1 Sanat

Sanoilla pyritään ilmaisemaan asioita. Sanoiksi voidaan pukea monia asioita, mutta mikään ei vahvista niiden todenperäisyyttä. Sanattomuus on kuitenkin hiljaisuutta, jolloin tämä yksinkertainen viesti katoaa. Ihmiset riitelevät monin tavoin, mutta yleensä toiset ovat niitä, jotka ”päästävät sammakoita suustaan” ja toiset niitä, jotka ”pitävät mykkäkoulua”. Kumpi sitten onkaan parempi, on sanoilla ja niiden sanomattomuudella painoarvoa, ainakin jossain määrin.

4 asiaa

 

J

ulkaisuissa käydään nimensä mukaan läpi 4 hyvin paljon toisiinsa liittyvää asiaa ja pohditaan niiden merkityksiä. Eri asioiden painoarvoa ja tärkeyttä sekä sitä, millä on eniten vaikutusta. Seuraavat 4 asiaa ovat:

1 Sanat

2 Teot

3 Syyt
4 Seuraukset

Mikä näistä sinulle on merkittävin ja mistä syystä? Kaikille näille yhteistä on se, että taustalla oleva ajatus määrittelee tarkoituksen. Erilaisissa tilanteissa painoarvo on eri asialla (sanoilla, teoilla, syillä tai seurauksilla), mutta usein on yksi hyvin keskeinen asia, jonka kantilta asioita näkee. Tämä tarkoittaa, että huomioi yhtä seikkaa toimissaan enemmän ja sillä on enemmän vaikutusta valintoihin.

Hyvä ihminen

T

änään on oikea päivä olla hyvä ihminen, mutta millainen se hyvä ihminen sitten oikeasti onkaan? Onko hyvän ihmisen tunnusmerkki se, että pyrkii aina täydellisyyteen tai onnistuu kaikessa mitä yrittää. Kaikissa asuu tämä hyvä ihminen ja se on vain opittava tuomaan esiin. Jokaisella on arvoja, joita pitää ominaisina hyvälle ihmiselle, mutta ei ehkä tunnista niitä itsessään. Ne eivät ole taitoja tehdä asioita vaan taitoja käyttäytyä reilusti, ja niin, että hyväksyisi saman käytöksen itseään kohtaan. Kaikilla on kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksia, kun niitä alkaa vain huomata itsessään ja oppii arvostamaan niitä. Siksi kannattaa myös kuunnella, mitä toiset arvostavat sinussa ja kertoa vastavuoroisesti toiselle mikä hänessä erityisesti on hyvää, sortumatta kuitenkaan huijaamaan itseään tai muita. Näin saa selville, mitä toiset sinussa arvostavat, ja mitkä ominaisuudet sinussa voisi tehdä sinusta hyvän ihmisen.  Hyvä ihminen on juuri sellainen, millainen itse on, kun voi todeta, että suoriutunut tilanteista kunnialla. Kuitenkin epäonnistumiset ja virheet kuuluvat myös hyvälle ihmiselle, kysymys onkin, kuinka tilanteen käsittelee siitä eteenpäin.

Hyvä ihminen on myös hyvä itselleen. Osaa siis kieltäytyä tarvittaessa sekä kertoa tarpeensa ja toiveensa. Oman toiveensa tilanteessa voi kertoa yksinkertaisimmillaan ”minusta olisi tärkeää/hienoa, jos…”. Omat toiveet ovat yhtä tärkeitä kuin toistenkin, sillä jatkuva mukautuminen, toisten tahtoon mieltyminen ja miellyttäminen, tukahduttaa itsensä ja ei anna toiselle oikeita piirteitä ja luonnetta itsestään, joka pohjimmiltaan usein on asian ydin. Hyvä ihminen osaa nauttia ajasta muiden kanssa, mutta myös hetkistä itselleen. Hyvänkään ihmisen ei tarvitse pitää kaikista, mutta hän kohtelee muita tasavertaisesti.

