Ei juoksutavalla väliä, kunhan päästään maaliin

N

iin, sitä helposti ajattelee, että kun on maalissa on maalissa, tavalla tai toisella on suoriutunut sinne, eikä keinoilla ole niin väliä. Kuitenkin ihmissuhteissa tällainen toiminta saa aikaan päinvastaisen reaktion. Maaliin ollaan päästy, mutta matkalla käytetyt keinot ovat olleet kyseenalaisia, vääriä, epäreiluja tai muuta sellaista, joka on saanut vähintään yhden jos toisenkin mielessä kuohuntaa aikaiseksi. Maalissa huomataan, että lopputulokseen tyytyväisiä osapuolia on hyvin vähän, jos ketään, ja lopputulokseen pääsemiseksi käytetyt tavat ovat yhtä miellyttäviä kuin lopputuloskin. Vaikka lopputulos olisi huono joka tapauksessa, siihen päätymiseen voi vaikuttaa eri tavoin.

Ihmissuhteissa tämä on kuin matematiikkaa: jos lopputulos on oikein, mutta laskukaava virheellinen, ei ole opittu oikeastaan mitään.

 

Älä polta siltoja takanasi

Joskus ihmiset ajattelevat, että sillä, miten toista kohtelee, ei ole merkitystä, koska ei tapaa tätä ihmistä enää. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, sillä mistä tiedät, miten voit olla aivan varma, että joskus vuosien tai vuosikymmenten jälkeen et tapaisi häntä jossain, sattumalta. Mitä sitten tällaisessa tilanteessa näkee takanaan; palaneen sillan vaiko edes köyden, jonka heittää vastapäiselle saarelle. Olisi aika hienoa, jos ihminen pystyisi kulkemaan niin, että takana oleville silloille ei vain ole tarvetta kääntyä, mutta niillä on aina ollut jokin hyvä merkitys, on autettu joku putoamasta jokeen. Se, että se silta olisi olemassa ja olisi mahdollisuus valita sen käytöstä.

Jos sitten tapaa ihmisen, jota ei uskonut enää näkevänsä, poltettu silta voi olla myös yksipuolinen: miten yhteiset asiat on lopetettu, sovussa vai pahoin mielin? Jos toinen osapuoli ei ole muistellut pahalla hänen siltansa voi olla osittain eheä, tai vastaavasti kaunaa kantaneen tai riidoin loppuneen suhteen jälkeen silta voi olla vain haparoitunut köysi.

Monet sanovat, etteivät halua katsoa elämässään taakse, vaan mennä eteenpäin. Tämä on hyvä sääntö elämisessä, mutta oppimiseen tarvitaan myös peilailua menneisyyteen. Jos ei ikinä katso taakseen ja näe virheitä, toistaa niitä loputtomiin.
Näin opimme toivottavasti päivä päivältä kohtelemaan toisiamme inhimillisemmin, jopa ikävissä tilanteissa.