Ampukaa hiljaa, hyvä herra.

Joskus on parempi olla vain hiljaa ja kuunnella, kuin yrittää kaikin tavoin lohduttaa. Lohduttaminen on eleenä ja ajatuksena kaunis, mutta lohdutettava voi kokea, että muut yrittävät lohduttaa, mutta aina väärillä sanoilla.

Pidempään jatkunut paha mieli voi kääntyä jopa masennuksen puolelle ja toisten voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta ymmärtää toisen mielipahaa. Joten, joskus on parempi olla vain hiljaa. Joskus hyväntahtoinenkin lohduttaminen kääntyy tunteeksi, että tunteita vähätellään.

Monet lohduttavat saattavat sanoa déjà vu –tyyppisessä tilanteessa tietävänsä, miltä toisesta tuntuu. Myötätunto on hieno ominaisuus, mutta sitä ei hyödytä käyttää etuna tilanteessa, varsinkaan jos todellisuudessa ei ole aavistustakaan, mitä toinen käy läpi. Jos omakohtaista kokemusta saman tyyppisestä tilanteesta on, siitä ja siitä selviytymisestä voi kertoa, mutta on muistettava, että tilanteet ovat ainoastaan saman tyyppisiä eivät suinkaan samanlaisia. Jokainen käsittelee ja käy läpi asioita omalla tavallaan, olematta siinä sen enempää oikeassa tai väärässä kuin toinen.

Vaikka tarkoitus ei olisi vähätellä toisen kokemuksia, surua tai pahaa mieltä, erehtyvät monet sanomaan ”älä välitä” – tyyppisiä lausahduksia. Pienikin kehotus siihen suuntaan, ettei asiasta kannata välittää tuon taivaallista saa lohdutusta kaipaavan tuntemaan mielipahansa tulleen vähätellyksi. Usein kauemmin kestänyt mielipaha alkaa näkyä unettomuutena ja heikentyneenä keskittymiskykynä, joka saa tunteita pintaan entistä helpommin.

Puolisuorat käskyt piristymään ovat myös tietynlaista vähättelyä, ikään kuin toinen ei olisi elpynyt tilanteesta jo aikaisemmin, jos se olisi niin yksinkertaista. Ajatus siitä, mitä kaikkea hyvää lohdutusta kaipaavalla elämässä kaikesta huolimatta on, ei näyttäydy samanlaisena lohdutettavalle, ei vaikka sitä kuinka toitottaisi. Tarpeeksi paha murhe sulkee pois ja vähättelee hyvätkin asiat elämästä.

Kehotus antaa asian olla ja unohtaa, kuten ”kyllä se siitä ajan kanssa…” vähättelee jälleen toisen tuntemuksia. Toinen tarvitsee aikaa käsitellä asiaa ja se on otettava ja käytävä läpi sen tapahtuessa, eikä sitä liiemmin voi siirtää, vaikkapa niin, että itken ja murehdin asian ensiviikolla. Tapahtunut on mielessä, eikä se siitä häviä tuolia vaihtamalla.

Vetoaminen toisiin ihmisiin ja heidän elämänsä helpottamiseen omalla pikaisella elpymisellä luo ainoastaan syyllisyyttä ja painetta. Mielipaha saa asiat näyttämään muutenkin paljon pahemmilta, eikä oman mielipahan keskellä välttämättä pysty piristämään ja keskittymään toisten elämänkäänteisiin normaalin tavoin.

Oletetaan usein, että surun ja murheiden käsittely on asennekysymys. Tunteet eivät kuitenkaan ole käskytettävissä niin, että niiden olemassaoloa tai vaikutusta voisi muuttaa asennetta vaihtamalla. Jos jokin asia tuntuu pahalta tai ahdistavalta ei se johdu niinkään asenteesta, se vain tuntuu siltä.

