Sokeat miehet ja elefantti

Tarina sokeista miehistä ja elefantista on lähtöisin Intiasta. Tarina havainnollistaa erilaisten totuuksien ja harhakäsitysten syntymistä ja kehittymistä. Eri aikoina tarina on tarjonnut näkemystä muun muassa siihen, mitä totuus on. Tarina havainnollistaa, miten asiantuntijat toimivat tilanteessa, jolloin on puutteita tiedosta sekä korostetaan puhumisen ja näkemysten kunnioitusta.

Tarina on lähinnä vertaus ja sitä on tulkittu monilla tavoilla.

 

Tarina

Useissa tarinan versioissa viisi sokeaa miestä lähtee selvittämään, millainen elefantti on. Miehet tunnustelevat oppiakseen tuntemaan elefantin ja jokainen sokea mies tunnustelee eri osaa, kuten kylkeä tai torahammasta.

Miehet vertailivat omia havaintojaan ja huomasivat, että ne ovat täysin ristiriidassa toistensa kanssa.

”Elefantti on niin kuin suuri notkea, lämmin ja pinnaltaan rosoinen letku.” ensimmäinen sokea mies kertoi tunnusteltuaan elefantin kärsää.

”Ei suinkaan. Elefantti on kuin paksu ja teräväkärkinen keihäs.” vastasi toinen sokea mies ja irrotti kätensä elefantin syöksyhampaasta.

”Minun mielestäni elefantti on kuin tukeva, hyvin paksu ja rosoinen pylväs.” puuttui keskusteluun kolmas sokea mies tunnusteltuaan huolellisesti elefantin jalkaa.

”Elefantti on kuin vahva ja paksu köysi.” selitti neljäs sokea mies, joka oli tunnustellut elefantin häntää.

”Te olette kaikki väärässä, elefanttihan on aivan selvästi kuin suunnaton nahkainen kaalinlehti.” selitti viides sokea mies päästäen käsistään elefantin valtavan korvan.

He kaikki olivat samaan aikaan oikeassa ja väärässä. Jokainen tunsi elefantista vain yhden osan, vain yhden puolen.

Sokeiden miesten kertomukset eroavat pääasiassa sen suhteen miten elefantin ruumiinosia kuvataan, kuinka voimakkaaksi erilaisten näkemysten kohtaaminen kääntyy ja miten miehet saavuttavat yhteisymmärryksen.

Jokainen meistä on omalla tavallaan tuollainen sokea mies. Jokaisella meillä on tuntemus vain kokemaamme osaan elämästä, ja siksi tarvitsemme toisiamme, koska meidän kokemuksemme ja ymmärryksemme täydentävät toisiaan, niin että yhdessä saamme täyden kuvan.

Tätä olisi hyvä miettiä ja sisäistää, niin voisimme ehkä välttyä monilta turhilta ristiriidoilta, ja voisimme paremmin oppia toisiltamme.

Kynttilän liekki

Kun joku kertoo huonon kokemuksen, on usein vaikea samaistua tilanteeseen tai uskoa asiaa, jollei sitä ole itse kokenut. Kaikilla on epäilyksensä asioiden todellisuudesta ja siksi asiat halutaankin usein kokea itse, jotta ollaan varmoja, että kerrotut asiat pitävät paikkaansa.

Tällainen tilanne on jo lapsuudessa koettu ”kynttilän liekki”. On pakko itse kokeilla onko liekki todella kuuma ja polttaa sormensa. Todeta itse, että liekki tosiaan on kuuma, niin kuin on sanottu ja saada se kokemus; ”Auts! Se polttaa, se on kuuma.”  

Kun saamme tämän kokemuksen, voimme jättää kynttilän liekin rauhaan. Opetus on kynttilän liekin kuumuus, jota ei ole vain uskonut aiemmin.

Samalla tavoin ihminen toimii monien muidenkin asioiden kanssa. Kuitenkin helpommalla pääsisi, ettei kaikkea tarvitsisi kokeilla aina itse, vaan luottaisi siihen, mikä on yleisesti todettu.

Epäonnistuminen

Joskus ihminen kokee, että on ainainen epäonnistuja. Tavallaan sitä uskoo, että puuttuisi jokin oleellinen taito tai kyky, taikka elämä olisi muuten sarja epäonnistumisia. Silloin oppii välttelemään itselleen vaikeita tilanteita epäonnistumisen pelossa ja yrittämisen usko alkaa helposti horjua, pieleen menneiden asioiden takia. Epäonnistuminen tekee vertailua muihin ihmisiin ja luo tunteen, että kaikki muut onnistuvat asioissa ja elämässä. Positiviset ja hyvät asiat tuntuvat enemmänkin sattumilta kuin omilta aikaansaannoksilta.

