. Luulemme siis, että meissä on jotakin, mitä ulkopuoliset paineet tuovat vastaamme; muut ihmiset, epäonnistumiset, työtilanteet..

Emme ole vastuussa muista ihmisistä samalla tavoin kuin itsestämme, mutta silti otamme heidän sanomisensa huomioon ja peilaamme niitä itseemme. Näin syntyy uskomus siitä, millainen minä olen.

Todellisuudessa meillä on siis uskomus, jonka varaan perustamme monia eri käsityksiä, minäkuva mukaan lukien. Negatiivinen minäkuva lamauttaa sekä estää tekemästä ja toteuttamasta haaveitaan ja usein myös normaalitoimintoja. Hyvä minäkuva ei saa olla liian itsetietoinen, jotta se ei kallistuisi liian ylpeyden ja omahyväisyyden puolelle. Minäkuvan kanssa kannattaa tavoitella sitä tervettä puolta.

 Todellisuus on täynnä uskomuksia, mutta uskomukset eivät välttämättä ole totta. Siksi on tärkeää pysähtyä välillä miettimään, onko se mitä ajattelee oikeasti totta vai vain oma uskomus? Todellisuuden ja uskomuksen erottaminen on tärkeää, koska uskomusten ei saa antaa ohjailla elämää, ainakaan likaa, jos ollenkaan.

Valheita on niin paljon kuin keksii, mutta totuuksia on vain yksi. Myös se ulottuvuus, missä olemme, on meidän todellisuus ja niitäkin on vain yksi. Todellisuus on kaikkea sitä, mitä on oikeasti olemassa.

 

Siitä päästäänkin totuuteen ja sen arvoihin. Totuuden määritteleminen logiikan perusteilla, Aristoteles :

» Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole. »

Näihin sanoihin sekoaa helposti, mutta ajatuksella luettuna lauseeseen sisältyy suuri viisaus. Tosin tämä ei vielä määritä sitä, mikä sitten on totta. Toden määrittelemiseksi käytetään myös erilaisia totuusteorioita, joista yhden mukaan:

 "p" on tosi, jos ja vain jos p.

Teorian mukaan kaikki mitä totuuden käsitteestä on sanottavissa perustuu tuon kaavan mukaan väitteisiin

Esim. "Sataa lunta" tapauksessa on, että "sataa lunta" on tosi, jos ja vain jos sataa lunta.

Näin ollen jokaisella lauseella on oltava totuuden välttämättömiä ja riittäviä ehtoja. Ehtoja, joiden on siis toteuduttava, jotta väitteestä tulee tosi. Totuusehdot pätevät siis silloin ja vain silloin kun lause on tosi.

Esim. ”Helsingissä on pakkasta” on totta jos ja vain jos Helsingissä on pakkasta.

Jos ja vain jos – logiikassa käytetään myös lausekaavaa:

Lause "P jos ja vain jos Q" ilmaistaan toisinaan myös muodossa "P täsmälleen jos Q".

Tämä siis tarkoittaa , että lauseeseen sisältyy ehto, jonka on täytyttävä.

Esim. "Ankka syö leipää, jos sille annetaan ruisleipää” tarkoittaa, että ankka syö varmasti sille annettuja ruisleipiä, mutta ei sulje pois vaihtoehtoa, että ankka syö myös muitakin leipiä, jos niitä sille tarjotaan. ”Ankka syö leipää jos ja vain jos sille annetaan ruisleipää” tarkoittaa taas, että, jos ankalle annetaan leipää, se syö sitä vain ja ainoastaan, jos se on ruisleipää.

 

Latinan kielinen käsite Salva veritate, tarkoittaa kahden lauseen samankaltaisia totuusarvoja. Usein se tarkoittaa totuusarvon muuttumattomuutta, jos lauseeseen tehdään muutoksia. Kuitenkin lauseen totuusarvo voi muuttua, jos lauseen eteen lisätään ”on totta, että”.

Toisaalta ei ole sen enempää totta tai epätosi väite sanoa, että:

 

Esim. ”Aurinko paistaa.” käsitetään myös ”On totta, että aurinko paistaa.”

Kun taas lauseen totuusarvon muuttuessa, tällainen toteamus voi tehdä lauseesta mielettömän.

Esim. "matkalaukku on moraalisempi kuin koripallo" kun ”on totta, että matkalaukku on moraalisempi kuin koripallo" on epätosi lause.

 

© Käytetty Internet Wikipedian lähteitä.

Unesta uuteen päivään

On niitä öitä, joista heräämme täysin muistamattomina yön unista.

Ja sitten on niitä öitä, joiden unet me kyllä muistamme.

 

Joskus käy niin, että näkee unta, jonka muistaa vielä aamulla ja koko päivän. Tuntuu, että uni jää mieleen pyörimään. Unta ei ehkä muista kokonaan, mutta tunnetila on jäänyt koko päiväksi mieleen. Painajaismaisista ja muutenkin pahoista unista saattaa jäädä päiväksi synkkä ja painostava tunne. Hyvistä ja mukavista unista taas päinvastainen olo.

 

Kun uni jättää oman tunnelmansa leijumaan päiväksi, voi tuntea kääntyvänsä sisäänpäin ja pohtivan unen merkitystä. Usein koittaa muistaa myös jotakin uutta unesta.

 

Lupaus

Kuten voidaan lupaus määritellä:

Lupaukseen liittyy monia asioita; Lupaus on:

Lupaus on jotakin, mikä täytyy pitää.

Lupaus on jotain rehellistä.

Lupaus on henkilökohtainen, joko itselle tai muille.

Lupaus on jotain, mitä tulee tekemään, antamaan tai saavuttamaan, joko itselle tai muille.

Jokainen lupaus on ainutlaatuinen.