Oikeat mittasuhteet eivät kiinnosta oman mielipahan keskellä. Omat murheet tuntuvat ihan tarpeeksi suurilta ja pahoilta eikä niitä tarvitse verrata maailman katastrofeihin tai siihen, että jollain on asiat huonommin. Ei murheiden määrästä tai laadusta tarvitse kisailla, olkoonkin, että todennäköisesti monella on asiat vieläkin huonommin, mutta jokaisella on omat murheet ja ne ovat riittäviä itselleen.

Parempi tapa tukea toista on kuunnella, mikä hänen mieltä painaa, millaisia tunteita se herättää ja miettiä erilaisia ratkaisuja tilanteeseen. Millään kannustavalla lauseella ei saa toisen pahaa mieltä muuttumaan äkillisesti normaaliksi tai iloiseksi; sanoo toinen mitä vaan, se ei muuta sitä miltä juuri siinä hetkessä tuntuu. Usein pelkkä läsnäolo, kuunteleminen ja normaaliasioissa auttaminen ovat niitä asioita, joita otetaan parhaiten vastaan.

HAASTE

* Mieti vaikeassa tilanteessa, millaisia tunteita (kateus, pelko, suru…) tilanne herättää?

Siilin ongelma

S

iilin ongelmaksi sanotaan kuvainnollista tilannetta ihmissuhteiden haasteista, jossa ryhmä siilejä siirtyvät lähelle toisiaan jakaakseen lämpönsä kylmällä säällä. Lähekkäin siilit satuttavat piikeillään toisiaan, jolloin niiden pitää siirtyä kauemmas. Vaikka siiilit haluaisivat lähelle toisiaan yhteishyödyllisen suhteen takia, sitä ei tapahdu välttämättömistä syistä.

Usein tällä tilanteella kuvataan tilaa, jossa yksilö on suhteessa muihin. Siilin ongelma – tilanne näyttää, kuinka hyvästä tahdosta riippumatta, ihmisten välistä (fyysisesti)läheistä suhdetta ei voi tapahtua ilman molemminpuolista merkittävää haittaa, josta seuraa varovainen käyttäytyminen ja hauras suhde. Siilin ongelma – tilanteen kautta suositellaan harkintaa suhteissa muiden kanssa sekä yksilön oman edun että muiden osalta. Siilin ongelmaa on käytetty oikeuttamaan ja selittämään sisäänpäin kääntyneisyyttä, hiljaisia ja varautuneita piirteitä omaavia yksilöitä sekä niin sanottua eristäytymispolitiikkaa harjoittavia maita.

Yksikään todellinen skotti

Yksikään todellinen skotti on tulkintavirhe, jossa joukkoon kuuluvia rajataan todellinen-määritelmällä tai muulla epäoikeudenmukaisella tavalla. Toisin sanoen luodaan ”todellisen X:n” sääntö. Vielä nykyisinkin yksikään todellinen skotti tulkintavirhe tunnetaan muodossaan:

– Yksikään skotti ei laita sokeria aamupuuroonsa.

– Ai ei vai? Minun edinburghilainen enoni laittaa.
– Sinun enosi ei sitten ole todellinen skotti.

Kaikki tätä muotoa olevat tulkinnat eivät kuitenkaan ole virheellisiä, kuten:

– Yksikään pasifisti ei puukota ihmisiä.

– Minä tunnen erään, joka puukotti kahta kaveriaan.
– Hän ei ollutkaan todellinen pasifisti.

Tässä tapauksessa tulkinta ei ole täysin ehyt, sillä määritelmään sisältyy väkivallan vastustaminen ja sen käytöstä pidättäytyminen. Puukottaminen ja pasifismi eli rauhanaate ovat keskenään loogisesti ajateltuna ristiriidassa keskenään. Looginen johtopäätös on, ettei puukottaja todellisuudessa ollut rauhanaatteen kannattaja, vaikka olisi väittänyt olevansa.

