Vappu

Vappua juhlitaan maailman ympäri joka vuosi 1. toukokuuta ja monissa maissa se on vapaapäivä. Se on kevään lopun ja työväen juhlapäivä. Suomessa vappua juhlitaan työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 se on ollut liputuspäivä ja suomalaisen työn päivä.

Alun perin keltit viettivät toukokuun alussa kesän alkamisen juhlaa ja kevätpäivänseisauksen puoliväliä. Irlannissa ja Skotlannissa siihen aikaan Beltane-juhlana tunnettu vappu oli kelttien keskeisimpiä juhlia. Tapana oli sytyttää kokkotulia, joiden uskottiin tuovan onnea karjan kasvatuksessa. Tästä on vapuksi siirtynyt perinne vappusalosta, joka koristellaan värikkäin nauhoin.

Saksassa vappuyötä pidetään noitien ja taikuuden yönä. Nykyään Beltane-juhlaa viettävät lähinnä wiccat. Beltane-juhlan aikana elävien ja kuolleiden maailmojen rajojen uskotaan olevan ohuimmillaan.

Suomessa vappua pidetään vanhana kevään toukojuhlana, jolloin pelloille ja muille aukeille alueille sytytettiin kokkoja. Muinoin suomalaiset polttivat kokkoja ja soittivat kelloja ajaakseen pahat henget pois. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin sekä pääsettiin karja ensikertaa laitumelle talven jälkeen.

Suomessa kokot ja koristeelliset salot ovat siirtyneet nykyisin juhannuksen aikaan.

Vappu nimitys tulee 700-luvulta, eläneestä pyhimys Valburgista. Vappua on juhlittu jo keskiajalta lähtien. Vappu on myös Vapun ja Valpurin nimipäivä sekä alun alkaen Valburgin päivä. Nykyisin vappu ei ole kirkollinen juhlapäivä, vaikka onkin yleinen vapaapäivä. Suomessa, ja muutamissa muissa maissa vapun juhlinta on alkanut Valpurinpäivästä kun useimmissa muissa maissa vappu on tullut juhlapäiväksi vasta työväen myötä.

Kansainvälisesti vappua on juhlittu työläisten juhlapäivänä, joka sai alkunsa Yhdysvalloissa. Toukokuun 1. päivä oli ollut ”muutto-päivä”, jolloin työsopimukset uusittiin ja työpaikkoja vaihdettiin. Vuosi 1886 oli mielenosoituksia täynnä, joissa vaadittiin 8 tuntisia työpäiviä. Mellakoiden syynä olivat työväen kurjat elinolot. Mellakoitsijoiden ja poliisin yhteenotoissa kuoli monia työläisiä. Tilanteen vyöryessä verilöylyksi, poliisi pidätti valtion vastustamisesta ja tuomitut hirtettiin. Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut työläisten järjestö päätti, että mellakan uhreja muistettaisiin 1. päivänä toukokuuta ja päivästä tuli kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä. Ajan kuluessa mellakoinnin aseet muuttuivat paraatikulkueiden juhlalaukauksiksi. Vappuna järjestettiin erilaisia näytelmiä kevään ja talven taistelusta. 1800-luvulla ylioppilaiden kevätjuhlasta tuli osa vappua. Monet ammattikunnat ja kyläyhteisöt pitivät kokouspäiviään juuri vapun aikaan. Runsaat kestitsemiset ja juomajuhlat sopivat hyvin ylioppilaille laulutervehdyksineen. Myöhemmin ylioppilaiden kevätjuhlaksi vakiintui juuri toukokuun 1. päivä. Vappu on muodostunut erityisesti ylioppilaiden juhlaksi. 1944 Suomeen tuli vieläkin voimassa oleva laki vapun olevan työntekijöiden vapaapäivä määrätyissä tapauksissa. Jo sitä ennen vappu oli ollut monilla työpaikoilla ja kouluissa vapaapäivä. 1979 vappu on ollut liputuspäivä ja nimetty suomalaisen työn päiväksi, joka aiheutti mielipiteitä suuntaan jos toiseen.
Suomen ensimmäistä työväen vappujuhlaa vietettiin 1898 ja silloin tehtiin lakko alkoholin nauttimista vastaan. Osa tätä kannattaneista tahoista alkoi myöhemmin marssia aatteensa puolesta järjestäen omat vappujuhlansa.

Nykyajan vappu on myös kevätjuhla ja monet ravintolat avaavat kesäterassejaan. Sima ja tippaleivät ovat vapun ruokaherkkuja. Muita vappuruokia ovat kuohuviini, shamppanja ja munkit. Alkoholin myynti vilkastuu vapuksi ja monet kaupat sekä torimyyjät myyvät vappupalloja. Vapun koristeisiin kuuluvat kaasupallojen lisäksi tavalliset ilmapallot, serpentiini, naamarit, vappuhuiskut, -pillit ja muut karnevaalityyppiset tavarat. Vappuna järjestetään monia tapahtumia; orkesterit järjestävät vappukonserttejaan ja monissa perheissä ruokaillaan vappubrunssin tai -lounaan merkeissä. Vappuna monet paikat ovat aloittavien yliopistojen ja muiden opiskelijoiden valloittamia. Monet ylioppilaat pitävät ylioppilaslakkiaan ja muut oman alansa vastaavia. Vappua juhlivat erityisesti tekniikan alan yliopisto-opiskelijat ja vappuna monet opiskelijayhteisöt julkaisevat vappulehtiään. Myös muut opiskelijat juhlivat vappua.

Jokaisella paikkakunnalla ylioppilaat juhlivat vappua omalla tavallaan, mutta perinteisiin on kuulunut patsaan lakitusta ja puheiden pitämistä. Näin muutamissa kaupungeissa:

õ  HELSINKI: Havis Amanda patsas lakitetaan samanlaisella lakilla, joita yliopiston opiskelijoilla on. Aikoinaan patsasta lakitettiin aamuyön pikkutunteina luvattomasti, mutta 1951 lähtien lakitukseen saatiin virallinen lupa ja siirrettiin myöhemmin alkuiltaan. Vapunpäivän aamuna pidetään Kaivopuiston korkeimmalla kalliolla ”Ullanlinnanmäellä” ulkoilmajuhla. Ruotsinkieliset ylioppilaat juhlivat Kaisaniemen puistossa.

õ  VAASA: Vappuaattona opiskelijat kokoontuvat Hovioikeuden rantaan perinteisiin vapun soutukilpailuihin. Rannassa pidetään piknikejä ja illalla Kirkkopuistikon patsaan lakitukseen.

õ  JOENSUU: Vappujuhlassa lakitetaan Torsopatsas.

õ  JYVÄSKYLÄ: Opiskelijat lakittavat Minna Canthin patsaan Kirkkopuistossa. Liikuntaa opiskelevat lakittavat myös Paavo Nurmen patsaan.

õ  LAHTI: Opiskelijat lakittavat Hirvi-patsaan.

õ  LAPPEENRANTA: Opiskelijat lakittavat Kurkipatsaan.

