Läheisriippuvuus

Moni ihminen voi kokea olevansa läheisriippuvainen, usein rakastuneena. Läheisriippuvuudella tarkoitetaan kuitenkin toiseen ihmiseen kohdistuvaa epätervettä riippuvuudentunnetta. Läheisriippuvaisena ihminen toimii muiden tarpeiden ja tahdon ohjaamana, joka vaikeuttaa omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisemista.

Läheisriippuvuus altistaa usein myös hyväksikäytölle ihmissuhteissa ja työelämässä; esimerkiksi läheisriippuvaisella ihmisellä saattaa olla päihderiippuvainen puoliso. Alkujaan läheisriippuvaisuus käsitettiin alkoholistien puolisoiden ongelmaksi, mutta on myöhemmin osoittautunut laajemmaksi ilmiöksi.

Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymyssuhdeteoria perustuu englantilaisen psykiatrin John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin1960-1970 luvulta. Kiintymyssuhdeteorian vaikutteita ovat psykoanalyysit ja eläinten käyttäytymiset. Näistä lähtökohdista Bowlbyn päätteli, että ihmislapsen varhaista kehitystä säätelee turvallisuuden tarve ja hakeutuminen vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähelle turvaavaa aikuista.

Bowlbyn mukaan: kiintymyssuhdeteoria pyrkii käsitteellistämään ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, masentuneisuutena ja tunteiden eristämisenä, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä.

Kiintymyssuhdeteoria on luontainen ominaisuus ihmisessä ja yleisesti kädellisissä kehittynyt kiintymysjärjestelmä, jonka tarkoitus on suojata avutonta jälkeläistä ympäristön vaaroilta.

Yksilö tavallaan kyseenalaistaa jatkuvasti: onko kiintymyshahmo tarpeeksi lähellä? Tavallisesti lapsella on ensisijaisena kiintymyshahmona äiti (joskus myös isä): tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. Lasten kiintymisen on todettu muodostuvan etenkin äidin reagoinnin luotettavuudesta ja ennusteista lapsen läheisyydentarpeisiin. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuudessa tärkeä kehitystehtävä. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonalliseen kehitykseen.

Vanhempana kiintymyssuhdeteoriaa toiseen ihmiseen kohdistava on läheisriippuvainen. Tämä saattaa johtua lapsuudenaikaisesta traumatyyppisestä kokemuksesta, jolloin lapsen kiintymyssuhdeteorian tarpeet eivät ole täyttyneet.

Kiintymyssuhde on jaoteltu seuraavasti:

♥      turvallinen kiintymyssuhde

♥      turvaton kiintymyssuhde

♥      hajanainen kiintymyssuhde

♥      ristiriitainen kiintymyssuhde

♥      välttelevä kiintymyssuhde

Kiintymyssuhdeteoriasta on olemassa hyvää kirjallisuutta: Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen: Kiintymyssuhdeteoria – teoria yksilön kiin(nit)tymisestä tärkeisiin toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteen katkoksista ja merkityksestä kehitykselle. WSOY

Kiintymysvanhemmuus

Yhdysvaltalainen lastenlääkäri on hahmotellut kiintymyssuhdeteorian pohjalta käytännöllisen vanhemmuuden mallin; kiintymysvanhemmuuden. Kiintymysvanhemmuus perustuu kiintymyssuhdeteoriaan, jossa kunnioitetaan erityisesti läheisyyttä ja lapsen tarpeita.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhain lapsuudessa kehittynyt vahva side muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Mikäli tällainen tunneside ei pääse kehittymään varhaislapsuudessa, riski kiintymyshäiriöön kasvaa. Kiintymyshäiriössä henkilö vetäytyy yhteyksistä muihin ihmisiin. Joskus kiintymyshäiriö voi ilmetä myös siten, että henkilö suhtautuu valikoimattomasti muihin ihmisiin, jopa tuntemattomiin, eikä tee tuttavallisuudelle eroa tuntemattomien ja tuttujen suhteen. Lapsena kehittynyt tapa, jolla selvitä ihmissuhteiden pettymyksistä kulkee mukana aikuisuuteen. Kiintymyshäiriölle tyypillisiä piirteitä ovat myös kehittyneempi käytös, yksin pärjääminen, turvattomuus ja pelot. Henkilö ei näe yhteyttä omien tekojensa ja niiden johdosta tapahtuneiden asioiden välillä. Usein kouluikäisenä tarvitaan enemmän aikuisen tukea erityisesti tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Heikon itsetunnon takia, henkilö voi kaivata ikätasoaan enemmän vakuuttelua hyvyydestään ja arvostuksen osoittamista, erityisesti aikuisilta. Joidenkin on vaikeaa uskoa olevansa hyviä tai kelpaavia ja he voivat tuntea yksinkertaisemmin voimakasta häpeää itsestään sekä tarkkailla muiden reaktioita itseään kohtaan. Yleensä tämä imenee erikoisilla tavoilla hakea huomiota ja elämänkulku on rikkonaista entisyyden ja nykyisyyden välillä.