Nykyaikana usein tällaisia tulkintoja tehdään siten, että joukon ominaisuuksiin sisällytetään tietty tyyli, arvomaailma tai ulkonäkö. Ulkonäköön liitetään todellisuuden todistaminen sillä, että tietty asia on tietyn merkkinen eikä vain samantapainen versio.

Muista ne asiat, joita oli, kuin ne, joita ei ollut.

 

V

anheneminen on hiljalleen kaikille tapahtuva muutos. Ajan rajallisuudesta tulee entistä tietoisemmaksi ja elämän eläminen täysillä alkaa muuttua ihan kehonkin puolesta rajoittuneemmaksi. Kaikilla on unelmia ja tavoitteita, joita haluaa elämänsä aikana toteuttaa. Niiden toteuttamisen mahdollisuudet kuitenkin muuttuvat iän myötä. Olisi hyvä muistella niitä asioita, joita aikoinaan teki ja koki, murehtimatta niitä, joita ei tullut toteuttaneeksi. Moni kuitenkin tekee ja toteuttaa asioita juuri siltä pohjalta, ettei vanhempana ajattelisi, että ei saanut kokea ja tämä saatetaan yhdistää ajattelemattomaan toimintaan, jolloin seuraukset tulevat yllätyksenä. Vanhempana aika saa erilaisen merkityksen ja sitä alkaa tosiaan ajatella, mitä elämässä haluaa tehdä.

 

Turhien asioiden murehtiminen

Pienistä asioista on turhaa murehtia ja isommistakin asioista ainakaan etukäteen. Asioista, jotka eivät ole varmoja tapahtuviksi koskaan on todellakin turha murehtia, kun ajan voi käyttää johonkin aivan muuhun. Pahimmillaan tulee murehtineeksi kolme kertaa samaa asiaa; etukäteen, tapahtuessa ja jälkikäteen. Vähemmälläkin pärjää varmasti, kunhan muistaa ettei vastuu ja murehtiminen ole sama asia.

 

Läheisten yhteinen aika

Yhteisen vietetyn ajan loppuessa huomaa, paljonko sitä kaipaa. Vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa, kun he ovat elävien kirjoissa. Aikaa läheisten kanssa ei saa takaisin.

 

Työnteko

On hyvä tietää, mitä todella tarkoittaa työn teko ja hankkia limppu pöytään, mutta tuskin murehdit ainakaan tehneesi liian vähän töitä. Toki on niitäkin, jotka eivät töitä tee, joten suhteellinen tasapaino olisi tavoiteltavaa.

Työn mielenkiintoisuuteen voi kuitenkin vaikuttaa, sillä jos jokin ei tosiaan ole oma juttu, niin kannattaa suunnitella seuraavaa siirtoa. Työssä vietetään suuri osa ajasta eikä kukaan halua havahtua siihen, että tekee sitä, mistä ei pidä.

 

Riitely

Toisarvoisista asioista riiteleminen vie vain yhteistä aikaa. Toki riidat kuuluvat ihmissuhteisiin, mutta kaikkien asioiden takia ei kannata järjestää täyttä sotaa.

 

Väärä oikea

Jos tarkoitus on lähetä huonosta suhteesta, sitä ei kannata viivytellä. Valmiiksi epämiellyttävässä tilanteessa oleminen yhtään pidempään, kuin on pakko ei ole oman elämän toteuttamiselle paras mahdollinen ratkaisu. Ihmissuhteet ovat vaikea asia, mutta turha niistä on tehdä yhtään vaikeampaa. Aika alkaa auttaa vasta tilanteen purkautumisen jälkeen.

 

Perhe ja suku

Kun on omia lapsia, leikkiminen on tärkeää, sillä tulee sekin päivä, kun omat lapset eivät enää leiki. Se päivä voi tulla hämmästyttävän nopeasti.

Ensin isovanhempien tarinat eivät jaksa kiinnostaa, mutta liian myöhään ymmärretään, millaisen maailman he ovat nähneet ja mitä he ovat ihmisinä oppineet. Isovanhemmilla on paljon tietoa ja tarinoita omasta elämästään, jos vain haluaa kuunnella.

