Juhannus

J

uhannus on keskikesän ja valon juhla, jota vietetään kesäkuussa. Joissain pohjoismaissa ja Baltian maissa juhannus on ollut muinainen uskonnollinen juhla. Kristinuskon kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, josta nimi juhannus tulee. Alun perin juhannusta vietettiin vuoden valoisimpana päivänä kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puoli vuotta joulun jälkeen. Nykyään juhannusta juhlitaan 20.–26. päivien välisenä lauantaina.

Suomalaisen juhannuksen tunnusmerkkeinä voidaan pitää juhannussaunaa koivuvastoineen, juhannuskokkoa ja juhannustansseja. Monet grillaavat juhannusruokansa. Suomessa juhannus on virallinen liputuspäivä, jolloin saa liputtaa koko juhannusyön ajan eli niin sanotun yöttömän yön. Monet juhannusperinteet tulevat vanhasta ajasta, jotka nykyään ovat erilaisten ”juhannustaikojen” muodossa.

Suomessa juhannus tunnetaan yöttömänä yönä, sillä napapiirin pohjoisella puolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Juhannus on myös kirkollinen juhlapäivä ja liputuspäivä, joka poikkeaa muista liputuspäivistä liputusaikansa puolesta.

Suomessa juhannusta vietettiin alkujaan Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden takaamiseksi.

Juhannuskokon poltto on osa juhannusjuhlan perinteitä.

Usein juhannuksena tehtiin taikoja, joilla pyrittiin turvaamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaiseen juhannusperinteeseen kuului myös suursiivous ja portaiden, ovien sekä ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin myös tuoreita vihtoja ja talo sisältä koristeltiin kukkasin ja tuorein puunoksin.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla kutsuttiin pesäpäiviksi, sillä sen liikerata oli korkeimmalla kohdallaan, kunnes se alkaa jälleen laskea ja päivät lyhetä. Näiden pesäpäivien avaruudessa tapahtuva suunnanmuutos valoisuuteen koettiin taianomaiseksi tapahtumaksi, jolloin uskottiin pahojen henkien ja kummitusten nousevan esiin ja liikkuvan vapaana maan päällä. Juhannuksena ennustettiin monia asioita, kuten säätä, satovuotta, karjaonnea ja mahdollisia puolisoita.

Jo alussa juhannuksen viettoon kuuluivat meluaminen ja juopuminen. Niiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja pitävän ne loitolla. Uskomusten mukaan, mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä karkotettiin myös polttamalla juhannuskokkoa. Tapa levisi maan itäisistä osista koko maahan 1900-luvulla.

Alun perin juhannusta vietettiin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän kesäkuun 24. päivään, puoli vuotta joulusta Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui juhannus, joka oli nimen Johannes vanhempi muoto. Samalla kirkko antoi Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle uskonnollisen merkityksensä.

Juhannussalko

Ahvenanmaalla ja muilla suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on pystytetty juhannuskoristesalkoja, jotka koristellaan lehdillä, kukilla ja värikkäillä nauhoilla. Lipputangon tapaiseen salkoon kiinnitetään poikkisuuntaisia puista. Juhannussalon alkuperäistä tarinaa on esitetty Hansa-kauppiaiden mukana Manner-Euroopasta tulleesta vappusalko-tavasta.

Juhannuskokko

Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea. Juhannustuli on vanha perinne ja keskieurooppalaiseen tavan mukaan tulien polttaminen on yhteydessä kevään juhlaan, josta juhannuskokko on saanut alkunsa. Alun perin juhannuskokkoa poltettiin pahojen henkien karkottamiseksi. 1900-luvun aikana juhannuskokon polttamisen tapa levisi itä- ja pohjoisosista sekä Karjalasta koko maahan. Edelleen Länsi-Suomessa ja pohjanmaalla on elävä perinne polttaa ennen juhannusta ja juhannuskokon sijasta helluntain helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Myös syksyllä on poltettu kekrin eli halloweenin aikaan kokkoja. Kekrin kokkoihin on kerätty usein pihamaan haravointijätteitä. Kokkojen on katsottu merkitsevän satoisuutta, karjamenestystä ja tuottamista sekä pahan torjuntaa.
Juhannuskokkoa poltetaan usein turvallisella ja näkyvällä paikalla esimerkiksi vesistön rannalla, kuten mökeillä. Monet viettävätkin juhannusta kesämökeillään. Mikäli maaperä on kuivaa, voidaan juhannuskokko rakentaa lautan päälle ja ankkuroida veteen. Perinteisin juhannuskokon polttopaikka onkin järvenranta.