õ  MIKKELI: Lakituksen saa kirjaston edessä oleva Nuori nainen –patsas.

õ  OULU: Lakituksen saa runoilijan patsas.

õ  PORI: Lakituksen saa Karhu-patsas.

õ  RAUMA: Ylioppilaat lakittavat Kanaalin Helmi –patsaan.

õ  ROVANIEMI: Lakituksen saa Kemijoen rannalla oleva tukkijätkää esittävä Jätkänpatsas.

õ  SAVONLINNA: Lakitus tapahtuu Tallisaaressa olevalle linnanpässi-veistokselle, Mustapässi-patsaalle.

õ  TAMPERE: Lakitus tapahtuu Hämeensillalla olevalle Suomen neito –patsaalle.

õ  TURKU: Lilja naispatsas saa kevätkasteen ja lakituksen Aurajoen rannassa, suomenkieliset opiskelijat kokoontuvat Puolalanmäellä ja ruotsinkieliset puolestaan Vartiovuorenmäellä.

Vappuhulinoiden aikaan Suomen sää on usein vielä viileä ja sateinen. Säätila on usein vaihteleva ja aurinko saattaa näyttäytyä, mutta kesän lämpöasteisiin ei vielä päästä. Tavallisesti etelän lämpötila on hieman 10 asteen yläpuolella.

Lintukoto

L

intukoto on kuviteltu paikka, joka suomalaisen kansanperinteen mukaan sijaitsi kaukana etelässä ja lounaassa. Tuolloin ajateltiin, että maapallo on lituskainen ja lintukoko oli maailman reunalla, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Uskottiin, että linnut muuttivat talveksi lintukotoon seuraten linnunrataa ja ehkä myös ihmissielu vaeltaisi sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaiken uskottiin olevan pientä, taivaankannen ollessa niin lähellä ja tilan ollessa ahdasta. Uskomusten mukaan lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen ulkopuolella, jolloin sinne olisi päässyt kulkemaan taivaankannen reunan ali, kuten teltan helman alta.

Lintukotolaisia olivat pienet ihmisentapaiset olennot, jotka asuivat lintukodossa. Lintukotolaisia kuvailtiin niin pieniksi, että niitä olisi mahtunut useampikin makaamaan tynnyrin pohjalle. Lintukotolaiset taistelivat uskomusten mukaan kurkia vastaan, sillä kurjet yrittivät ahmia viljaa lintukotolaisten pelloilta. Jotkut kertoivat tarinaa niin, että kurjet ja lintukotolaiset taistelivat keskenään, sillä molemmat olisi pyydystänyt sammakoita saaliikseen.
Jotkin kansantarinat kertovat, että lintukotolaisia olisi asunut Lapissa.

Nykyään lintukoto tarkoittaa pientä, turvallista ja kotoisaa paikkaa tai aluetta. Suomea on joskus pidetty ainakin suomalaisten keskuudessa lintukotona.

Ihmissuhteet

Ihmissuhteilla tarkoitetaan jonkinlaista yhteyttä kahden ihmisen välillä. Empaattisuus on yksi merkittävimmistä asioista ihmissuhteiden onnistumisen kannalta ja ihmissuhteiden solmiminen sekä ylläpitäminen edellyttävät vuorovaikutusta ja viestintää ihmisten välillä.

Ihmissuhteita on monenlaisia ja niitä voidaan erotella seuraavasti:

£  Perhesuhde

o   Nykyisen käsityksen mukaan samassa taloudessa asuvat.

o   Voidaan laskea mukaan biologiset tai oikeudelliset vanhemmuus ja sisaruus suhteet, kuten ydinperheet, uusioperheet tai suurperheet.

£  Sukulaissuhde (biologian tai oikeudellisen sukulaisuuden perusteella)

£  Romanttinen suhde (mm. parisuhde)

£  Ystävyyssuhde (yhteisen kiintymyksen perusteella)

£  Työsuhde (ammatin tai työpaikan perusteella)

£  Naapurisuhde (saman asuinpaikan ja –ympäristön perusteella)

£  Tuttavuus

£  Huoltosuhde (toinen henkilö on oikeudellisesti tai moraalisesti vastuussa, kuten vanhemmuus tai edunvalvonta)

Ihmissuhde voi olla samanaikaisesti useammassa ryhmässä. Toisaalta jotkut ihmissuhteet eivät selkeästi kuulu mihinkään ryhmään.

Voidaan ajatella, että ihminen kuuluu tavallaan kahteen perheeseen; Perheeseen, johon on syntynyt, lapsena ja perheeseen, jonka on yksin tai kumppaninsa kanssa perustaneet, vanhempina.

Usein, etenkin länsimaissa perheen perustana pidetään parisuhdetta, jossa kaksi aikuista elää samassa kodissa ja ovat rakkaussuhteessa toisiinsa. Parisuhteelle on määritelty erilaisia oikeudellisia ja virallisia muotoja; avioliitto tai rekisteröity parisuhde sekä epävirallinen muoto; avoliitto. Avoliitto ei itsessään ole siviilisääty eikä virallinen muoto parisuhteelle, mutta sen vaikutukset huomioidaan kuitenkin monissa asioissa, kuten erilaisten asumisjärjestelyjen ja –tukien kohdalla.

Kiintymyksen (ystävyys) ja rakkauden ohella ihmissuhteen perustana voi yhtä hyvin olla vihan tunne, sillä rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Vihaisilla ihmisillä voi olla hyvin läheinen ja ainakin tulistunut suhde toisiinsa.

Jotkut ihmissuhteet voivat päättyä ja se riippuu paljon siitä, millainen ihmissuhde on kyseessä. Rakkaussuhteet, kuten parisuhde päättyy osapuolten eroon, kun sukulaissuhteet voivat etääntyä, mutta eivät käytännössä päättyä. Ystävyys ja monet muut sen kaltaiset suhteet päättyvät yhteyden katkeamiseen tai välien viilenemiseen/rikkoutumiseen.

Jokaisessa ihmissuhteessa on omat ongelmansa, mutta välillä on hyvä miettiä mikä on liikaa niin kaveri kuin seurustelusuhteessakin. Monet ongelmat ovat varoittavia merkkejä suhteen päättymisestä.

Yleisimpiä ongelmia, jotka saavat ihmisen ajattelemaan suhteen tilaa:

£  Yhden ongelmat

o   Kaikissa suhteissa tulisi olla vastavuoroisuutta ja siksi on tärkeää keskustella molempien asioista, ongelmista ja huolenaiheista. Kuuntelijan ja vuodattajan roolien olisi vaihduttava ja vältettävä ylimääräinen dramaattisuus.

£  Kahden kulut, yhden tulot

o   Jos elämäntilanne ja tulot ovat suurin piirtein samalla tasolla, on reilua jakaa myös päivittäiset kulut.

£  Muiden varoitukset

o   Jos moni kyseenalaistaa suhdetta, silloin ehkä itsekin pitäisi. Yhdellä voi olla oma lehmä ojassa, mutta useat samankaltaiset mielipiteet voivat viitata todellisuuteen, jolle itse on sinisilmäinen.