 

Matkustaminen

Tämä on monen haave; nähdä maailmaa ja lähteä lämpimään lomailemaan. Iän ja perheen kasvaessa myös matkabudjetti kasvaa ja tavallinen arki rajoittaa heittämästä reppua selkään ja lähtemästä tutkimaan maailmaa. Nuorempana matkustaminen on helpompaa, tosin silloin siihen ei ole juuri varaa. 

 

Hampaiden pesu

Hammasharja lankoineen ja oikeanlainen hammastahna ovat asioita, joita asioita ei tule mietittyä liikaa. Vanhempana puuttuvat hampaat alkavat muuttua kalliiksi hammaslääkäritoimenpiteeksi tai tekohampaiksi.

 

Koulut

Ketäpä ne teinivuosina kiinnostaisi? Vanhempana alkaa kuitenkin kaduttaa, ettei opetusta seurannut ja huomaa, että opetetut asiat alkavat kiinnostaa. Harmi vaan, silloin niistä saa maksaa itse.

 

Oma ulkonäkö

Moni vertaa itseään ja murehtii omaa ulkonäköään, näkemättä omaa kauneuttaan. Sitten kun rypyt ilmestyvät ja harmaat hiukset puskevat esiin, tulee mieleen nuo vuodet kun tosiaan murehti ulkonäköään turhaan. Usein myös nuoruusvuosina auringonpalvomisella saavutettu jo hävinnyt rusketus on jättänyt jälkensä iholle.

 

Muiden mielipiteet ja miellyttäminen

Nuoruusvuosina kaiken, mitä muut sanoivat otettiin huomioon välillä myös miettimättä sanomisien todenperäisyyttä. Kymmenien vuosien päästä mielipiteet, joista joskus on välittänyt, ei merkitse enää mitään.

Usein myös toisten haaveita tuetaan, vaikka omat siinä kärsisikin. Tuen antaminen läheisille on tärkeään, mutta yhtä tärkeää on tukea omia haaveitaan. Ylipäätänsä omien tuntemusten ilmaiseminen saattaa jäädä välillä pahasti varjoon.

 

Elämän riskit

Onnistumisia ei tule, jos ei yritä ja se riski on otettava, että epäonnistuu. Sitten kun on yrittänyt saa olla asian kanssa rauhassa. Riskien suuruus kannattaa harkita, kaikkea ei tarvitse kokeilla, mutta varman päälle pelaaminen tarkoittaa, ettei pelaa lainkaan.

 

Oma keho

Ainakin sitä ajatellaan ulkonäköpaineena. Nuorena kuitenkin kehon toiminta on parhaimmillaan ja silloin sitä on helpointa hyödyntää. Vuosikymmenten vierähtäessä kehon suoritustaso laskee ja se pystyy entistä vähempään. Kannattaa siis harrastaa jo nuorena kun keho on vetreä ja on oppimiskykyä. Monia harmittaa vanhempana oman kehon mahdollisuuksien hyödyntämättömyys.

 

Rakkauden tunnustus

Vanhuuden tullessa ei enää harmita se, että ei saanut vastakaikua nuoruuden rakkaudelta tai ihastukselta vaan se, ettei sitä itse koskaan kertonut. Vanhempana huomaa myös, että se mikä joskus on ollut ihastuttavaa, on oikeastaan ollut melko typerää.

 

Keskeneräisyys

Unelmien eteen on tehtävä töitä. Eniten harmittavat sellaiset saavuttamattomat asiat, jotka olivat kädenulottuvilla, mutta mielenkiinto sammui ennen toteutumista. Harmitusta aiheuttaa myös asiat, jotka jäivät aikoinaan keskeneräisiksi eikä niitä koskaan saattanut päätöspisteeseen.  Asioita ei pidä jättää kesken.

