4 Valveuni (selkouni ja unihalvaus)

Valveuni on poikkeavuus tajunnantilassa, joka esiintyy osittain nukahtaessa tai vain osittain herätessä. Monet lamauttavat lääkkeet ja huumeet voivat paljon käytettynä aiheuttaa valveunia.

Siirryttäessä valvetilasta uneen ja unesta valvetilaan käydään läpi vaihe, jonka aikana ollaan valveen ja unen rajamailla. Tavallisesti näitä rajamailla olevia siirtymävaiheita ei tiedosta, joten ihmisen ollessa tietoinen näiden vaiheiden aikana, kyseessä on valveuni.

Valveunen aikana tajunnantila on poikkeuksellinen ja ihminen onkin usein silmät auki, mutta kuitenkin unen maailmassa. Valveunessa oleva voi nähdä huoneessa ihmisiä tai hahmoja sekä tuntea jonkun läsnäolon. Usein ahdistavaksi kuvatussa valveunen tilassa ihminen on selällään.
Monesti valveunessa koetaan myös unihalvaus, eli tila, jossa ihminen ei kykene liikuttamaan muuta kuin silmiään. Tämän takia olotila koetaan usein pelottavana ja ahdistavana.
Joskus valveuni sekoitetaan selkouneen.

Selkouni

Selkouni, joka tunnetaan myös nimillä selväuni tai kirkas uni, tarkoittaa unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Selkounissa voi usein jossain määrin vaikuttaa uneen, kuten liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan. Nimitys selkeä johtuu siitä, että usein selkounet tuntuvat lähes yhtä aidoilta kuin valveilla ollessa. Selkounet ja valveunet menevät joskus sekaisin keskenään.

Monet jopa haluavat nähdä selkounia, sillä niissä tavanomaiset, kuten kehon, rajoitukset eivät päde. Hallitussa selkounessa henkilö voi tehdä mitä vain, kuten lentää, taikoa, muokata ympäristöään ajatuksen voimalla, nähdä henkilöitä muistoistaan ja toteuttaa mielikuvituksensa tuotteita hyvin todentuntuisesti.

Monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana nähneet selkounta, usein lapsuudessa. Selkounta näkee harvoin säännöllisesti, mutta sen näkemistä voi harjoitella. Selkounten näkeminen on yksilöllistä; toiset näkevät niitä luonnostaan ja usein, kun toiset eivät koskaan tai vasta kauan harjoiteltuaan.

Harjoittelu:

Harjoittelu vaatii unien muistamista. Unien muistamisen avuksi voi:

²  päiväkirja unista

²  herätys REM-unen aikaan (n. klo 3-5 yöllä)

²  motivaatio, päätös muistaa asia ollessa valveilla

Se, että selkounia voi sitten nähdä, voi harjoitella:

²  motivaatio, päätös nähdä niitä ja pitää asia mielessä valveilla ollessa

²  passiivinen unelle tyypillisten asioiden tarkkailu valveilla ollessa: tapa kulkeutuu uneen ( asioiden asiayhteys eli onko ympäristössä esineitä jotka kuuluvat toiseen tilaan tai ympäristö tavanomaisena kokemuksena eli onko taivaalla autoja)

Selkounen tunnistamisen tekotavat vaativat jatkuvaa todellisuustestien tekemistä, jotka paljastavat unelle tyypilliset epäjohdonmukaisuudet. Valveilla testien tekeminen voi tuntua typerältä, mutta unessa tietoisuuden ollessa heikompaa ne ovat hyödyksi. Todellisuustestin kysymykset voi tehdä myös käytännössä (toimiiko valokatkaisija oikein, eteneekö kello tasaista vauhtia katsontakertojen välillä, voiko käden työntää seinästä läpi katsomatta sitä, voiko hypätessä ilmassa pysyä mahdottoman kauan, pystyykö ajatuksen voimalla hävittämään esineitä?).

Selkounet voivat alkaa kahdella tapaa: DILD- tai WILD- periaatteella. Niiden yleisimpiä ominaisuuksia ovat:

DILD:            Kesken unen tiedostaa näkevänsä unta. Tähän vaikuttavat oleellisesti muun muassa todellisuustestit ja valveillaolon päätös nähdä selkounta sekä uskotella näin itselleen nukkumaan mennessä. Jatkuvasti tehtyjen todellisuustestien siirtyessä uniin DILD- tyyppinen selkouni on mahdollinen.

 

WILD:           Valvetilasta siirtyminen selkouneen. Harvinaisempi tila, sillä REM- univaihe alkaa vasta myöhemmin nukahtamisen jälkeen. Tämän takia hetken nukkumisen jälkeen pitäisi herätä sekä motivoida itseään näkemään selkouni. Sitten tietoisena pysyminen on tärkeää, jotta normaaliuni ei tule valveen ja selkounen väliin. Kehon hämäämiseksi voi tarkoituksellisesti liikutella silmiään, jolloin keho luulee helpommin olevansa REM- tilassa. Ensikertaa selkounta näkevälle haastavampi keino sekä omaa riskin unihalvaukseen.

 

FILD:             Ihminen herättää itsensä REM- univaiheen aikana ja alkaa naputtelemaan etu- ja keskisormeaan hitaasti tavallaan kuin soittaisi pianoa. Usein tämän jälkeen tulee valeherätys, jolloin luulee oikeasti heräävänsä, mutta todellisuudessa näkee unta heräämisestä. Tästä selkouneen pääsyä auttavat myös todellisuustestit.

 

MILD:            Käytetään toistuvasti ”…kun uneksin, huomaan olevani unessa…” -tyyppisiä lauseita. Tätä on toisteltava läpi päivän ja ennen nukkumaan menoa.