£  Valehtelu

o   Kaikki muokkaavat joskus totuutta, mutta toistuvasti niin ei saa tapahtua. Ainainen valehtelu rikkoo luottamuksen suhteesta.

£  Omistus

o   Mustasukkaisuus on välittämistä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jatkuvan menemisten ja tekemisten selittelyn pitäisi olla syy miettiä suhteen tulevaisuutta.

£  Syyt ja viat ovat vain toisessa osapuolessa

o   Aina anteeksipyyntö ja syyllisyys ovat vain toisen osa, joka tuottaa vain pahaa mieltä. Anteeksipyyntö kelpaa, mutta sitä on turha odottaa kuulevansa vastaanottajan suusta.

£  Väkivaltaisuus

o   Jos toinen hoitaa asiat väkivalloin, asia tuskin tulee muuttumaan, eikä koskaan voi olla varma, kehen väkivalta kohdistetaan. Tässä asiassa kertakin on liikaa.

£  Miten niin muka hauskaa?

o   Yhteinen huumorintaju on oleellinen osa hauskanpitoa ja jos sitä ei ole, voi edessä olla vaikeuksia. Yhteiset ilonaiheet yhdistävät huonoina hetkinä ja jos huumoria ei löydy hyvinä aikoina, niin tuskin sitten huonoinakaan.

£  Riippuvuudet

o   Riippuvuudet tunkevat suhteen väliin ja saattaa mennä toisen edelle. Jos toinen ei halua muuttaa tottumuksiaan yhteinen tie tuskin vie kovin pitkälle.

£  Me siis sinä ja minä

o   Jokainen tarvitsee omaa tilaa ja omaa aikaa sekä mahdollisuuden ja oikeuden olla itsenäinen.

Yhteisöt

Yhteisöt tuovat sosiaalisia suhteita ihmisen elämään. Yhteisö kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä, jonka perusteina voi olla yhteinen elämäntilanteen, talouden tai elämäntavan päämäärä. Yhteisön käsitteestä on kuitenkin monia mielipiteitä. Yhteisö on sosiaalinen ryhmittymä.

Yhteisöä yhdistää yhteinen mielenkiinnonkohde tai päämäärä. Yhteisössä käytetään yhteistä päätösvaltaa ja noudatetaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Yhteisöön tuleminen edellyttää usein siihen kuuluvien hyväksyntää. Yhteisössä tehdään asioita yhteiseksi hyväksi ja sisältää näin ollen antamisen ja saamisen. Hyvä yhteisö antaa enemmän, kuin jokaisen toiminta yksinään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Joihinkin yhteisöihin kuuluu myös sitä itse valitsematta, kuten perheeseen, kuntaan tai valtioon ja tällaisen yhteisön kesto onkin elinikäinen. Näissä yhteisöissä tavoitteet eivät välttämättä ole aina samankaltaisia. Tällaisesta yhteisöstä erotaan vain harvoin, vaikka se onkin tavallaan mahdollista. Yksilö on kuitenkin usein riippuvainen ja siten sidoksissa ympärillä vallitsevaan yhteisöön.

Toiminnallisiin yhteisöihin lukeutuvat työ- ja harrastusyhteisöt eli niin sanotut leirituliyhteisöt, jotka ovat kiinteämpiä ja joko keskipitkiä tai pitkiä yhteisösuhteita. Näihin yhteisöihin liitytään usein vapaasta tahdosta ja yhteisen toiminnan yhdistämisenä. Nämä leirituliyhteisöt antavat yhteisöstä myönteisimmän vaikutelman ja niissä onkin paljon samanmielisiä ihmisiä, joille on muodostunut ystävyyssuhde ja joilta saadaan apua.

Kuvainnollinen yhteisöllisyys on enemmän samaa maailmankatsomusta tai uskontoa yhdistävää.

Niin sanotut narikkayhteisöt ovat kestoltaan lyhyimpiä ja ne saattavat kokoontua vain kerran, jonka jälkeen jokainen lähtee omille teilleen. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutapahtumat sekä asiakastilaisuudet. Tällaisten yhteisöjen jäsenet eivät välttämättä ole vaikutuksessa toisiinsa vaan jakavat vain saman ainutkertaisen kokemuksen. Nykyään pitkien sitoumuksien välttelyn tuloksena narikkayhteisöistä on tullut entistä suositumpia.

Oikeudellinen yhteisö käsitetään yleisesti yrityksenä, yksityis- tai julkisoikeudellista henkilöä. Tällaisia yhteisöjä ovat:

£  Avoin yhtiö

£  Kommandiittiyhtiö

£  Osakeyhtiö

£  Osuuskunta

£  Säätiö

£  Opisto

£  Yhdistys

£  Valtio

£  Valtion laitos

£  Kunta

£  Kuntayhtymä

£  Seurakunta

£  Muu uskonnollinen yhdyskunta 

Usein yhteisöksi määritelty on lain näkökulmasta myös verovelvollinen.

Muutoin yhteisöinä voidaan pitää naapurustoa, kylä- ja kaupunkiyhteisöä, koulu- tai työyhteisöä. 

Biologian ja maantiedon näkökulmasta yhteisö voi muodostua kasveista tai eläimistä, joilla on sama elinympäristö ja vuorovaikutus keskenään.

Ennen teollistumista maaseutu- ja pikkukaupunkiyhteisöt olivat yhteiskunnan perusyhteisöjä. Joidenkin tutkimusten mukaan pienyhteisöt yleistyvät jälleen elintärkeiksi.

Katujengit

Katujengit ovat usein ryhmän muodostavat järjestäytyneet ihmiset, jotka tekevät yhteistyötä. Nimensä mukaan katujengit ovat tietyn alueen yhteen ryhmittymiä ihmisiä.
Yleensä tällaisilla katujengeillä on yksi tai useampi johtaja, joka määrää ryhmän tekemisistä ja saa siitä suurimman hyödyn. Katujengit saattavat näyttää yhteenkuuluvuuttaan samanlaisilla tatuoinneilla, tietyillä vakiintuneilla väreillä, tietyntyyppisillä vaatteilla tai muuna ryhmän nimeä osoittavana tunnuksena. Jengin jäsenet voivat viestiä toisilleen sovituin käsimerkein tai oman slangin kautta. Jengillä voi olla jokin yhteinen graffiti-merkki. Usein katujengit kilpailevat toistensa kanssa ja jotkut yhdistävät ne rikoksiin.
 

Vuorovaikutus

 

Vuorovaikutus on kahden tai useamman kohteen tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Vuorovaikutus mielletään usein myös kahden ihmisen väliseksi keskusteluksi.

Ihmisten välinen vuorovaikutus on tapa, jolla he vaikuttavat ja vastaavat toistensa toimintaan.

