Keskustelun periaatteet

U

seimmat keskustelut ovat erilaisia riippuen siitä, millaisessa tilanteessa ja seurassa ne käydään. Toiset ihmiset ovat pohdiskelijoita, toiset älyllisten haasteiden ratkojia, toiset herkkiä kyynelehtijöitä ja toiset väittelijöitä. Keskustelijoina ihmiset ovat erilaisia ja keskustelut sitä myöten myös. Logiikan ajatustavalla keskustelussa on tietyt periaatteet, jotka jaetaan neljään tyyppiin määrän, laadun, yhtenäisyyden ja tavan mukaan.

 

Keskustelun periaatteet ovat:

-          Määrän periaatteen mukaan puhuja ei saa kertoa liikaa eikä liian vähän.
-          Laadun periaatteen mukaan puhuja ei saa esittää sellaista, mitä itse pitää vääränä tai mille ei ole riittäviä perusteita.
-          Yhtenäisyyden periaate tarkoittaa, että puhujan pitää pysyä asiassa.
-          Tavan periaatteen mukaan puhujan on pyrittävä selkeyteen ja vältettävä epä­selvyyksiä, moniselitteisyyttä ja -sanaisuutta.

 

Näitä noudattamalla saa olla melkoinen papukaija, mutta toki nämä ohjeet tekevät keskustelusta hyvän. Tällaisia periaatteita voi hyödyntää esimerkiksi ammatin ja opiskelun kautta. Periaatteet eivät kuitenkaan tee keskustelusta ja puhumisesta kovin helppoa, mutta vapaamuotoinen keskustelu voi ollakin mukavampaa ja antoisampaa.

Näitä keskustelun periaatteita kuitenkin keskustelukumppani tai paremminkin kuulija (julkiset lausunnot) odottaa puhujan noudattavan. Ne myös selkeyttävät puheita (julkiset ja juhlavat tilanteet)

Puhumiseen voi liittyä myös epäsuoraan kielenkäyttöä, johon sisältyy lauseet, joilla tarkoitetaan päinvastaista, mitä sanotaan. Jo pelkästään äänensävy ja – paino voivat osoittaa, että puhuja ei tarkoita mitä sanoo. Esimerkiksi lause ”Tämä on tosi kivaa.” muuttuu kuulijan korvaan äänen mukaan, ja saa tarkoituksen sen perusteella, vaikka toki itse sanoillakin on merkitystä.

Keskustelun periaatteilla on kaksi merkittävää vaikutustapaa. Ensiksikin periaatteita voidaan tulkita olettamalla, että toteamuksen tapaisella merkityksettömästi tyhjän lauseen taustalla on mielekäs sisältö.

Esimerkki yhtenäisyyden periaatteen rikkomisesta:

A, ohikulkijalle: ” Minulta pääsi autosta bensa loppumaan.”

B: ”Tuolla on kulman takana on huoltoasema.”

Tässä B:n lausuma olettaa A:n tarvitsevan polttoainetta huoltoasemalta. B niin sanotusti ymmärtää A:n toteamuksen ikään kuin kysymyksenä. A käsittää B:n lausuman vastaukseksi ja lisäksi olettaa, että B ei ole vaihtanut puheenaihetta.

Periaatteita voidaan ”pitää pilkkanaan” tai ”riistää”. Tällä tavalla sanotaan usein enemmän kuin tarkoitetaan. Kysymys pettää odotukset.

>> Jos on olemassa jokin tapa C, että tilanteessa Y on tehtävä toiminto A, niin silloin kun joku tekee toiminnon B tilanteessa Y tai toiminnon A, mutta tilanteessa Z, ei tekijän katsota yksinkertaisesti rikkoneen tapaa C ja aiheuttaneen humpuukia. Tekijän katsotaan ennemminkin riistäneen tapoja, jotta on pystynyt välittämään jonkin oleellisen lisäviestin. >>

 

Esimerkki laadun periaatteiden rikkomisesta:

A: ”Opettaja, eikös Arlit ole Algeriassa?

B: ”Ja Pori taitaa olla Kuubassa.”

B:n lausuma vihjaa järjettömällä tavalla, että A on väärässä.

Tällaisiin toteaviin ja ilkikurisiin vastauksiin ihmiset sortuvat usein, kun eivät huomaa, että kysyjä onkin aidosti tietämätön, vaan pitävät kysymystä itsestäänselvyytenä.

 

Esimerkki tavan periaatteiden rikkomisesta:

C: ”Naapurinrouva on kyllä yksi pahuksen suunsoittaja, vai mitä?”

D: ”Öh,… on muuten melko lämmin ilma, vaikka onkin vasta maaliskuu.”

D voi yrittää viestiä lausumallaan, että naapurinrouvan tytär on kuulolla.

Tällaisia ilmaisuja ihmiset usein käyttävät vaihtaakseen puheenaiheen, sillä joku keskusteluun sopimaton on lähettyvillä. Ilmaisulla kierretään siis helposti vastaus, joka kertoo, että toinen on sanonut väärässä paikassa väärän asian. Tähän liittyy myöskin sanonnat: ”Siinä paha, missä mainitaan” ja epäsuorempi versio ”Siinä maha, missä painitaan.”

Esimerkki määrän periaatteiden rikkomisesta:

>> Hermostunut, siivoava äiti sanoo sohvalla viruvalle pojankoltiaiselleen: ”Voisitko yrittää siirtää itsesi siitä sohvasta.” >>

Olisi riittänyt pelkkä kehotus poissiirtymisestä. Lisätty verbi ’yrittää’ vihjaa esim., että poika on mahdottoman laiska.

Tämän kaltaisiin, jopa ivallisesti ja usein negatiivisiin vihjauksiin turvaudutaan usein, kun ei haluta aloittaa riitelyä ja haukkua toista suoraan. Kuitenkin esimerkissä äidin lausahdus on piruileva.

 

Toistuvat sanamuodot

Tautologiat eli ymmärrettävämmin ilmaukset, jotka muotonsa takia ovat välttämättä toisia. Tämänmuotoiset ilmaukset eivät tavallaan viesti mitään, mutta tietyissä tilanteissa ne pitävät pilkkanaan määrän periaatteita ja viestivät siten.

Esimerkiksi:

”Sota on sotaa.”

Merkitys saattaa olla, että sodissa tapahtuu aina kauheita asioita ja se kuuluu asian luonteeseen, joten ei auta murehtia tätä nimenomaista tilannetta.”

 

”Joko Anna tulee tai sitten hän ei tule.”

Merkitys saattaa olla, että ei kannata huolehtia Annan tulemisesta, koska siihen ei voi vaikuttaa mitenkään.

”Jos hän tekee sen, niin hän tekee sen.”

Merkitys saattaa olla, että se ei liikuta sanojaa lainkaan.

Kaksinkertainen kielto tuo ilmaisuun lisämerkitystä ja korostusta.

Esimerkiksi:

”Se on mahdollista.” ei tarkoita sävyltään aivan samaa kuin ”Se ei ole mahdotonta.”

”Se pysyy samanlaisena.” ei tarkoita sävyltään aivan samaa kuin ”Se ei tule koskaan muuttumaan.”

 

 

HAASTE

*Rikotko itse jotakin keskustelun periaatetta?

*Muuttiko julkaisu mielipidettäsi, asennettasi tai ajatuksiasi keskustelusta?
*Millainen keskustelija olet?
*Millaisista asioista tykkäät keskustella?