Ystävyys

Ystävyyteen liittyy usein samantapaiset mielenkiinnonkohteet ja molemminpuolinen ymmärrys. Ystävyys on kahden ihmisen välistä tunnetta ihmissuhteessa, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä. Ystävyyssuhteen osapuolet ovat ystäviä tai vähemmän läheisemmän suhteen osapuolet ovat kavereita. Ystävyyttä ajatellaan usein tuttavuuden jatkumona. Ystävyyteen liittyy omanlaisensa kiintymys ja se on sosiaalinen suhde, josta sanotaankin, ettei yksipuolinen ystävyys kestä.

Ystävyydessä esiintyvät tavat:

♥     epäitsekkyys toisen auttamiseen

♥     empaattisuus

♥     myötämielisyys

♥     rehellisyys

♥     tasavertaisuus

♥     keskinäinen ymmärrys ja myötätunto

♥     molemmin puoleinen yhteisestä ajasta nauttiminen

♥     luottamus

♥     myönteinen vastavuoroisuus ja jakaminen

♥     mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, tehdä virheitä tai olla onnistumatta ilman tuomitsemisen tai hylkäämisen pelkoa.

Eläimet ja ihmiset

Ihmiset tuntevat lemmikkinsä usein ystävinään ja monet eläimet kykenevätkin kiintymään ihmiseen ja viihtymään sen seurassa, mutta ystävyys ei ole yhtä tasavertaista kuin ihmisten välillä. Monet eläimet käyttäytyvät ystävyyden tuntomerkkien tavoin ja hakeutuvat toistensa seuraan luottaen toisiinsa tavallista enemmän.

Ystävät

Ystävystyttyään ja kauan tunnettuaan toisensa ihmiset alkavat oppia toisen tapoja ja tulkitsevat toisen eleitä. Yleensä läheisimmät ystävät tuntevat ystävälleen tyypillisimmät tavat ja luonnehtivat häntä eniten.

Ystävyys ja rakkaus
Ystävät usein myös rakastavat toisiaan, mutta epäromanttisella tavalla. Tästä johtuukin sanonta: ystävyys ja rakkaus poissulkevat toisensa. Tämä tarkoittaa, että parhain ystävä ei ole kumppani eikä toisinpäin, vaan he ovat kaksi erillistä henkilöä. Monet ajattelevat näin, että jos kumppanin kanssa yhteinen taival loppuu, olisi ystävä josta saa tukea.
 

Aivan alusta alkaen Rakkaus ja Ystävyys olivat olleet parhaimmat ystävykset.

Niinpä eräänä päivänä kun he olivat päiväkävelyllään, Rakkaus kysyi Ystävyydeltä:

Rakas Ystävä, miksi olet olemassa kun minä olen jo täällä?

Ja Ystävyys vastasi:

Olen täällä Rakas, tuomassa hymyn kun sinä olet jättänyt kyyneleen...

Hyve & Pahe

U

sein ihmiset määrittelevät tietynlaisia tekemisiä ja piirteitä hyveiksi tai paheiksi. Hyve ja pahe ovat vastakohtia keskenään. Kaikilla on hyveitä ja paheita, mutta ne eivät ole kaikilla samat. Hyve tai pahe voidaan ajatella teoksi tai luonteenpiirteeksi. Yleiset tulkinnat hyveistä ja paheista liittyvät yhteisiin tapoihin tai yleisesti kielteisiin/myönteisiin tekoihin. Yleisiä hyveitä voivat olla esimerkiksi kiittäminen tai oven auki pitäminen. Yleisiin paheisiin voidaan ajatella esimerkiksi etuileminen tai tupakointi.

Hyve

Eettisesti ja moraalisesti ajateltuna hyveet ovat arvostettavia piirteitä.