Karjalassa on poltettu vierekkäin monia kokkotulia rannansuuntaisesti. Kokkotulista isointa ja keskeisimmällä paikalla olevaa on sanottu Ukko-kokoksi. Piikkimäinen, kapea ja korkea juhannuskokko eli tornikokko on tunnettu ainoastaan Karjalassa.

Muualla maissa juhannuskokkoon on saatettu kiinnittää kärrynpyörä, joka merkitsee vuodenkiertoa.

Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja ja ne ovat osa juhannuksenvieton kansanperinnettä. Useimmat olivat lemmentaikoja, joilla pyrittiin selvittämään tuleva puoliso tai ennustamaan muutoin tulevaisuutta. Juhannussaunassa tehtiin taikoja ja puhdistauduttiin kukkasin kosinnan kohteeksi. Lemmentaiat sopivat erityisesti juhannukseen, sillä sitä on pidetty myös hedelmällisyyden juhlana. Juhannuspäivänä ennustettiin monia asioita, kuten säätä, vuoden satoa, karjaonnea ja tulevaisuutta. Kaikkea outoa pidettiin ominaisena juhannusyölle. Aaveiden uskottiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Juhannustaikoja ja enteitä:

²  Katsoessaan kaivoon tai lampeen näkee tulevan puolison kuvastuksen.

²  Saniaisen uskottiin kukkivan vain juhannusyönä, joten kukka piti poimia talteen. Se oli poimijalleen taikavoima.

²  Juhannusyönä metsässä saattoi nähdä aarnivalkean. Se alla uskottiin olevan aarre.

²  Onnea rakkauteen toi kieriskely ilman vaatteita kasteisella niityllä juhannusyönä.

²  Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynyn alle, näkee unessa tulevan puolison sitovan sen.

²  Kun juoksee saunasta alasti juhannusyönä ruisvainon ojilla, niin yhdeksännessä ojassa sulhanen tulee vastaan.

²  Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan ilkosillaan, niin kolmannella kerralla tuleva puoliso tulee vastaan.

²  Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskellä olevalle kivelle istumaan alasti.

²  Jos juhannusyönä lakaisee makuuhuoneen lattian alastomana, niin sulhasen haamu tulee tervehtimään.

²  Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka menee pian naimisiin.

²  Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja katsoo toiseen peiliin, näkee toisesta peilistä tulevan puolisonsa.

²  Kun juhannussaunan jälkeen heittää vihdan saunan katolle, niin siitä suunnasta, johon vihdan pää (puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle puoliso.

²  Juhannusaattona pitää juosta virsikirja kädessä seitsemän kertaa pihan suurimman kiven ympäri myötäpäivään. Kun palaa kivelle juhannusyönä, näkee tulevan puolisonsa.

²  Juhannusyönä niin monta kertaa kuin nainen kuulee käen kukkuvan, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuule käen kukkuvan, sulhanen tulee vielä samana vuonna.

²  Jos juhannusyönä kerää seitsemän erilaista kukkaa/yrttiä ja nukkuu kukat tyynyn alla, näkee unessa tulevan puolison.

Suomessa juhannusperinteinä on ollut juhannussauna, -koivut ja -salot. Monet viettävät juhannusta kesämökeillään ja nauttivat runsaasti alkoholijuomia. Kaupungeista menoa maalle on arvosteltu mediassa jo 1970-luvun alkupuolelta. Juhannuksena vilkas liikenne aiheuttaa kolareita ja tieliikenneonnettomuuksia sekä tilastot hukkuneista nousevat. Hukkumisen syiksi on esitetty runsasta alkoholinkäyttöä ja lämmintä ilmaa, sillä viileämpinä juhannuksina hukkumisonnettomuuksia on vähemmän.

Helsingin Seurasaaressa järjestetään edelleen perinteiset juhannusjuhlat. Juhannuksena on myös yleisötapahtumia, kuten konsertteja, joista suurimmaksi on muodostunut Himos Festival.
Juhannuksesta tuli virallinen liputuspäivä 1934. Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta muodostunut monilla työpaikoilla vapaapäiväksi. Kaupat ovat juhannusaattona usein lyhennetysti auki. Nykyään juhannusta vietetään kesäkuun 20.-26. välisenä lauantaina, mutta aiemmin vuoteen 1954 asti juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta.

Ennen juhannuksena oli usein häitä, mutta nykyään ne ovat harvinaisempia. Talonpikakulttuurissa häät vietettiin satokauden lopussa syksyllä, mutta sitten ajankohdaksi yleistyi kesäkuu, sillä silloin maataloustöissä oli väliaika. Vasta 1900-luvulla kesähäät yleistyivät.

Juhannuksen yleinen kukka on juhannusruusu.