Ihmissuhteita
on monenlaisia ja niitä voidaan erotella seuraavasti:
£ Perhesuhde
o Nykyisen
käsityksen mukaan samassa taloudessa asuvat.
o Voidaan
laskea mukaan biologiset tai oikeudelliset vanhemmuus ja sisaruus suhteet,
kuten ydinperheet, uusioperheet tai suurperheet.
£ Sukulaissuhde
(biologian tai oikeudellisen sukulaisuuden perusteella)
£ Romanttinen
suhde (mm. parisuhde)
£ Ystävyyssuhde
(yhteisen kiintymyksen perusteella)
£ Työsuhde
(ammatin tai työpaikan perusteella)
£ Naapurisuhde
(saman asuinpaikan ja –ympäristön perusteella)
£ Tuttavuus
£ Huoltosuhde
(toinen henkilö on oikeudellisesti tai moraalisesti vastuussa, kuten vanhemmuus
tai edunvalvonta)
Ihmissuhde
voi olla samanaikaisesti useammassa ryhmässä. Toisaalta jotkut ihmissuhteet
eivät selkeästi kuulu mihinkään ryhmään.
Voidaan
ajatella, että ihminen kuuluu tavallaan kahteen perheeseen; Perheeseen, johon
on syntynyt, lapsena ja perheeseen, jonka on yksin tai kumppaninsa kanssa
perustaneet, vanhempina.
Usein, etenkin länsimaissa perheen perustana pidetään parisuhdetta, jossa kaksi aikuista elää samassa kodissa ja ovat rakkaussuhteessa toisiinsa. Parisuhteelle on määritelty erilaisia oikeudellisia ja virallisia muotoja; avioliitto tai rekisteröity parisuhde sekä epävirallinen muoto; avoliitto. Avoliitto ei itsessään ole siviilisääty eikä virallinen muoto parisuhteelle, mutta sen vaikutukset huomioidaan kuitenkin monissa asioissa, kuten erilaisten asumisjärjestelyjen ja –tukien kohdalla.
Kiintymyksen
(ystävyys) ja rakkauden ohella ihmissuhteen perustana voi yhtä hyvin olla vihan
tunne, sillä rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Vihaisilla ihmisillä voi olla hyvin läheinen ja ainakin tulistunut suhde
toisiinsa.
Jotkut
ihmissuhteet voivat päättyä ja se riippuu paljon siitä, millainen ihmissuhde on
kyseessä. Rakkaussuhteet, kuten parisuhde päättyy osapuolten eroon, kun
sukulaissuhteet voivat etääntyä, mutta eivät käytännössä päättyä. Ystävyys ja
monet muut sen kaltaiset suhteet päättyvät yhteyden katkeamiseen tai välien
viilenemiseen/rikkoutumiseen.
Jokaisessa
ihmissuhteessa on omat ongelmansa, mutta välillä on hyvä miettiä mikä on liikaa
niin kaveri kuin seurustelusuhteessakin. Monet ongelmat ovat varoittavia
merkkejä suhteen päättymisestä.
Yleisimpiä
ongelmia, jotka saavat ihmisen ajattelemaan suhteen tilaa:
£ Yhden
ongelmat
o Kaikissa
suhteissa tulisi olla vastavuoroisuutta ja siksi on tärkeää keskustella
molempien asioista, ongelmista ja huolenaiheista. Kuuntelijan ja vuodattajan
roolien olisi vaihduttava ja vältettävä ylimääräinen dramaattisuus.
£ Kahden
kulut, yhden tulot
o Jos
elämäntilanne ja tulot ovat suurin piirtein samalla tasolla, on reilua jakaa
myös päivittäiset kulut.
£ Muiden
varoitukset
o Jos moni
kyseenalaistaa suhdetta, silloin ehkä itsekin pitäisi. Yhdellä voi olla oma
lehmä ojassa, mutta useat samankaltaiset mielipiteet voivat viitata
todellisuuteen, jolle itse on sinisilmäinen.
£ Valehtelu
o Kaikki
muokkaavat joskus totuutta, mutta toistuvasti niin ei saa tapahtua. Ainainen
valehtelu rikkoo luottamuksen suhteesta.
£ Omistus
o Mustasukkaisuus
on välittämistä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jatkuvan menemisten ja
tekemisten selittelyn pitäisi olla syy miettiä suhteen tulevaisuutta.