Ajattomat hyveet

-       käytännöllinen viisaus

-       rohkeus

-       oikeamielisyys/oikeudenmukaisuus

-       kohtuullisuus

Hyvyys itsessään on laaja käsite. Moraalin kannalta hyvyyteen kuuluu hyveitä. Voidaan ajatella, että kaiken eettisesti hyvän taustalla hyvän perusajatus. 

Pahe

Moraalisesti ajateltuna paheita pidetään epätoivottavina piirteinä. Ne myös ohjaavat ihmisen toimintaa.

Pahe voidaan määritellä hyveen turmelemisena, joka tarkoittaa ettei hyödynnä hyveitä, väärinkäyttää tai käyttää liikaa niitä. Näin ollen pääpaheita ovat:

-       järjettömyys

-       pelkuruus

-       turmelus/epäoikeudenmukaisuus

-       kohtuuttomuus; liioittelu/vähättely

Yleisesti paheilla voidaan tarkoittaa myös moraalittomina pidettyjä tekoja, kuten alkoholin, tupakan tai huumeiden käyttöä, uhkapelaamista, vastuuttomuutta, pettämistä, valehtelua ja itsekkyyttä.

Pahuus itsessään on moraalinen käsitys, niistä asioista, jotka ihminen määrittelee ja mieltää vääriksi.  

 

HAASTE

 

* Mitä hyveitä arvostat eniten?

* Miten määrittelet jonkin asian paheeksi tai millä perusteella katsot sen olevan väärin?

Itsensä hallitseminen

O

lemme itse oman kehomme ja mielemme herroja. Hallitsemme itseämme ja siksi olisi tärkeää muistaa, että emme voi muuttaa toisia, voimme muuttaa vain itseämme ja suhtautumistamme. Joskus tarvitsemme kuitenkin itsehillintää kiukunpuuskiin ja itsekuria epämiellyttäviin toimiin.

Itsehillinnässä ja itsekurissa on paljon samankaltaisia piirteitä; itsensä hallitsemista tunteiden ja käytöksen tasolla.

Itsehillintä

Itsehillintä on omien tunteiden hallitsemista ja pysymistä tyynenä. Itsehillinnän pettämisellä tarkoitetaan, ettei ole onnistunut hallitsemaan tunteitaan. Useat laskevat mielessään numeroita yhdestä kymmeneen tai poistuvat paikalta pitääkseen itsehillintänsä.

Itsekuri

Itsekuri tarkoittaa oman käytöksen hallitsemista ja päämäärätietoista tekemistä tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsekurin kautta ihminen pystyy kieltäytymään hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta tärkeämmän lopputuloksen takia, joka on niin sanottua tarpeiden tyydytysten lykkäämistä. Ihmisluonnetta oleellisesti määrittelevänä tekijänä pidetään tunnollisuutta ja itsekuria. Äärimmäinen itsekuri on esiintynyt vahvana eri uskonnoissa ja vanhoissa kulttuureissa.

Rakkaus

R

akkauden tunnetta verrataan usein jopa päihtymiseen, sillä se saa ihmisen tekemään välillä hassuja asioita. Rakkaus on vahva tunne, mutta se voi ilmetä monin eri tavoin. Länsimaisessa kulttuurissa rakkautta kuvataan sydämen muodolla, sillä se on ihmisen elämisen kannalta yksi tärkeimmistä elimistä.

Pohjimmiltaan rakkaus on syvä kiintymyksen tunne. Se kohdistuu usein toiseen henkilöön tai elävään olentoon.

Usein romanttisessa rakkaudessa kiinnytään yhteen henkilöön, ja koetaan loukkaavaksi monta samanaikaista suhdetta. Kuitenkaan rakkaus yhteen ei sulje pois rakkautta toiseen, vaan kyse on tavasta jolla rakastetaan. Kumppania, lapsia ja ystäviä rakastetaan jokaista, mutta täysin eri tavalla ja se ilmenee myös yhteisten tekemisten kautta.