Toisten huomioiminen on myös tärkeää, kunhan pitää mielessä; toisia pitää arvostaa, muttei palvoa. Keskeisenä hienona ominaisuutensa on reagoida toisen kertomaan, viestimällä, että on tietoinen toisen sanomasta. Tällaiseen voi pienimmillään riittää yksittäinen ”ahaa”, ”okei” tai ”sepä hienoa”. Usein siis huomion osoittaminen on toisen sanoman vastaanottamisen kertomista, jolloin toinen ymmärtää tulleensa kuulluksi jopa toteamusten tapaisissa asioissa. Helposti keskustelun asian kääntyminen omaan itseensä tulee toiselle miellyttävämmäksi, kun hän ymmärtää omankin asiansa olleen tärkeä. Kuitenkin hyvä ihminen tuntee myös negatiivisia tunteita, kuten häpeää, katumusta ja omaan toimintaansa kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta, silloin kun on toiminut toista kohtaan väärin. Toista kohtaan tehty vääryys tuntuu yhtä pahalta kuin itseään kohtaan tehty vääryys, joten hyvä ihminen osaa myös katua ja tuntea häpeää toiminnastaan, ja antaa anteeksi myös itselleen.

Hyvä ihminen osaa olla vihainen, mutta osaa pyytää ja antaa anteeksi. Myös hyvä ihminen saa tehdä virheitä ja olla oikeutetusti vihainen, sillä hyvä ihminen välittää myös omista tuntemuksistaan. Hyvä ihminen omaa siis paljon tunnetiloja tunteettomuuden sijaan. Luonnolliset reaktiot, toiminnat ja asiat eivät tunnu häpeällisiltä vaan neutraaleilta. Hyvä ihminen hyväksyy omat ja toisten virheet ja puutteet, korostamatta niitä.

Kuitenkin hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu paljon muutakin, mutta hyvän ihmisen ominaisuudet tulevat sisältäpäin, eikä siihen tarvita ulkopuolisia keinoja, kuten valtaa tai rahaa. Hyvän ihmisen ominaisuudet ovat jokaisen parhaat puolet, ne joista omassa itsessään osaa iloita ja arvostaa, joten jokainen on omalla tavallaan hyvä ihminen. Silloin voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi kun ymmärtää, että on vaikeassa ja epäoikeudenmukaisessa tilanteessa pystynyt käyttäytymään niin, että on jälkeenpäin ylpeä itsestään. Hyvän ihmisen kuuluu nauttia elämästä ja hymyillä vielä kaiken lopuksi, niin elämäkin tekee. Hyvä ihminen arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja toimintansa.

Hyvällä ihmisellä saa olla vastakkaisia ominaisuuksia. Hyvä ihminen on vuoroin onnellinen ja hyväntuulinen sekä surullinen ja apea. Hyvä ihminen saa olla rohkea, mutta myös pelokas erilaisissa tilanteissa. Hän osaa suhtautua asioihin vitsikkäästi ja olla hauska, mutta myös ottaa asiat vakavasti ja olla rauhallinen. Hyvä ihminen osaa nähdä asioissa jotain hyvää, mutta myös tilanteiden huonot puolet, peittelemättä ja väheksymättä kumpiakaan. Luottavainen, toiveikas ja tyytyväinen, hyvä ihminen saa olla joskus myös epätoivoinen, pettynyt ja toivoton. Hyvälle ihmiselle on ymmärrettävää olla ahdistunut, epäröivä, hämmentynyt ja järkyttynyt, rasittunut ja tuntea harmitusta ja väsymystä. Hän kuitenkin on vilpitön toiminnassaan ja oikeudenmukaisuuden ymmärrys.  Se että on oma itsensä, on kuitenkin kaikkein tärkeintä, se tekee jokaisesta hyvästä ihmisestä erityisen.

Asklepioksen sauva

Antiikin Kreikasta periytyvä Asklepioksen sauva on lääketieteen symboli, joka kuvaa sairauksien paranemista. Apollonin poika, Asklepios oli kreikkalaisen mytologian lääketieteen jumala.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Asklepioksen ja käärmeen yhteys selitetään tapauksella, jossa hänelle oli annettu tehtäväksi herättää kuolleesta. Kiemurrellen paikalle tullut käärme kietoutui sauvan ympärille, jolloin Askleopios tappoi käärmeen. Paikalle tuli toinen käärme mukanaan yrttiä, jolla se herätti ensimmäisen käärmeen kuolleesta. Samaisella yrtillä Askleopios oli saanut tehtävänsä suoritettua. Jumala Zeus nosti hänet taivaalle Käärmeenkantajan tähtikuvion muodossa ja myöhemmin lääkärit omaksuivat käärmeen parannuksen symboliksi.

Välimeren alueen yleisimpiä käärmeitä ovat pensaskäärmeet, joka on kuvattuna myös sauvan ympärille kiertyneensä. Aikoinaan pensaskäärmeitä pidettiin Asklepiokselle pyhitetyissä temppeleissä, jonne ihmiset tulivat pyytämään apua sairauksiinsa. Käärmeiden avulla uskottiin saavan apua parantavan taidon omaavalta jumalalta.