Biologisella tasolla vuorovaikutus voi olla myös haitallista. Biologia tuntee muun muassa seuraavat tavat vuorovaikuttaa:

£  Mutualismi: molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan (+,+ suhde)

£  Kommensalismi: toinen osapuoli hyötyy toisesta tuottamatta tälle kuitenkaan haittaa (+, 0 suhde)

£  Amensalismi: toinen osapuoli aiheuttaa toiselle haittaa hyötymättä tästä kuitenkaan itse (0, - suhde)

£  Loisinta: loinen saa isännältään yksipuolista hyötyä (+, - suhde)

Sosiaalinen hylkäys

Sosiaalinen hylkäys tapahtuu kun yksi tahallisesti jätetään sosiaalisen suhteen tai vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Tällöin hylätty voi joutua hylätyksi yhden henkilön tai koko ryhmän osalta. Hyljeksintä voi olla aktiivista, kuten suoraa kiusaamista tai passiivista, kuten henkilön huomioimattomuutta. Hyljeksityksi tulemisen kokeminen on suhteellista, sillä se voidaan havaita, vaikka sitä ei todellisuudessa olisi tapahtunut.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, mutta silti tietyntasoinen sosiaalinen hyljeksintä on välttämätöntä. Hyljeksintä voi muodostua ongelmaksi jatkuessaan, jos suhde on tärkeä tai henkilö on herkkä hyljeksinnälle. Erityisesti kokonaisen ryhmän osalta hyljeksinnällä voi olla negatiivia vaikutuksia.

Hyljeksityksi tuleminen voi aiheuttaa useita negatiivia ilmiöitä, kuten yksinäisyyttä, heikkoa itsetuntoa, aggressiivisuutta, masennusta, epävarmuutta ja jopa lisätä henkilön herkkyyttä hyljeksinnälle.

Usein jatkuva hyljeksityksi tuleminen aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Erityisesti nuoret tytöt hyljeksivät toisiaan ollessaan parittomassa ryhmässä.

Kaiken kaikkiaan ihmissuhteet ovat yksi asia elämässä, jonka ihminen kokee vaikeaksi. Ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeä osa elämää ja toimiessaan ne ovat hyvinkin antoisia.

 

HAASTE

* Millaisia ihmissuhteita sinulla on?

* Saatko ihmissuhteistasi sen mitä annat?

* Mikä on ongelmallisinta ihmissuhteissa? Mikä parasta?

Joutsenlaulu

Joutsenlaulu tarkoittaa laulua, jonka uskomuksen mukaan joutsen laulaa juuri ennen kuolemaansa kauniimmin kuin koskaan. Uskomus kohdistuu erityisesti kyhmyjoutseneen, joka ei yleensä laula.

Sanonta joutsenlaulu tarkoittaa siis viimeistä esiintymistä, suoritusta tai saavutusta eli jonkin päättymistä.

Uskomus joutsenen viimeisestä laulusta ei kuitenkaan ole totta.

Aprillipäivä

Aprillipäivä on jokaisen vuoden 1. huhtikuuta. Nykyään monissa kielissä huhtikuun nimi viittaa sanaan april. Aprillipäivänä on tapana puijata leikkimielisesti muita ihmisiä ja monet lehdet kirjoittavat uutisia aprillipiloina. Suomessa aprillipäivä ei ole kalenterissa, sillä sen olemiseen liittyy yllätyksellisyyttä. Keväinen hassuttelutapa tunnetaan maailman ympäri. 

Puijauksen jälkeen sanotaan usein ”Aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle.”, jolla paljastetaan asian olleen aprillipila. Tämä on perinteinen aprillipäivän toivotus ja ivaus puijatulle.

Ranskassa ja italiassa aprillipilaan langennutta kutsutaan aprillikalaksi. Ranskassa on tapana tehdä aprillipäivänä paperista aprillikala, joka kiinnitetään toisen selkään.
 

"Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana."

5 Unettomuus ja univelka

Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestä huolimatta nukahda sopivaan aikaan, pysy unessa tai herää liian aikaisin. Lähes kaikki kärsivät siitä jossain vaiheessa elämäänsä ja osalla aikuisista ilmenee jopa pitkäaikaista unettomuutta.

Unettomuus aiheuttaa väsymystä, ärtymystä, vaikeutta keskittyä, muistin pätkimistä, oppimisvaikeuksia ja korvissa soivaa ääntä. Pitkäaikaisesta unettomuudesta on seurauksena usein huonontunut elämänlaatu ja heikentyneet sosiaaliset suhteet. Unettomuus aiheuttaa myös kehon ja mielen sairauksia tai ainakin edesauttaa niitä.

Unettomuus sekä siihen käytettävät lääkkeet lisäävät liikenneonnettomuuksia ja monet unihäiriöt aiheuttavat ylipainoa.

Pitkäaikainen unettomuus on jatkuva tunne siitä, ettei ole nukkunut ja levännyt tarpeeksi. Pitkäaikaisen unettomuuden aiheuttajia on syytä tutkia.

Mikäli unensaanti on vaikeaa tai yölliset heräämiset ovat toistuvia, on hyvä tarkastella elintapoja ja niiden mahdollisia muutoksia, kuten alkoholin, kahvin ja tupakan käyttöä sekä liikuntaa. Unihäiriön syy voi olla myös jonkin elimen toimintahäiriö.
Myös unilääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta, sillä ne menettävät tehoaan säännöllisessä käytössä, jonka seurauksena annostusta joudutaan usein lisäämään pitkällä käytöllä.
Unettomuutta ilmenee hieman enemmän kehitysvammaisilla (noin puolella), autismia ja ADHD:ta sairastavilla sisäisen kellon häiriön takia.

Unettomuudella on erilaisia tyyppejä ilmetä ja jatkua.

Unettomuus on jaettu osiin:

۝   nukahtamisvaikeus

۝   unessa pysymisen vaikeus (katkonainen uni)

۝   liian aikainen herääminen

Unettomuus on keston mukaan jaoteltuna:

۝   lyhytaikaista

²  kestää yhdestä yöstä muutamaan viikkoon

²  monet kärsivät toisinaan lyhytaikaisesta unettomuudesta muun muassa hetkellisen ahdistuksen takia

²  luokitellaan jaksottaiseksi, mikäli lyhytaikaista unettomuutta ilmenee välillä

۝   akuuttia

²  ei pysty nukkumaan hyvin 3 viikosta ½ vuoteen

۝   pitkäaikaista

²  unettomuutta lähes joka yö vähintään kuukauden ajan

Unettomuuteen on monia syitä, jotka voivat olla mielentilasta tai kehosta johtuvia. Usein viivästynyt, aikaistunut tai siirtynyt unijakso johtuu niin sanotusta sisäisen kellon häiriöstä. Myös kuorsaus eli uniapnea, niin sanotut levottomat jalat, erilaiset kivut, päänsärky, suonenveto, sydämen vajaatoiminta, astma tai muut hengitysoireet, kuukautiset ja vaihdevuodet, virtsa- ja suolistovaivat, raajojen verenkiertohäiriöt sekä erilaiset sairaudet ja niihin liittyvät kivut voivat aiheuttaa unettomuutta. Lääkkeiden tai päihteidenkäytön lopettaminen voi aiheuttaa unettomuutta.

