Lintukoto

L

intukoto on kuviteltu paikka, joka suomalaisen kansanperinteen mukaan sijaitsi kaukana etelässä ja lounaassa. Tuolloin ajateltiin, että maapallo on lituskainen ja lintukoko oli maailman reunalla, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Uskottiin, että linnut muuttivat talveksi lintukotoon seuraten linnunrataa ja ehkä myös ihmissielu vaeltaisi sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaiken uskottiin olevan pientä, taivaankannen ollessa niin lähellä ja tilan ollessa ahdasta. Uskomusten mukaan lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen ulkopuolella, jolloin sinne olisi päässyt kulkemaan taivaankannen reunan ali, kuten teltan helman alta.

Lintukotolaisia olivat pienet ihmisentapaiset olennot, jotka asuivat lintukodossa. Lintukotolaisia kuvailtiin niin pieniksi, että niitä olisi mahtunut useampikin makaamaan tynnyrin pohjalle. Lintukotolaiset taistelivat uskomusten mukaan kurkia vastaan, sillä kurjet yrittivät ahmia viljaa lintukotolaisten pelloilta. Jotkut kertoivat tarinaa niin, että kurjet ja lintukotolaiset taistelivat keskenään, sillä molemmat olisi pyydystänyt sammakoita saaliikseen.
Jotkin kansantarinat kertovat, että lintukotolaisia olisi asunut Lapissa.

Nykyään lintukoto tarkoittaa pientä, turvallista ja kotoisaa paikkaa tai aluetta. Suomea on joskus pidetty ainakin suomalaisten keskuudessa lintukotona.