Epäonnistuminen musertaa myös unelmia ja niden tavoittelua: >>Ei siitä kuitenkaan mitään tule.>> Epäoniistumisen tunteesta seuraa usein vaativuutta itseään kohtaan: vatii itseltään ylisuorituksia, jotta epäonnistuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Silloin liian korkeiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamattomuus muuttuu taas epäoniistumiseksi ja näin tunne epäonnistumisesta vain voimistuu.

Epäonnistumisen pelko piinaa taustalla alati ja tuottaa ahdistusta. Usko itseensä heikkenee epäonnistumisten myötä.

Epäonnistumisen tunteesta eroonpääsemisen jälkeen ei epäonnistumisen tunnetta enää korosta vaan alkaa hyväksyä onnistuneita suorituksia. Liika vertailu toisiin jää vähemmälle ja keskittyminen siirtyy itsensä tutkiskelemiseen ja kehittäämiseen. Usko omiin taitoihin ja kykyihin kasvaa ja rajoitteet itseään kohtaan muuttuu hyväksyttävämmiksi. Itseltään ei vaadi enää liikoja ylisuoriutumisia. Uskaltaminen lisääntyy jopa haastavissa ja vaikeissa tilanteissa, joihin liittyy epäonnistumisen riski. Silloin yrittää tosissaan pyrkiä tavoitteisiinsa ja unelmiinsa.


Eli yritä uudelleen ja uudelleen, vielä kerran. Vaikka epäonnistuisit, yrittäminen on ainoa tapa saavuttaa onnistunut suoritus. Nää mahdollisuutesi uudelleen.

Hätätilanne

J

oskus käy niin, että vallitseva tilanne muuttuu äkillisesti. Tämä vaatii nopeita kykyjä ratkaista ja mukautua tilanteeseen. Se mitä tekee ja sanoo pitäisi harkita tarkkaan, mutta aina siihen ei ole aikaa. Varmin tapa reagoida on pelata hieman lisäaikaa tai ainakin toimia päivänvalon aikaan.

Nopeasti muuttuvassa tilanteessa elimistökin reagoi tuottamalla mm. adrenaliinia. Parempi on täydentää toimintaa kuin alkajaisiksi toimia peruuttamattomasti. Myös tilanteen muuttumisen syy olisi hyvä selvittää, jottei tule huijatuksi.

Hätätilanteen jälkeiset hetket voivat olla tuskallisia tai helpottavia, riippuen tilanteesta. Parhaaksi olisi antaa ”pölyn laskeutua” ennen uutta putsausta. Tosin tämä odottelu voi olla hermoja raastavaa.

Ennakointi hätätilaan on usein valitettavan turhaa; harvoin pystyy ennalta tietämään tai edes aavistamaan tilanteen käänteitä. Usein myös hätätilanne on hätätilanne juuri siksi, että tilaa ei ole voinut aavistaa. Ennakoida voi ainoastaan hätätilanteen jälkeisen tilan hetkiä.

Aikaa vievä prosessi kaiken kaikkiaan, ainakin psyykkisessä hätätilanteessa. Anna sille siis aikaa.

Salatut tunteet

S

alaaminen tunteiden kanssa, kuinka se voikaan mieltä askarruttaa. Ihmiset usein salaavat tunteitaan, koska pelkää niiden johtavan tilanteen huonontumiseen. Eli pelko on taustalla ja usein siksi, että pelkää toisen ihmisen suhtautuvat eritavalla kuin toivoisi. Kannattaisiko siis tunteista kertoa vai vain pitää ne sisällään?

Tunteiden, kuten muidenkin henkilökohtaisuuksien kertominen riippuu myös vastaanottajasta. Puhuminen on vuorovaikutusta ja jos vastaanottajan tuntee olevan kovin äkkipikainen tai tyly, voi varsinkin tunteistaan puhumiselle muodostua korkeampi kynnys.

Jokainen suhde on niin henkilökohtainen, että se on arvioitava itse. Kaikkea ei kuitenkaan kannata avata ihan heti. Anna asioille käsittelyaikaa, ja kerro vain vähän kerrallaan. Punnitse tunteita molempien kannalta ja huomioi elämäntilanne.