Erittäin harvinainen 1970-luvulla ensikertaa ilmennyt FFI-tauti voi olla syy unettomuuteen. Harvinaisen taudin periytynyt aivosairaus estää unensaannin. Tavallisesti sairaus puhkeaa keski-ikäisenä ja johtaa kuolemaan muutaman kuukauden tai viimeistään parin vuoden päästä sairastumisesta.
Unihäiriöitä voi aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet, kuten bentsodiatsepiinit (etenkin lyhytvaikutteiset), epilepsialääkkeet, ehkäisypillereiden ja kofeiinin yhteiskäyttö, tietyt kipulääkkeet etenkin säännöllisesti käytettynä, kilpirauhaslääkkeet ja erilaiset salpaajat. Diureetit voivat tehdä yöstä levottoman niistä aiheutuneen jatkuvan vessahädän vuoksi.
Unettomuutta voi ilmetä myös tunnesyistä. Yleisimpiä tunnesyitä unettomuuteen ovat rakastuminen, jännittyneisyys, masennus, ahdistus, stressi ja arkielämän huolenaiheet sekä läheisen ihmissuhteen menetys. Unihäiriöiden ja mieleen vaikuttavien oireiden välillä on kaksisuuntainen yhteys: psyykkiset häiriöt aiheuttavat usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta liian lyhyt tai heikkolaatuinen yöuni ja unettomuus voivat aiheuttaa psyykkisiä oireita.  Unenpuute voi lisätä rasitusta ja vaikuttaa nukahtamista entisestään.
Joskus syy on niin sanottu primaarinen unettomuus, jota on noin 15 % unettomuustapauksista. Oireena on vähintään kuukauden jatkunut unettomuus, jonka syynä ei ole mielen häiriö eikä kehon sairaus. Yleensä jo lapsuusiässä alkanut primaarinen eli ensisijainen tai perus- unettomuus jatkuu muuttumattomana tai pahenee. Primaarista unettomuutta on erittäin vaikeaa hoitaa. Jatkuva unettomuus on usein puutteellista uni-valverytmin säätelyä.

Lasten unettomuutta on tutkittu viimeaikoina enemmän ja sen yhteyttä levottomuuteen, keskittymisongelmiin ja häiriköintiin. Unen tärkeys hyvinvointiin on vahvistunut tutkittaessa lasten ja nuorten epäsäännöllistä vuorokausirytmiä, lyhentyneitä yöunia ja lisääntynyttä päiväväsymystä osana psyykkisiä oireita. Univajeen yleistyminen näkyy kouluikäisten lasten viikonloppuisin pidempään nukkumisessa. Yleinen syy on myöhäiset nukkumaanmenoajat ja rauhattomuus iltaisin. Lasten unihäiriöt tulisi hoitaa varhaisessa vaiheessa, sillä ne kroonistuvat eli muuttuvat pitkäkestoisiksi tai pysyviksi nopeasti. Unihäiriöiden hoitaminen parantaa usein lapsen vointia ja perhesuhteita lievittäen masennusoireita.

Unihäiriöiden hoitaminen suunnataan ongelman perussyyhyn; unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Hoitamalla unen eri häiriöt vältetään mahdollisesti psyykkistä oireilua merkittävissä määrin. Hyviä tuloksia lasten unettomuuden suhteen on saatu säännöllisillä nukkumaanmenoajoilla ja terapialla. Tietoa sisältäviä menetelmiä pidetään merkittävinä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, sillä ne vaikuttavat vähentävästi unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin myös hoidon lopettamisen jälkeen. Etenkin lasten kanssa pyritään välttämään lääkkeellistä hoitoa niiden sivuvaikutusten ja riippuvuuden takia. Hyviksi hoitokeinoiksi on havaittu myös terapiat, joissa tutkitaan mielen toiminta-ajatuksia sekä niistä johtuvien toimintatapojen vaikutusta unettomuuteen ja terapian kautta tulevia muutoksia tavassa kokea, olla sekä käyttäytyä osana hyvinvointia. Tällaisessa terapiassa pyritään löytää kyseisen henkilön unettomuuden ylläpitäviä tekijöitä ja katkaisemaan niiden side uneen. Jotkut terapiat voivat sisältää unen rajoittamista, ärsykkeiden hallintaa, yliluonnollisia harjoituksia ja uudelleenjärjestelyä. Terapiamuoto tuleekin valita unihäiriön tyypin mukaan nukahtamisen vaikeuden tai liiallisen heräilyn lievittämiseen. Parhaiten terapia auttaa silloin, kun unettomuuden syynä on ahdistusta tai masennusta. Noin puolet pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivistä sairaanhoidon kannalta merkittävän tuloksen terapian kautta, joista osa jatkaa uneen vaikuttavan lääkkeen käyttöä. Hyvin nukkuvia on noin kolmasosa. Unettomuuteen käytetty terapia saattaa tosin olla hyvin kallista ja siihen erikoistuneita terapeutteja on Suomessa melko vähän. Rentoutuminen ja rentoutusterapia voivat lyhentää nukahtamisviivettä auttaen nukahtamisessa. Unettomuuden hoitamiseen on keksitty myös ääniterapialaitteita ja tutkimusten mukaan ne tehoavat lähes yhtä hyvin kuin unilääkkeet.

Maailman käytetyimpiin lääkkeisiin kuuluvat unilääkkeet, joita Suomessa käytetään enemmän kuin muualla Euroopassa. Unilääkkeet edistävät unensaantia, mutta eivät kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu unettomuuteen, sillä ne menettävät tehoaan kehon tottuessa niihin eli elimistön sietokyky kasvaa.  Keho alkaa tottua unilääkkeisiin jo kuukauden kuluttua ja iäkkäämpien unettomuutta ei suositella hoidettavaksi lääkkeillä. Pitkäaikaisessa käytössä unilääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, joka ilmenee käytön lopettaessa unettomuutena, jolloin unihäiriö palaa takaisin entistä ehompana. Tehon menetyksen ja riippuvuuden takia unilääkkeitä ei pidä käyttää unettomuuden perushoitona. Unilääkkeitä suositellaan käytettävän vain tilapäisesti, kuten 3-4 iltana viikossa, kunnes unettomuus paranee. Unilääkkeiden pidempiaikaiseen käyttöön tulisi olla selkeä syy ja huolellinen tutkimus. Useilla unilääkkeillä on sivuvaikutuksia, kuten päiväsaikaista väsymystä, unohtelua/muistamattomuutta, sekavuutta ja aamuyön heräilyä. Unilääkkeet lajitellaan niiden vaikutusajan perusteella lyhytvaikutteisiin nukahtamislääkkeisiin ja varsinaisiin unilääkkeisiin, joiden vaikutukset poistuvat kehosta pidemmän ajan kuluttua. Vaikeiden unihäiriöiden hoitaminen lievittää päiväsaikaisia oireita hyvinkin lyhyessä ajassa.