Käärmeen nahanluonnin on uskottu kuvaavan uudistusta ja elpymistä.

Toisinaan farmasian  myös apteekkienkin käyttämä Hygienian malja sekoitetaan Asklepioksen sauvan kanssa. Hygienia maljan alkuperä on myös kreikkalaisesta mytologiasta, jonka mukaan terveyden ja puhtauden jumalatar Hygieia kuvattiin taiteessa käärmeen kanssa, joka oli kietoutunut hänen käsivartensa ympärille ja joi hänen kädestään olevasta maljasta.

Minervan pöllö

Roomalaisessa mytologiassa Minerva on viisauden jumalatar, jonka kanssa kulkee Minervan pöllö. Minervan pöllöä onkin nimitetty viisauden tunnusmerkiksi ja filosofian vertauskuvaksi. Perinteisesti pöllöä on pidetty viisaana filosofi G.W.F. Hegelin sanojen mukaan ”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa”. Tällä viitataan filosofiaan; asioita jälkeenpäin tarkastelevana ja ymmärrettävänä menettelynä. Tällä tarkoitetaan, että elämää ymmärtää sen mentyä ohitse ja todellisuutta vasta, kun asiat ovat jo tapahtuneet.

Soihtu

Yleensä soihtu käsitetään tulta palavana valaistuksena. 

Entisaikoina tulen hallitsemisen ymmärrettyään, pelotettiin villieläimiä pois soihtuja käyttäen. Niillä valaistiin myös kulkemista, etenkin yöaikaan. Tuli tuotti lämpöä ja antoi turvaa luoden ihmiselle valtin, joka nosti ihmisen eläimien yläpuolelle. Tulta pidettiin palvomisen arvoisena, joten soihtuihin liittyi oma maaginen symboliikkansa, josta jotain on jäänyt tähän päivään asti.

Euroopassa varhaiselle keskiajalle asti sisätiloja valaistiin kiinteillä soihduilla, mutta myöhemmin niitä käytettiin enimmäkseen ulkona, kuten linnojen tai kartanoiden pihoilla.

Entisaikoina Kreikassa ja Roomassa surun merkkinä oli kaksi ristiin kuvattua eri suuntiin osoittavaa soihtua. Tällaista surun merkkiä käytettiin sen ajan hautakivissä. Alaspäin osoittava soihtu kuvasi kuolemaa ja ylöspäin suunnattu elämää ja totuutta. Joidenkin uskontojen mukaan ylöspäin osoittava soihtu kuvasi auringonnousua ja alaspäin käännetty auringonlaskua.

Nykyään soihtujen merkitys on suurilta osin symbolinen ja niitä tarvitsevat tulennielijät esityksissään.

Symbolina soihtu mielletään yleisen toivon ja valistuksen merkiksi. Nykyään soihtu esiintyy patsaissa symbolisen merkityksensä kanssa, kuten New Yorkin Vapaudenpatsaassa, jossa naishahmo ”valaisee vapaudella maailmaa”.

Soihtua on käytetty tunnuksena monissa ryhmissä. Olympiatuli on varmasti tunnetuin, joka paloi jo muinaisen Kreikan vanhanaikaisissa olympialaisissa. Nykyään olympiatulen kuljetus ja sytyttäminen olympialaisten järjestämään kaupunkiin on muodostunut mediatapahtumaksi.

Valkoinen norsu

Valkoinen norsu on sanonta, jolla tarkoitetaan näennäisesti arvokasta, mutta todellisuudessa vain kuluja aiheuttavaa asiaa.

Kaakkois-Aasiasta peräisin olevan sanonnan mukaan, hallitsijoiden asemaa symboloiva täysin valkoinen albiinonorsu on harvinainen ja arvostettu. Valkoisen norsun uskottiin tuovan vaurautta ja onnea. Valkoista norsua pidettiin myös pyhänä eläimenä, sillä perinteen mukaan Buddhan äiti näki unen, jossa valkoinen norsu toi hänelle lootuksenkukan, joka puolestaan symboloi viisautta ja puhtautta. Pyhää eläintä ei kuitenkaan saanut hyödyntää minkäänlaiseen työskentelyyn. Valkoisen norsun saaminen lahjana hallitsijalta oli samalla siunaus ja kirous: eläin oli pyhä ja osoitus hallitsijan mielisuosiosta, mutta kuitenkin kirous, sillä norsusta oli vain kuluja eikä sillä ollut mitään varsinaista käyttöä.