Selkounia on tutkittu ja ne ovat osa luonnollista ilmiötä. Monet muut selittämättömät ilmiöt voivat tapahtua juuri selkounen kaltaisina eli todentuntuisina ja hallittuina, mutta kuitenkin unessa. Selkounet saattavat kyseenalaistaa joskus ihmisen kokeman todellisuuden luonnetta.

Unihalvaus

Unihalvaus on halvaustila tai lamaannus, joka tapahtuu REM-unen aikana tai nukahtamisvaiheessa. Unihalvauksen aikana ihminen on tietoinen kehon halvaantuessa ja jää herätessään hetkeksi halvaantuneeseen tilaan.

Unihalvauksen aiheuttaja on todennäköisesti aivorungon osat, jotka estävät normaalisti kehoa liikkumasta REM-unen aikana. Tällöin keho ei vastaa unen aikana tapahtuviin ärsykkeisiin. Unihalvauksen aikana liikutettavissa on ainoastaan silmät, jollain myös kieli. Hengityksen säätely on mahdollista.

Unihalvauksessa aivot aktivoituvat normaaliin valveillaolotilaan REM-unesta, mutta kehon halvaustila on edelleen voimassa. Tästä johtuen henkilö on tietoinen ympäristöstään, muttei pysty liikkumaan. Unihalvaukseen voi yhdistyä myös harha-aistimuksia. Unihalvaus kestää usein noin muutaman minuutin, vaikka sen kokeneen mielestä se usein tuntuu kestävän pidempään. Kohtaus loppuu kuitenkin välittömästi, jos unihalvauksessa olevaa kosketaan tai puhutellaan. Unihalvauksen muistaa ja se ilmenee useammin nukuttaessa selällään. Itsensä voi myös opettaa ”heräämään” unihalvauksesta.

Noin puolet ihmisistä kokevat unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, todennäköisesti nuoruudessa.

Unihalvaukseen liittyy usein harha-aistimuksia, kuten näkö-. kuulo- tai kosketusharhoja. Usein harhoja ilmenee useampienkin aistien kohdalla samanaikaisesti ja niiden yksityiskohdat vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisimpiä ovat kuitenkin pelko ja valoharhat. Muita yleisiä harhoja ovat Olennon (usein pahansuopa) läsnäolon aistiminen, Painontunne keholla, kuolemanpelko ja normaalia nopeampi sydämensyke. Erilaisia ääniharhoja voi myös ilmetä, joista yleisimpinä askelten, epäselvän puheen tai muun epämääräisen melun aistimista. Näköharhat ovat usein häijynoloisten ihmisten, hahmojen tai varjojen näkemistä samassa huoneessa. Joskus harha voi esiintyä leijuvana tunteena, joka joskus koetaan ruumiistapoistumiseksi tai muunlaisena tuntoharhana, kuten kosketuksena. Harvinaisempiin harhoihin lukeutuvat muun muassa putoamisen tunne, voimistuvan äänen kuuleminen ja erilaiset kivut, kuten kehossa tuntuva säkenöinti.

 

Tarkkaa syytä unihalvaukselle ei ole tiedossa, mutta sen uskotaan liittyvän jotenkin aivojen tiettyjen osien toiminnan estymiseen. Melatoniinin, joka on kehossa valmistuvaa uneen vaikuttavaa hormonia, puute saattaa vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen estäen lihasärsykkeet. Unihalvaukset ovat yhteydessä narkolepsiaan (nukahtamissairaus), sillä narkolepsiaa sairastavilla unihalvaukset ovat yleisempiä kuin muilla. Noin puolet narkolepsiaa sairastavista kärsivät myös unihalvauksista. Muutkin asiat, kuten selällään nukkuminen, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, korkea kuume, aikaeron väsymys, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön tai –tavan muutos, ahdistus, masennus, pelko unihalvauksien toistumisesta, todella kova ja säteilevä kipu päässä ja krapula voivat vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen ja lisätä riskiä siihen.

Unihalvauksen apukeinoina on käytetty unirytmin säännöllisyyttä, alkoholi, tupakan ja kahvin välttämistä iltaisin, toisen ihmisen mukanaoloa (keskeyttämään unihalvaus tarttumalla unihalvauksessa olevaa) ja väliaikaisapuna unilääkkeitä. Myös tiedon hankkimisella ja vertaistuella voidaan saada hyviä vaikutuksia.

Unihalvaukset ovat hyvin yksilöllisiä ja usein niihin on liitetty yliluonnollisia ilmiöitä. Ulkomailla unihalvaukset ovat nimetty juuri tämän mukaan nimityksillä ”aaveen peittämä” ja ”kuolleet nousevat päälle”.

Suomenkielinen pahaa unta tarkoittava nimitys painajainen on alkujaan tarkoittanut olentoa, joka tulee nukkuvan päälle yrittäen tukehduttaa tämän.
Keskiajalla Euroopassa unihalvauksien uskottiin liittyvän demoneihin tai taikuuteen. Venäläisen uskomuksen mukaan unihalvaustentapaiset kohtaukset olivat menninkäistä muistuttavan, mutta suojelevan ja perheenjäsenenä kohdeltavan kotihengen, Domovoin syytä, joka pahasti suuttuessaan alkoi tehdä ilkeitä temppuja talon väelle, jopa tukehduttavan ihmisen tämän nukkuessa.
Unihalvauksen aiheuttaman lihasten liikkumattomuuden ja harhojen ilmiötä on pidetty viitteenä ufosieppauksiin, haamuhavaintoihin, ruumiistairtautumiskokemuksiin ja muihin yliluonnollisiin tapahtumiin.