Unettomuuteen käytettyjä lääkeaineryhmiä ovat muun muassa bentsodiatsepiinit, barbituraatit, antihistamiinit ja jotkin yrtit, kuten rohtovirmajuuri. Myös kannabiksella on väsyttävää vaikutusta. Hyvin toimineena lääkkeenä on käytetty kehossa itsestäänkin valmistuvaa melatoniinia. Kaikkien lääkkeiden ja hoitomuotojen tulokset ovat kuitenkin yksilöriippuvaisia. Yleisesti unettomuuteen käytetyistä lääkkeistä osa on rauhoittavan vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä tai neurolepteja, joista haetaan sivuoireena tulevaa väsyttävää vaikutusta. Kuitenkin kaikkiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin liittyy etenkin pitkällä käytöllä sietokyvyn kasvaminen ja mahdolliset vierotusoireet sekä muita haittoja. Raskauden aikana säännöllisesti käytetyt uni- ja mielialalääkkeet voivat aiheuttaa vauvalle vierotusoireita. Unettomuuteen käytettävien lääkkeiden kanssa onkin arvioitava, onko lääkkeiden käytöstä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Valvominen

Valvetila on normaali päiväsaikaan, mutta liika valvominen aiheuttaa nukahtelua, ärtymystä, tunneherkkyyttä, keskittymisen heikkenemistä, kipukynnyksen laskua ja mikrounia. Mikrounet ovat lyhyitä, usein vain muutaman sekunnin pituisia hetkiä, joiden aikana ihminen on unessa. Mikrounia ilmenee pitkän valvomisen seurauksena ja aamuyöllä poiketessa normaalista unirytmistä. Silmänräpäytykset usein lisääntyvät ja hidastuvat ja mikrouneen nukahtaminen voi tapahtua ihmisen tajuamatta sitä itse myös silmät auki. Liikenteessä ilmaantunut mikrounijakso voi aiheuttaa liikenneonnettomuuden, jonka vuoksi ajamista ei suositella väsyneenä. Mikrounen aikana ihmisen aivosähkökäyrän (EEG) mukaan valveillaolotoimintojen havaitaan hävinneen ja tilalle ilmaantuneen hitaampia jaksoja. Vuorokauden yhtämittainen valvominen vastaa promillen humalatilaa. Pitkään valvottuaan ihminen alkaa nukahdella automaattisesti, kuten vessassa käydessään ja jopa silmät auki. Yleensä silmäluomet painuvat itsestään kiinni tahdonalaisten lihasten rentoutuessa ja ihmisen vaipuessa uneen. Aivot voivat kuitenkin nukkua, vaikka silmät olisivat auki. Tämä ilmiö tapahtuu myös unissaan kävelevälle, joka ei ole tietoinen puuhistaan, sillä aivot ovat syvässä unessa. Unissakäveleminen johtuukin siitä, että aivojen vireystilan säätö menee tilapäisesti sekaisin. Usein unissakävelyä ilmenee lapsilla, sillä aivojen kasvaminen on vielä kesken ja unensäätely häiriintyy helposti. Aivojen nukahtaessa hyvin nopeasti tajunta hämärtyy ennen kuin silmät sulkeutuvat kokonaan. Mikäli tajuttoman ihmisen silmät jäävät auki, ne on syytä painaa kiinni, jottei silmät kuivuisi.

Valvomisen vaikutukset
valveillaolotunnit lisättynä normaaliin valveillaoloon (yhtäjaksoinen)	vaikutus
4-5 tuntia	suorituskyky heikkenee
12 tuntia	tapaturmariski on kaksinkertainen verrattuna normaaliin
16 tuntia	tapaturmariski on kolminkertainen verrattuna normaaliin
24 tuntia	vastaa promillen humalatilaa
yli 2 vk - 3 kk	voi johtaa kuolemaan kehon vastustuskyvyn laskettua

Valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Liika valvominen on myös syynä moniin liikenneonnettomuuksiin. Pitkään jatkunut univelka on haitaksi myös terveydelle, sillä se voi heikentää vastustuskykyä, vähentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä aiheuttaen ylipainoa sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikkenemistä ja aiheuttaa näin tapaturmia.

Nukahtamisvaikeuden ovat usein yhteydessä hermoston ongelmiin ja oireyhtymiin sekä psyykkisiin oireisiin, kuten masennukseen. Univajeen vaikutus on kaksisuuntainen; hermoston oireilu aiheuttaa univajetta, joka lisää psyykkisiä oireita ja väsymystä.

Univelka

Univelka eli univaje tai unenpuute on unensaannin ja –tarpeen välinen epäsuhta, joka johtuu unen puutteesta. Univaje on väsymystä ja sitä kertyy kun ei nukkunut tarpeeksi. Kyseessä voi olla tarkoituksenmukainen tai tarkoitukseton valvominen, jolloin se usein johtuu unettomuudesta. Yleensä univajeen huomaa, kun sitä on kertynyt jo pidemmän aikaa. Riittävänä unena voidaan pitää unen määrää, joka tuottaa hyvän tai perustoimintakyvyn seuraavaksi päiväksi. Univaje siis määritelmänsä mukaankin haittaa normaalitoimintakykyä.

Pitkään jatkunut unenpuute on haitallinen terveydelle, sillä se aiheuttaa samoja oireita kuin liika valvominen, jonka tulosta univelka onkin. Elimistö pyrkii turvaamaan tarvittavan unensaannin säätelemällä valvomisen, nukkumisen ja unen määrää ja laatua: jos valvoo normaalia pidempään, nukkuu myös pidempään ja uni on syvempää. Suuri univelka ei kuittaannu kuitenkaan yhden yön pitkillä unilla ja jatkuva univelka estää normaalin unirytmin toteutumista. Jossain vaiheessa univelka on nukuttava pois, mutta unta voi nukkua myös varastoon. Varastoitavaa unta ei voida kuitenkaan käyttää ratkaisuna uniongelmille, sillä säännöllinen unirytmi on tärkeää. Jopa yhden yön univaje heikentää vastustuskykyä ja vain muutama valvottu tunti keskellä yötä voi saada kehon vastustuskyvyn hyökkäämään omia kudoksiaan vastaan. Vastoin luultua, myös pienikin univaje on haitaksi terveydelle. Univaje aiheuttaa haitallisia muutoksia myös verenpaineeseen, hermoston toimintaan, sokeriaiheenvaihduntaan, hormonien eritykseen ja on riski sairastua diabetekseen. Pitkäaikainen unettomuus näkyy helposti myös työelämässä stressinä ja epäsäännöllisinä työaikoina. Ympärivuorokautiset vuoro- ja yötyöt ovat edesauttaneet uneen liittyvien terveyshaittojen ilmenemistä. Uni tulisikin käsittää yhtä tärkeäksi liikkumisen ja hyvän ravinnon kanssa sekä arvioida työaikojen kuorimittavuutta nykyistä enemmän.

Univaje voi johtua unihäiriöistä, kuten nukahtamisvaikeuksista tai aikaisesta heräilystä, joiden pohjalla voi olla jokin psyykkinen taakka, kuten masennus. Vaikutus on jälleen kaksisuuntainen; mielenrasite aiheuttaa uniongelmia ja univajetta, jotka vahvistavat mielen rasitteita. Tästä voi koitua myös levottomuutta ja ylivilkkautta, etenkin lapsille.

