Hyvä ihminen

T

änään on oikea päivä olla hyvä ihminen, mutta millainen se hyvä ihminen sitten oikeasti onkaan? Onko hyvän ihmisen tunnusmerkki se, että pyrkii aina täydellisyyteen tai onnistuu kaikessa mitä yrittää. Kaikissa asuu tämä hyvä ihminen ja se on vain opittava tuomaan esiin. Jokaisella on arvoja, joita pitää ominaisina hyvälle ihmiselle, mutta ei ehkä tunnista niitä itsessään. Ne eivät ole taitoja tehdä asioita vaan taitoja käyttäytyä reilusti, ja niin, että hyväksyisi saman käytöksen itseään kohtaan. Kaikilla on kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksia, kun niitä alkaa vain huomata itsessään ja oppii arvostamaan niitä. Siksi kannattaa myös kuunnella, mitä toiset arvostavat sinussa ja kertoa vastavuoroisesti toiselle mikä hänessä erityisesti on hyvää, sortumatta kuitenkaan huijaamaan itseään tai muita. Näin saa selville, mitä toiset sinussa arvostavat, ja mitkä ominaisuudet sinussa voisi tehdä sinusta hyvän ihmisen.  Hyvä ihminen on juuri sellainen, millainen itse on, kun voi todeta, että suoriutunut tilanteista kunnialla. Kuitenkin epäonnistumiset ja virheet kuuluvat myös hyvälle ihmiselle, kysymys onkin, kuinka tilanteen käsittelee siitä eteenpäin.

Hyvä ihminen on myös hyvä itselleen. Osaa siis kieltäytyä tarvittaessa sekä kertoa tarpeensa ja toiveensa. Oman toiveensa tilanteessa voi kertoa yksinkertaisimmillaan ”minusta olisi tärkeää/hienoa, jos…”. Omat toiveet ovat yhtä tärkeitä kuin toistenkin, sillä jatkuva mukautuminen, toisten tahtoon mieltyminen ja miellyttäminen, tukahduttaa itsensä ja ei anna toiselle oikeita piirteitä ja luonnetta itsestään, joka pohjimmiltaan usein on asian ydin. Hyvä ihminen osaa nauttia ajasta muiden kanssa, mutta myös hetkistä itselleen. Hyvänkään ihmisen ei tarvitse pitää kaikista, mutta hän kohtelee muita tasavertaisesti.

Toisten huomioiminen on myös tärkeää, kunhan pitää mielessä; toisia pitää arvostaa, muttei palvoa. Keskeisenä hienona ominaisuutensa on reagoida toisen kertomaan, viestimällä, että on tietoinen toisen sanomasta. Tällaiseen voi pienimmillään riittää yksittäinen ”ahaa”, ”okei” tai ”sepä hienoa”. Usein siis huomion osoittaminen on toisen sanoman vastaanottamisen kertomista, jolloin toinen ymmärtää tulleensa kuulluksi jopa toteamusten tapaisissa asioissa. Helposti keskustelun asian kääntyminen omaan itseensä tulee toiselle miellyttävämmäksi, kun hän ymmärtää omankin asiansa olleen tärkeä. Kuitenkin hyvä ihminen tuntee myös negatiivisia tunteita, kuten häpeää, katumusta ja omaan toimintaansa kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta, silloin kun on toiminut toista kohtaan väärin. Toista kohtaan tehty vääryys tuntuu yhtä pahalta kuin itseään kohtaan tehty vääryys, joten hyvä ihminen osaa myös katua ja tuntea häpeää toiminnastaan, ja antaa anteeksi myös itselleen.

Hyvä ihminen osaa olla vihainen, mutta osaa pyytää ja antaa anteeksi. Myös hyvä ihminen saa tehdä virheitä ja olla oikeutetusti vihainen, sillä hyvä ihminen välittää myös omista tuntemuksistaan. Hyvä ihminen omaa siis paljon tunnetiloja tunteettomuuden sijaan. Luonnolliset reaktiot, toiminnat ja asiat eivät tunnu häpeällisiltä vaan neutraaleilta. Hyvä ihminen hyväksyy omat ja toisten virheet ja puutteet, korostamatta niitä.

Kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu paljon muutakin, mutta hyvän ihmisen ominaisuudet tulevat sisältäpäin, eikä siihen tarvita ulkopuolisia keinoja, kuten valtaa tai rahaa. Hyvän ihmisen ominaisuudet ovat jokaisen parhaat puolet, ne joista omassa itsessään osaa iloita ja arvostaa, joten jokainen on omalla tavallaan hyvä ihminen. Silloin voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi kun ymmärtää, että on vaikeassa ja epäoikeudenmukaisessa tilanteessa pystynyt käyttäytymään niin, että on jälkeenpäin ylpeä itsestään. Hyvän ihmisen kuuluu nauttia elämästä ja hymyillä vielä kaiken lopuksi, niin elämäkin tekee. Hyvä ihminen arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja toimintansa.

Hyvällä ihmisellä saa olla vastakkaisia ominaisuuksia. Hyvä ihminen on vuoroin onnellinen ja hyväntuulinen sekä surullinen ja apea. Hyvä ihminen saa olla rohkea, mutta myös pelokas erilaisissa tilanteissa. Hän osaa suhtautua asioihin vitsikkäästi ja olla hauska, mutta myös ottaa asiat vakavasti ja olla rauhallinen. Hyvä ihminen osaa nähdä asioissa jotain hyvää, mutta myös tilanteiden huonot puolet, peittelemättä ja väheksymättä kumpiakaan. Luottavainen, toiveikas ja tyytyväinen, hyvä ihminen saa olla joskus myös epätoivoinen, pettynyt ja toivoton. Hyvälle ihmiselle on ymmärrettävää olla ahdistunut, epäröivä, hämmentynyt ja järkyttynyt, rasittunut ja tuntea harmitusta ja väsymystä. Hän kuitenkin on vilpitön toiminnassaan ja oikeudenmukaisuuden ymmärrys.  Se että on oma itsensä, on kuitenkin kaikkein tärkeintä, se tekee jokaisesta hyvästä ihmisestä erityisen.