Itsetunto

I

tsetunto on omanarvontuntemista ja itsensä kunnioittamista. Itsetunto ei ole suorassa suhteessa menestykseen vaan on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista.

Ihmisen minäkäsitys voidaan jakaa kolmeen osaan:

1)   Todelliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä itsestään.

2)   Ihanneminäkäsitykseen: Kuvaa sitä, millainen ihminen haluaisi olla.

3)   Ulkopuoliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä siitä, millaisena muut häntä pitävät.

Hyvä itse tarkoittaa myönteistä todellisuudentajua omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se on myönteinen ja totuudenmukainen arvio itsestä. Hyvä itsetunto ei tarkoita kuitenkaan itsensä näkemistä liian hyvässä asemassa tai muiden yläpuolella. Terve ja hyvä itsetunto kehittyy lapsuuden ja nuoruuden kasvukokemusten ja –ympäristön pohjalta. Sitä voi myöhemmin vahvistaa ja kehittää. Usein itsetunto vaihtelee erilaiseksi eri elämäntilanteiden mukaan. Hyvä itsetunto tuottaa vahvan oman kuvan siten, että haasteiden ja puutteiden havaitseminen ja kokeminen ei tuhoa itseluottamusta eikä tuota selviytymätöntä ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet ovat heikkouksia tärkeämpiä. Haasteiden myöntäminen ei tarkoita kuitenkaan omaa huonon tai toisia loukkaavan käytöksen oikeuttamista. Hyvän itsetunnon omaava ei selittele tai vetoa klassiseen lauseeseen ”minä vain olen tällainen, enkä voi sille mitään”. Totuudenmukaiseen ja hyvään itsensä arvostamiseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä asiat hyvin.

Itsetunto voi olla heikko, jolloin se altistaa ongelmille tai vahva, jolloin selviää helpommin takaiskuista.

Heikko tai selvästi heikentynyt itsetunto on yhteydessä usein mielen häiriötiloihin, kuten pitkäaikaiseen masennukseen, ahdistuneisuuteen, paniikkihäiriöihin ja ulospäin suuntautuneisuuden pelkoon, sillä se on usein niiden syy tai seuraus.

Ihminen kokee tekemisensä ja olemisensa oman itsetuntonsa kautta. Itsetunto on terveellä ja hyvällä pohjalla silloin, kun on riittävä itselleen, eikä aseta itseään toisten ihmisten ylä- tai alapuolelle.

Yleisiä käsityksiä vastoin hyvän itsetunnon omaava kuuntelee myös toisten mielipiteet eikä ole aina ryhmän keskipiste. Hyvän itsetunnon omaava ei koe tarvetta olla mitään erityistä, vaan on itse se, joka antaa itselleen arvon. Heikompi itsetuntoinen pohtii muiden ajatuksia omista tekemisistään ja olemistaan sekä syyllistää itseään muiden virheistä.

Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse esiintyä, mutta ottaa rohkeasti paikkansa. Hyvä itsetuntoinen ihminen on oma itsensä, kertoen mielipiteensä huomioiden samalla muut. Tämä tarkoittaa vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta. Heikommalla itsetunnolla mukana oleva saattaa jäädä odottamaan ikään kuin kutsua istuutua tai paikan tarjousta.

Itsetunto ja sen puutteellisuudet selittyy suurelta osin lapsuudesta. Lapsena itsetunto alkaa vahvistua sellaisenaan rakastettuna olemisen kokemuksella. Aikuisena ihminen on voinut suotuisissa oloissa saada riittävän hyvän itsetunnon ja on omillaan. Aikuinen määrittelee itse oman arvonsa, eivät muut.

Lapselle vapaa kasvatus ei takaa hyvää itsetuntoa eikä anna mahdollisuutta omaksua toivottua käyttäytymistä. Turha kehuminen ei tue hyvää itsetuntoa, sillä jo lapsena on tärkeää oppia jakamaan, sietämään pettymyksiä ja huomioimaan muita.

Lapsuudesta saatu heikko itseluottamus ei ole kuitenkaan elinikäinen ja lopullinen tuomio, sillä itsetunto kasvaa koko elinajan. Lapsuuden ja nuoruuden puutteet itsetunnossa on oma kehitysprojekti, joka pitää saattaa vähitellen loppuun. Itsetunto kohenee hyvien kokemusten kautta, mutta apuna voidaan käyttää vertaistukea tai terapiaa, sillä vuorovaikutuksellisissa suhteissa voi jakaa ilot ja huolet yhdessä. Joskus terapia voi olla tarpeen, eikä siitä ainakaan haittaa ole. Perustaltaan kunnossa oleva itsetunto kuten hyväkin eivät ole ikuisia, sillä elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja vuorovaikutusta muiden kanssa.

Itsetunto on kuitenkin ominaisuutena muuttuva ja kehittyvä. Itsetunto ja oma toiminta ovat kaksisuuntaisessa yhteydessä toisiinsa. Itsetunto tai sen puute vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Ihmisen oma toiminta ja sen seuraukset puolestaan vaikuttavat itsetuntoon. Näin hyvä tai heikko itsetunto vahvistaa itseään. Hyvä itsetunto usein auttaa näkemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja heikko itsetunto puolestaan kaventaa mahdollisuuksia. Heikko itsetunto voi näyttäytyä myös omien osaamisten näyttämisen (pätemisen) tarpeena ja johtaa sen suoriutumisen aiheuttamaan stressiin sekä kasvattaa sitä.

Itsetunto on persoonallisuuden ominaisuus. Siltikään arvoa tai onnistumista ei voi mitata sen mukaan. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikon itsetunnon kanssa voi pärjätä ja sitä voi parantaa.

Itsetunto on ajatuksia itsestään ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Itsetunnon vahvistaminen alkaa itsensä arvostamisesta. Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat:

²  tunne, että on hyvä monissa asioissa

²  luottamus itseensä

²  itsensä arvostaminen

²  omien ominaisuuksien arvostaminen

²  oman elämän kokeminen ainutkertaisena ja tärkeänä

²  kyky arvostaa muita

²  yhteisöllinen joustavuus ja sopeutuvuus

²  itsenäisyys oman elämän hallinnassa

²  riippumattomuus muiden mielipiteistä

²  kyky sietää epäonnistumista ja pyttymystä

²  totuudenmukaisuus itseään kohtaan 

HAASTE

* Vertailetko itseäsi muihin?

* Arvostatko itseäsi?

* Mietitkö usein, mitä muut sinusta ajattelevat?

* Kykenetkö myöntämään olleesi väärässä?

* Vähätteletkö tekemisiäsi?

* Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet, myös puutteinesi?