Kuulostele toisen reaktioita. Hän saattaa hämmentyä ja siksi kavahtaa huomionosoituksia. Esitä kiintymystä sanoilla ja teoilla.

Tiedosta myös, että sen minkä aloitat saattaa tuottaa erilaisen lopputuloksen kuin mitä toivot. Oletko valmis siihen, jos et, aika ei ole vielä oikea.

Wasonin korttitehtävä

Tämä tehtävä testaa ratkaisijansa psykologista päättelyä.

>> Esillä on neljä korttia ja jokaisen toisella puolella on kirjain ja toisella numero. Korteista näkyvät: A, B, 4 ja 7.>>

>> Tehtävänä on selvittää kahta korttia kääntämällä, pitääkö seuraava väite paikkaansa:

                      Jos kortissa on vokaali, on siinä aina parillinen numero toisella puolella?

 

 

Ratkaisu:

Katsotaan kortit A ja 7.

A:n toisella puolella on oltava parillinen numero.
7:n toisella puolella ei ole vokaalia.
 

Tehtävässä ei sanottu, että jokaisen parillisen numeron toisella puolella olisi vokaali.

 

© Käytetty Wikipedian lähteitä.

Muna vai kana ?

Niin, maailman luomiskäsityksen mukaan tähän arvoitukseen voi olla erilaisia vastauksia. Jos ajattelee maailman syntyneen ylemmän voiman, jonkinlaisen jumalan luomana, olisi tällainen jumala luonut kanan. Jos maailman ajattelee syntyneen alkuräjähdyksestä, olisi todennäköisemmin ensin ollut muna, ellei ajattele kanojen ja dinosauruksien elelevän keskenään.

 Kuitenkin muna ja kana ovat toistensa syy ja seuraus. Tämä kehämäinen kysymys (muna vai kana – kana vai muna) on vaikea juuri syy-seuraussuhteen takia, koska molemmat ovat toistensa seurauksia; jos ei ollut kanaa, ei voinut tulla kanan munaakaan ja toisinpäin.

 Kysymys on keksitty kauan sitten, mutta jo silloin Aristoteles päätyi lopputulokseen, jonka mukaan kana sekä muna ovat olleet olemassa aina. Hän vertasi asiaa seuraavasti: 

»Jos ensin olisi ollut ihminen, hänen olisi välttämättä pakko olla syntynyt ilman isää ja äitiä – mikä on luonnonvastaista. Sen vuoksi ei ole voinut olla ensimmäistä munaa, joka olisi antanut alun linnuille, tai olisi ollut ensimmäinen lintu, joka olisi antanut alun munille; sillä lintu syntyy munasta.» 

Monia vastauksia on aikojen saatossa keksitty, mutta selvää ratkaisua ei ole saatu. Mahdollisina ratkaisuina pidetään tieteen ja määritelmien vastauksia:

Muna:              1. Ennen lintuja oli erilaisia munista kuoriutuvia eläimiä, joten oli myös munia.

2. Ensimmäinen lintu, joka on ollut luokiteltavissa kanaksi, on kuoriutunut munasta. Ennen tätä lintua munasta on kuoriutunut jokin toinen lintu, jota ei olla luokiteltu kanaksi. Eli rotu ei muutu elinaikana.

Kana:               1. Linnun solu on jakaantunut ja kaksi jakaantunutta solua on tuottanut uuden solumuodostelman. Muna siis olisi voinut olla, mutta ei juuri kanamuna. 

Tai:                   1. Olisi mahdotonta määritellä tarkasti, milloin kana olisi kana tai esikana, kuten myös ensimmäinen kana tai muna.

 

Vain muna, josta kuoriutuu kana, on kananmuna:

Jokin kanan kaltainen eläin, muttei kuitenkaan kana muni ensimmäisen kananmuna, josta kuoriutui ensimmäinen kana.

 

Vain kanan munima muna on kananmuna:

Näin ollen kanan olisi munittava ensimmäinen kananmuna, jolloin ensimmäinen kana olisi syntynyt jostain muusta, kuin kananmunasta.

 

Vain muna, josta kuoriutuu kana ja jonka muni kana, on kananmuna:

Joten ensimmäinen kana olisi muninut kananmunan, josta olisi tullut lisää kanoja, mutta ensimmäinen kana olisi itse kuoriutunut jostakin muuntyyppisestä munasta. Eli kana olisi ollut ensin, mutta ennen ensimmäistä kananmunaa oli jo useita kanoja.

 

© Käytetty Wikipedian lähteitä.