Univajetta kerryttävät monet unta häiritsevät asiat, kuten vuorotyö, jonka vuorot ovat usein epäsopivia unen osalta. Ihmisen toimintaa säätelee niin sanottu sisäinen kello, jonka sekoittaminen häiritsee unen lisäksi koko elimistöä jopa solujen jakautumiseen asti. Liian lyhyt (alle 6 tuntia) tai liian pitkä (yli 9 tuntia) yöuni aiheuttaa terveydelle haittoja, kuten masennusta. Univaje vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Jatkuva väsymys tuo ongelmia käytökseen ja ihmis- sekä parisuhteisiin. Väsymys vähentää tai vie kokonaan mielenkiinnon yhteiseen kanssakäymiseen, parisuhteen ylläpitoon ja lasten kanssa touhuamiseen. Tarkkaa unen määrää on hankalaa määritellä, sillä unentarve vaihtelee yksilöllisesti, mutta yleensä iän myötä unentarve hiljalleen vähenee. Unenpuute vaikuttaa eri tavalla lapsiin ja aikuisiin. Unenpuute aiheuttaa aikuiselle väsymystä, mutta lapsella unenpuute voi ilmetä erilaisina käytöshäiriöinä, ylivilkkautena, keskittymisvaikeuksina, levottomuutena tai sosiaalisina ongelmina ja päiväväsymys puuttua kokonaan. Toisaalta unihäiriön lisäksi voi olla yksi tai useampia itsenäisiä sairauksia samanaikaisesti unenpuutteen kanssa selittämässä ongelmia. Pitkä valvominen usein kärjistää tunteita, kuten ärtyneisyyttä ja itkuisuutta sekä aiheuttaa palelua. Oireet lisääntyvät kun yöunet vähenevät. Monet kokevat myös aamuväsymystä, joka on yleistä unenpuutteelle. Unihäiriöiden taustalla voi olla myös sairauksia, jotka usein lisäävät tai aiheuttavat masennusta. Monet masentuneet kärsivät unihäiriöistä. Suuri osa unihäiriöistä on kuitenkin omia oireita, joihin ei välttämättä liity sairautta tai erikoisempaa syytä. Jos toimintataso on lähes normaali, voidaan ajatella häiriön korjautuvan itsestään, mutta mikäli unenpuute häiritsee normaalia päivätoimintaa, on asiaan hyvä pureutua tarkemmin. Aikuisille suunnatut televisio-ohjelmat ja niiden liika katsominen sekä sarjaan lukeutuvat tietokonepelit erityisesti ilta-aikaan lisäävät unihäiriöitä lapsilla. Unihäiriöillä on myös yhteys huonoon opiskelutulokseen ja psyykkiseen oireiluun.

Univajeen paras lääke on hyvä yöuni.

4 Valveuni (selkouni ja unihalvaus)

Valveuni on poikkeavuus tajunnantilassa, joka esiintyy osittain nukahtaessa tai vain osittain herätessä. Monet lamauttavat lääkkeet ja huumeet voivat paljon käytettynä aiheuttaa valveunia.

Siirryttäessä valvetilasta uneen ja unesta valvetilaan käydään läpi vaihe, jonka aikana ollaan valveen ja unen rajamailla. Tavallisesti näitä rajamailla olevia siirtymävaiheita ei tiedosta, joten ihmisen ollessa tietoinen näiden vaiheiden aikana, kyseessä on valveuni.

Valveunen aikana tajunnantila on poikkeuksellinen ja ihminen onkin usein silmät auki, mutta kuitenkin unen maailmassa. Valveunessa oleva voi nähdä huoneessa ihmisiä tai hahmoja sekä tuntea jonkun läsnäolon. Usein ahdistavaksi kuvatussa valveunen tilassa ihminen on selällään.
Monesti valveunessa koetaan myös unihalvaus, eli tila, jossa ihminen ei kykene liikuttamaan muuta kuin silmiään. Tämän takia olotila koetaan usein pelottavana ja ahdistavana.
Joskus valveuni sekoitetaan selkouneen.

Selkouni

Selkouni, joka tunnetaan myös nimillä selväuni tai kirkas uni, tarkoittaa unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Selkounissa voi usein jossain määrin vaikuttaa uneen, kuten liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan. Nimitys selkeä johtuu siitä, että usein selkounet tuntuvat lähes yhtä aidoilta kuin valveilla ollessa. Selkounet ja valveunet menevät joskus sekaisin keskenään.

Monet jopa haluavat nähdä selkounia, sillä niissä tavanomaiset, kuten kehon, rajoitukset eivät päde. Hallitussa selkounessa henkilö voi tehdä mitä vain, kuten lentää, taikoa, muokata ympäristöään ajatuksen voimalla, nähdä henkilöitä muistoistaan ja toteuttaa mielikuvituksensa tuotteita hyvin todentuntuisesti.

Monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana nähneet selkounta, usein lapsuudessa. Selkounta näkee harvoin säännöllisesti, mutta sen näkemistä voi harjoitella. Selkounten näkeminen on yksilöllistä; toiset näkevät niitä luonnostaan ja usein, kun toiset eivät koskaan tai vasta kauan harjoiteltuaan.

Harjoittelu:

Harjoittelu vaatii unien muistamista. Unien muistamisen avuksi voi:

²  päiväkirja unista

²  herätys REM-unen aikaan (n. klo 3-5 yöllä)

²  motivaatio, päätös muistaa asia ollessa valveilla

Se, että selkounia voi sitten nähdä, voi harjoitella:

²  motivaatio, päätös nähdä niitä ja pitää asia mielessä valveilla ollessa

²  passiivinen unelle tyypillisten asioiden tarkkailu valveilla ollessa: tapa kulkeutuu uneen ( asioiden asiayhteys eli onko ympäristössä esineitä jotka kuuluvat toiseen tilaan tai ympäristö tavanomaisena kokemuksena eli onko taivaalla autoja)

Selkounen tunnistamisen tekotavat vaativat jatkuvaa todellisuustestien tekemistä, jotka paljastavat unelle tyypilliset epäjohdonmukaisuudet. Valveilla testien tekeminen voi tuntua typerältä, mutta unessa tietoisuuden ollessa heikompaa ne ovat hyödyksi. Todellisuustestin kysymykset voi tehdä myös käytännössä (toimiiko valokatkaisija oikein, eteneekö kello tasaista vauhtia katsontakertojen välillä, voiko käden työntää seinästä läpi katsomatta sitä, voiko hypätessä ilmassa pysyä mahdottoman kauan, pystyykö ajatuksen voimalla hävittämään esineitä?).

Selkounet voivat alkaa kahdella tapaa: DILD- tai WILD- periaatteella. Niiden yleisimpiä ominaisuuksia ovat:

DILD:            Kesken unen tiedostaa näkevänsä unta. Tähän vaikuttavat oleellisesti muun muassa todellisuustestit ja valveillaolon päätös nähdä selkounta sekä uskotella näin itselleen nukkumaan mennessä. Jatkuvasti tehtyjen todellisuustestien siirtyessä uniin DILD- tyyppinen selkouni on mahdollinen.