Uusien aikuisten kanssa kiintymyshäiriöstä kärsivä lapsi on hurmaava ja hakee yhteyttä, jolloin uuden aikuisen on vaikeaa uskoa lapsen haasteellisuutta. Ajan kuluessa lapsella alkaa ilmetä kuitenkin rajattomuutta, kuten suuttumusta ja vihaa, vaikeuksia ylläpitää ystävyyssuhteita, valehtelua ja tarvetta kontrolloida ympäristöään ollen alati tilanteen tasalla. Käytös saattaa vaihdella rajusti koti ja koulumaailmojen välillä.

Kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata seuraavasti:

♥      Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistaudutaan hyvin.

♥      Lapsen tarpeisiin reagoidaan herkästi.

♥      Lasta syleillään paljon ja hellästi.

♥      Lapsen tarpeet toteutetaan samanarvoisina vuorokauden ympäri.

♥      Lasta hoidetaan rakkaudella.

♥      Kurinpito on positiivishenkistä.

♥      Lapsen ja perheenjäsenten omien tarpeiden tasapaino.

Curling-vanhemmat

Curling-vanhemmat nimitystä käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan kaikki esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvellen heitä, täyttäen heidän kaikki toiveensa ja pyrkien varjelemaan heitä pettymyksiltä.

Käännetty vanhemmuus

Käännetyllä vanhemmuudella tarkoitetaan roolinvaihtotilannetta, jossa lapset osoittavat yleensä vanhemmille kuuluvina pidettyjä piirteitä; vastuuta, sopeutumista ja vakavuutta. Vanhemmat puolestaan osoittavat lapsille miellettyjä ominaisuuksia; vastuuttomuutta, normeja vastaan kapinointia ja vakavuuden puutetta.

Ei juoksutavalla väliä, kunhan päästään maaliin

N

iin, sitä helposti ajattelee, että kun on maalissa on maalissa, tavalla tai toisella on suoriutunut sinne, eikä keinoilla ole niin väliä. Kuitenkin ihmissuhteissa tällainen toiminta saa aikaan päinvastaisen reaktion. Maaliin ollaan päästy, mutta matkalla käytetyt keinot ovat olleet kyseenalaisia, vääriä, epäreiluja tai muuta sellaista, joka on saanut vähintään yhden jos toisenkin mielessä kuohuntaa aikaiseksi. Maalissa huomataan, että lopputulokseen tyytyväisiä osapuolia on hyvin vähän, jos ketään, ja lopputulokseen pääsemiseksi käytetyt tavat ovat yhtä miellyttäviä kuin lopputuloskin. Vaikka lopputulos olisi huono joka tapauksessa, siihen päätymiseen voi vaikuttaa eri tavoin.

Ihmissuhteissa tämä on kuin matematiikkaa: jos lopputulos on oikein, mutta laskukaava virheellinen, ei ole opittu oikeastaan mitään.

 

Älä polta siltoja takanasi

Joskus ihmiset ajattelevat, että sillä, miten toista kohtelee, ei ole merkitystä, koska ei tapaa tätä ihmistä enää. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, sillä mistä tiedät, miten voit olla aivan varma, että joskus vuosien tai vuosikymmenten jälkeen et tapaisi häntä jossain, sattumalta. Mitä sitten tällaisessa tilanteessa näkee takanaan; palaneen sillan vaiko edes köyden, jonka heittää vastapäiselle saarelle. Olisi aika hienoa, jos ihminen pystyisi kulkemaan niin, että takana oleville silloille ei vain ole tarvetta kääntyä, mutta niillä on aina ollut jokin hyvä merkitys, on autettu joku putoamasta jokeen. Se, että se silta olisi olemassa ja olisi mahdollisuus valita sen käytöstä.

Jos sitten tapaa ihmisen, jota ei uskonut enää näkevänsä, poltettu silta voi olla myös yksipuolinen: miten yhteiset asiat on lopetettu, sovussa vai pahoin mielin? Jos toinen osapuoli ei ole muistellut pahalla hänen siltansa voi olla osittain eheä, tai vastaavasti kaunaa kantaneen tai riidoin loppuneen suhteen jälkeen silta voi olla vain haparoitunut köysi.

Monet sanovat, etteivät halua katsoa elämässään taakse, vaan mennä eteenpäin. Tämä on hyvä sääntö elämisessä, mutta oppimiseen tarvitaan myös peilailua menneisyyteen. Jos ei ikinä katso taakseen ja näe virheitä, toistaa niitä loputtomiin.
Näin opimme toivottavasti päivä päivältä kohtelemaan toisiamme inhimillisemmin, jopa ikävissä tilanteissa.