Valkoinen sulka

Perinteisesti valkoinen sulka on Englannin armeijan ja brittihallinnon alaisten maiden käyttämä vertauskuva pelkuruudesta. Ennen valkoinen sulka saatettiin sodan aikana antaa pelkurimaisesti käyttäytyneelle sotilaalle, upseerille tai siviilille, jonka epäiltiin asepalveluksen välttelystä.

Poikkeuksena Yhdysvalloissa armeija puolestaan antaa valkoisen sulan erityisen rohkeuden tai tarkka-ampujan kyvyn merkiksi.

Pelkuruuden merkkinä valkoista sulkaa on käytetty 1700-luvaulta lähtien. Sen symbolinen tausta tulee sen aikaisista viihdemuotona tunnetusta kukkutappelusta. Jalostetuilla ja puhdasverisillä kukoilla ei ollut valkoisia sulkia pyrstössään, toisin kuin ristiverisillä kukoilla, joiden uskottiin pärjäävän huonommin kukkotappeluissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Englantilaiset naiset antoivat valkoisia sulkia miehille, jotka eivät olleet syystä tai toisesta pyrkinyt armeijaan. Sulkien antaminen yleistyi ja niitä jaettiin lähes kaikille sodan aikaan siviilipuvussa liikkuneille palvelusikäisiltä näyttäneille miehille. Osa oli kuitenkin vapautettu palveluksesta iän, terveyssyiden tai työnsä takia. Sulka merkitsi häpeää, jota kantoi lopun ikäänsä.

 Myös erilaisia armeijaan värvääviä julisteita kiinnitettiin näkösälle. Osa sulan saaneista oli osallistunut sotaan, mutta haavoittunut tantereella ja siksi vapautettu palveluksesta. Toisinaan naiset keräytyivät nimittelemään pelkuriksi miehiä, joiden he epäilivät lintsaavan armeijasta. Sulan saaminen oli niin suuri häpeä, että osa alaikäisistä valehtelivat ikänsä liittyäkseen armeijaan ja välttäen sulan saamisen. Nuorimmat sulan saaneet olivat vasta 14-vuotiaita. Vakavasti sairaat, kuten tuberkuloosista kärsineet miehet menivät taisteluun, jottei joutuisi kestämään naisten mustamaalausta. Usein armeijaan värväävät suostuivat väärentämään tietoja kutsuntapapereihin, kuten iän tai pituuden, jos kertoi saaneensa valkoisen sulan.

 Australiassa sulkien jakaminen sai välillä älyttömiä mittasuhteita. Sulkia annettiin jopa 24 sodassa haavoittuneelle, mutta palkitulle miehelle, joka oli osallistumassa kotikaupungissaan hänen kunniakseen järjestettyihin juhliin, siviilipuvussa. Yksi sulan saaneista oli rohkeudestaan palkittu mies, joka ilmoittautui vapaaehtoisesti taisteluun, mutta määrättiin siviilipalvelukseen ammatillisten taitojensa takia. Tilanteen pahentuessa edelleen, alettiin taistelussa olleille, sijoitustaan odottaville, valtion alaisuudessa työskennelleille ja tärkeitä siviilityötä tehneille jakamaan erilaisia tunnuksia sulkien jakamisen välttämiseksi. Jos tunnuksia käytti tavallista kauemmin, alkoi sulkien jakaminen jälleen.

 Joskus miehet tulkitsivat, että ”typerät nuoret naiset käyttivät valkoisia sulkia vain päästäkseen eroon miehistään, joihin olivat kyllästyneet”. Jotkut kertoivat saaneensa sodan aikana niin monta valkoista sulkaa, että olisi voinut tehdä niistä viuhkan.

Nykyisin merkitys ei niinkään ehkä liity sotaan, mutta pelkuruuden merkiksi sulka sopii menneisyytensä vuoksi. Nykyään sulan suora jakaminen voisi herättää kummallisia tulkintoja, mutta puheessa mainitseminen valkoisesta sulasta, merkityksen tietäneiden kesken voi olla hienovaraisempi ilmaisu pelkuruudesta.