 

WILD:           Valvetilasta siirtyminen selkouneen. Harvinaisempi tila, sillä REM- univaihe alkaa vasta myöhemmin nukahtamisen jälkeen. Tämän takia hetken nukkumisen jälkeen pitäisi herätä sekä motivoida itseään näkemään selkouni. Sitten tietoisena pysyminen on tärkeää, jotta normaaliuni ei tule valveen ja selkounen väliin. Kehon hämäämiseksi voi tarkoituksellisesti liikutella silmiään, jolloin keho luulee helpommin olevansa REM- tilassa. Ensikertaa selkounta näkevälle haastavampi keino sekä omaa riskin unihalvaukseen.

 

FILD:             Ihminen herättää itsensä REM- univaiheen aikana ja alkaa naputtelemaan etu- ja keskisormeaan hitaasti tavallaan kuin soittaisi pianoa. Usein tämän jälkeen tulee valeherätys, jolloin luulee oikeasti heräävänsä, mutta todellisuudessa näkee unta heräämisestä. Tästä selkouneen pääsyä auttavat myös todellisuustestit.

 

MILD:            Käytetään toistuvasti ”…kun uneksin, huomaan olevani unessa…” -tyyppisiä lauseita. Tätä on toisteltava läpi päivän ja ennen nukkumaan menoa.

Selkounia on tutkittu ja ne ovat osa luonnollista ilmiötä. Monet muut selittämättömät ilmiöt voivat tapahtua juuri selkounen kaltaisina eli todentuntuisina ja hallittuina, mutta kuitenkin unessa. Selkounet saattavat kyseenalaistaa joskus ihmisen kokeman todellisuuden luonnetta.

Unihalvaus

Unihalvaus on halvaustila tai lamaannus, joka tapahtuu REM-unen aikana tai nukahtamisvaiheessa. Unihalvauksen aikana ihminen on tietoinen kehon halvaantuessa ja jää herätessään hetkeksi halvaantuneeseen tilaan.

Unihalvauksen aiheuttaja on todennäköisesti aivorungon osat, jotka estävät normaalisti kehoa liikkumasta REM-unen aikana. Tällöin keho ei vastaa unen aikana tapahtuviin ärsykkeisiin. Unihalvauksen aikana liikutettavissa on ainoastaan silmät, jollain myös kieli. Hengityksen säätely on mahdollista.

Unihalvauksessa aivot aktivoituvat normaaliin valveillaolotilaan REM-unesta, mutta kehon halvaustila on edelleen voimassa. Tästä johtuen henkilö on tietoinen ympäristöstään, muttei pysty liikkumaan. Unihalvaukseen voi yhdistyä myös harha-aistimuksia. Unihalvaus kestää usein noin muutaman minuutin, vaikka sen kokeneen mielestä se usein tuntuu kestävän pidempään. Kohtaus loppuu kuitenkin välittömästi, jos unihalvauksessa olevaa kosketaan tai puhutellaan. Unihalvauksen muistaa ja se ilmenee useammin nukuttaessa selällään. Itsensä voi myös opettaa ”heräämään” unihalvauksesta.

Noin puolet ihmisistä kokevat unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, todennäköisesti nuoruudessa.

Unihalvaukseen liittyy usein harha-aistimuksia, kuten näkö-. kuulo- tai kosketusharhoja. Usein harhoja ilmenee useampienkin aistien kohdalla samanaikaisesti ja niiden yksityiskohdat vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisimpiä ovat kuitenkin pelko ja valoharhat. Muita yleisiä harhoja ovat Olennon (usein pahansuopa) läsnäolon aistiminen, Painontunne keholla, kuolemanpelko ja normaalia nopeampi sydämensyke. Erilaisia ääniharhoja voi myös ilmetä, joista yleisimpinä askelten, epäselvän puheen tai muun epämääräisen melun aistimista. Näköharhat ovat usein häijynoloisten ihmisten, hahmojen tai varjojen näkemistä samassa huoneessa. Joskus harha voi esiintyä leijuvana tunteena, joka joskus koetaan ruumiistapoistumiseksi tai muunlaisena tuntoharhana, kuten kosketuksena. Harvinaisempiin harhoihin lukeutuvat muun muassa putoamisen tunne, voimistuvan äänen kuuleminen ja erilaiset kivut, kuten kehossa tuntuva säkenöinti.

 

Tarkkaa syytä unihalvaukselle ei ole tiedossa, mutta sen uskotaan liittyvän jotenkin aivojen tiettyjen osien toiminnan estymiseen. Melatoniinin, joka on kehossa valmistuvaa uneen vaikuttavaa hormonia, puute saattaa vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen estäen lihasärsykkeet. Unihalvaukset ovat yhteydessä narkolepsiaan (nukahtamissairaus), sillä narkolepsiaa sairastavilla unihalvaukset ovat yleisempiä kuin muilla. Noin puolet narkolepsiaa sairastavista kärsivät myös unihalvauksista. Muutkin asiat, kuten selällään nukkuminen, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, korkea kuume, aikaeron väsymys, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön tai –tavan muutos, ahdistus, masennus, pelko unihalvauksien toistumisesta, todella kova ja säteilevä kipu päässä ja krapula voivat vaikuttaa unihalvauksien esiintymiseen ja lisätä riskiä siihen.

Unihalvauksen apukeinoina on käytetty unirytmin säännöllisyyttä, alkoholi, tupakan ja kahvin välttämistä iltaisin, toisen ihmisen mukanaoloa (keskeyttämään unihalvaus tarttumalla unihalvauksessa olevaa) ja väliaikaisapuna unilääkkeitä. Myös tiedon hankkimisella ja vertaistuella voidaan saada hyviä vaikutuksia.

Unihalvaukset ovat hyvin yksilöllisiä ja usein niihin on liitetty yliluonnollisia ilmiöitä. Ulkomailla unihalvaukset ovat nimetty juuri tämän mukaan nimityksillä ”aaveen peittämä” ja ”kuolleet nousevat päälle”.

Suomenkielinen pahaa unta tarkoittava nimitys painajainen on alkujaan tarkoittanut olentoa, joka tulee nukkuvan päälle yrittäen tukehduttaa tämän.
Keskiajalla Euroopassa unihalvauksien uskottiin liittyvän demoneihin tai taikuuteen. Venäläisen uskomuksen mukaan unihalvaustentapaiset kohtaukset olivat menninkäistä muistuttavan, mutta suojelevan ja perheenjäsenenä kohdeltavan kotihengen, Domovoin syytä, joka pahasti suuttuessaan alkoi tehdä ilkeitä temppuja talon väelle, jopa tukehduttavan ihmisen tämän nukkuessa.
Unihalvauksen aiheuttaman lihasten liikkumattomuuden ja harhojen ilmiötä on pidetty viitteenä ufosieppauksiin, haamuhavaintoihin, ruumiistairtautumiskokemuksiin ja muihin yliluonnollisiin tapahtumiin.