 

Määritelmä

Länsimaissa rakkaus ymmärretään pääpiirteittäin kolmella eri tavalla:

♥     romanttinen rakkaus

♥     veljellinen rakkaus

♥     jumalallinen rakkaus

 

Rakkauden määritelmäksi sanotaan, että se mikä meitä yhdistää on paljon suurempi kuin se mikä meitä erottaa.

Uskontojen käsityksiä verrattaessa tulee ilmi, että rakkaus on niissä kaikissa oleva yhdistävä side.

Niiden viisaus on, että rakkautta luonnehditaan hyväksi tunteeksi. Rakkaus ei ole katkera, kehuskeleva tai kateellinen, rakkaus ei käyttäydy väärin tai tavoittele omaa etuaan, eikä kertaa kärsimäänsä pahaa tai iloitse vääryydestä. Rakkaus valtaa rakastuneen tuhoten siitä kaiken turhan, jolloin jäljelle jää vain puhdas rakkaus.

 

Olen myös oppinut...

…että jos joku ei rakasta sinua sillä tavalla kuin tahtoisit, se ei tarkoita, ettei hän rakastaisi sinua kaikin tavoin, jolla hän voi.  

…että se, kun kaksi ihmistä riitelee, ei tarkoita, etteivätkö he rakasta toisiaan. Ja se, etteivät he riitele, ei tarkoita, että he rakastaisivat.

Yleistäminen on yhteinen virheemme

Y

leistämiseksi sanotaan sitä, kun yksi luokka asioita tai tekoja kasvaa niin suureksi, että se sisältää sinne kuulumattomia asioita. On olemassa ainakin kaksi tapaa yleistää asiat; itseen yleistäminen ja itsestä yleistäminen. Monia ihmisiä, yleistämättä mitään, kuitenkin ärsyttää tuo yleistäminen. Usein yleistämme jopa omissa tilanteissamme: kun joku asia on huonosti, kaikki on huonosti.

Itseen yleistäminen on subjektiivinen eli yksilöllinen argumentaatiovirhe eli tässä tapauksessa perusteluvirhe, joten suoraan käännettynä itseen yleistäminen on yksilöllinen perusteluvirhe, jolla tehdään virhepäätelmiä.

Itseen yleistäminen etenee tietyn kaavan mukaan:

        I.            A on yleisesti totena pidetty asia, jolla on tietyt lähtökohdat.

     II.            Henkilö X:n mielestä hän täyttää A:n ehdot.

   III.            Siis A on tosi, kun subjektina (tekijänä) on X.

Esimerkki itseen yleistämisestä:

>> Tupakoivat ihmiset ovat sosiaalisempia kuin tupakoimattomat, sillä tupakkapaikat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja. Siis tupakoinnin aloittaminen on hyväksi. >>

>> Armeijan käyminen on oikea päätös, sillä kaikki ystävänikin ovat käyneet armeijan. >> 

Näissä esimerkeissä nähdään, kuinka jokin hyvä puoli, tai toisen kannalle hyväksi osoittautunut valinta tai ratkaisu yleistetään sopimaan itselleenkin.

 

Itsestä yleistäminen on myös yleistämistä ja myös argumentaatiovirhe. Itsestä yleistämisessä subjektiivinen eli yksilöllinen tai omakohtainen mielipide tai makuasia mielletään objektiiviseksi eli ulkoiseksi mielipiteeksi.

Itsestä yleistäminen etenee tietyn kaavan mukaan:

        I.             Henkilö X on sitä mieltä, että A on tosi.
     II.            Joten A on tosi.

 

Esimerkki itsestä yleistämisestä:

>> Pidän punaisesta väristä, joten se on kaunis. >>

>> En tykkää rusinoista, joten ne ovat pahoja. >>

Näissä esimerkeissä nähdään, kuinka jokin mielipide tekee yleisen vaikutuksen. Arkielämässä tästä käytännön esimerkkinä voidaan pitää tilannetta, jossa julkisuudessa tunnettu henkilö suosii tiettyjä tuotteita ja asusteita ja fanit ostavat näitä jonkinlaisen yhteyden merkiksi.

 

Teemme usein hätäisen yleistämisen saadaksemme vastauksia. Tällainen hätäinen yleistys tapahtuu vähäisten todisteiden perusteella. Liian vähäiset todisteet viittaavat usein sellaisiin tilastotietoihin, joiden otokset eivät ole tarpeeksi suuret.

Tämän väärän yleistyksen kaava:

        I.            Otos S, joka on liian pieni, on otettu joukosta P

     II.            Päätelmä C tehdään joukko P:stä perustuen otokseen S

Esimerkiksi:

>> Henkilö A matkustaa kaupungin X läpi ensimmäistä kertaa. Henkilö A näkee 10 ihmistä matkalla, jotka kaikki ovat lapsia. Henkilö A palaa takaisin kotikaupunkiinsa ja kertoo, että kaupungissa X ei ole aikuisia asukkaita.>>

>> Henkilö Y on kotoisin Englannista ja päättää lähteä opiskelemaan yliopistoon Yhdysvaltoihin. Henkilö Y ei ole ennen käynyt Yhdysvalloissa. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen henkilö Y kävelee yliopistolta ja näkee kaksi valkoista oravaa. Henkilö Y kirjoittaa kirjeen kotiin ja kertoo, että oravat Amerikassa ovat valkoisia. >>

Molemmissa päätelmissä nähdyt todisteet ovat määrältään pieniä koko joukkoon nähden. Ensimmäisessä esimerkissä selitys voi olla, että lapset ovat juuri päässeet koulusta ja ovat kotimatkalla isolla joukolla ja aikuiset vielä töissä. Toisessa esimerkissä Henkilö Y voi opiskella alueella, jossa valkoiset oravat ovat yleisiä, mutta alueella ja koko Amerikassa voi olla muunkin värisiä oravia.

Yleistäminen on yksittäisten asioiden tai ilmiöiden määrittelemistä ryhmäksi tai joukoksi, johon kuuluvilla on samankaltaisia piirteitä. Usein yleistys koetaan kielteisenä, joka johtuu siitä, että muodostetaan liian samanlainen käsitys kaikista ryhmään, kuten ihmisryhmään kuuluvista niukan otoksen perusteella.

Kuitenkin tietoisuudelle välttämätöntä on kyky osata yleistää, jotta tietojen ryhmittely ja maailman jäsentäminen onnistuisi. Yleistyksen kohde luodaan samantapaisiksi havaittujen asioiden yhdistämiseksi ja eri ryhmien erottamiseksi luotu yksi kuvitteellinen käsitys kaikkia ryhmään kuuluvia kohtaan. Käsitykseen määritellään tietyn tyyppiset rajat, keskiarvot ja ominaisuudet, jonka perusteella ryhmään liitetään. Kun ryhmä nimetään, se usein vahvistaa yleistystä ja levittää ajattelutapaa.

Monille eläimille yleistämisen kyky on elinehto, sillä havaittuaan jonkin vaarallisen asian, kuten toisen eläimen tai kasvin, eläin osaa varoa ensi kerralla samanlaisia tai jokseenkin samankaltaisia eläimiä tai kasveja.

Ihmisiä tai ihmisryhmiä koskeva yleistäminen on ihmisryhmässä vallitseva mielikuva omasta tai varsinkin toisesta ihmisryhmästä. Yleistäminen tuo myös ennakkoluuloja ja –asenteita sekä on osaksi syyllinen rasismiin.

Esimerkiksi:

>> Henkilöt A ja B ovat maasta AB ja lähtee matkalle maahan CD. Maassa CD henkilö C näkee henkilöiden A ja B syövän appelsiineja. Henkilö C:n mielestä maan AB kansalaiset pitävät appelsiineista.>>

Otanta on vähäinen ja kansalaisuus ei ole vaikuttava tekijä appelsiineihin nähden.