£ Syyt ja
viat ovat vain toisessa osapuolessa
o Aina
anteeksipyyntö ja syyllisyys ovat vain toisen osa, joka tuottaa vain pahaa
mieltä. Anteeksipyyntö kelpaa, mutta sitä on turha odottaa kuulevansa
vastaanottajan suusta.
£ Väkivaltaisuus
o Jos toinen
hoitaa asiat väkivalloin, asia tuskin tulee muuttumaan, eikä koskaan voi olla
varma, kehen väkivalta kohdistetaan. Tässä asiassa kertakin on liikaa.
£ Miten niin
muka hauskaa?
o Yhteinen
huumorintaju on oleellinen osa hauskanpitoa ja jos sitä ei ole, voi edessä olla
vaikeuksia. Yhteiset ilonaiheet yhdistävät huonoina hetkinä ja jos huumoria ei
löydy hyvinä aikoina, niin tuskin sitten huonoinakaan.
£ Riippuvuudet
o Riippuvuudet
tunkevat suhteen väliin ja saattaa mennä toisen edelle. Jos toinen ei halua
muuttaa tottumuksiaan yhteinen tie tuskin vie kovin pitkälle.
£ Me siis
sinä ja minä
o Jokainen
tarvitsee omaa tilaa ja omaa aikaa sekä mahdollisuuden ja oikeuden olla
itsenäinen.
Yhteisöt
Yhteisöt
tuovat sosiaalisia suhteita ihmisen elämään. Yhteisö kokonaisuuden muodostava
ihmisryhmä, jonka perusteina voi olla yhteinen elämäntilanteen, talouden tai
elämäntavan päämäärä. Yhteisön käsitteestä on kuitenkin monia mielipiteitä.
Yhteisö on sosiaalinen ryhmittymä.
Yhteisöä
yhdistää yhteinen mielenkiinnonkohde tai päämäärä. Yhteisössä käytetään
yhteistä päätösvaltaa ja noudatetaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Yhteisöön
tuleminen edellyttää usein siihen kuuluvien hyväksyntää. Yhteisössä tehdään
asioita yhteiseksi hyväksi ja sisältää näin ollen antamisen ja saamisen. Hyvä
yhteisö antaa enemmän, kuin jokaisen toiminta yksinään yhteisen päämäärän
saavuttamiseksi.
Joihinkin
yhteisöihin kuuluu myös sitä itse valitsematta, kuten perheeseen, kuntaan tai
valtioon ja tällaisen yhteisön kesto onkin elinikäinen. Näissä yhteisöissä
tavoitteet eivät välttämättä ole aina samankaltaisia. Tällaisesta yhteisöstä
erotaan vain harvoin, vaikka se onkin tavallaan mahdollista. Yksilö on
kuitenkin usein riippuvainen ja siten sidoksissa ympärillä vallitsevaan
yhteisöön.
Toiminnallisiin
yhteisöihin lukeutuvat työ- ja harrastusyhteisöt eli niin sanotut leirituliyhteisöt,
jotka ovat kiinteämpiä ja joko keskipitkiä tai pitkiä yhteisösuhteita. Näihin
yhteisöihin liitytään usein vapaasta tahdosta ja yhteisen toiminnan
yhdistämisenä. Nämä leirituliyhteisöt antavat yhteisöstä myönteisimmän
vaikutelman ja niissä onkin paljon samanmielisiä ihmisiä, joille on muodostunut
ystävyyssuhde ja joilta saadaan apua.
Kuvainnollinen
yhteisöllisyys on enemmän samaa maailmankatsomusta tai uskontoa yhdistävää.
Niin
sanotut narikkayhteisöt ovat kestoltaan lyhyimpiä ja ne saattavat kokoontua
vain kerran, jonka jälkeen jokainen lähtee omille teilleen. Tällaisia yhteisöjä
ovat esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutapahtumat sekä asiakastilaisuudet. Tällaisten
yhteisöjen jäsenet eivät välttämättä ole vaikutuksessa toisiinsa vaan jakavat
vain saman ainutkertaisen kokemuksen. Nykyään pitkien sitoumuksien välttelyn
tuloksena narikkayhteisöistä on tullut entistä suositumpia.
Oikeudellinen
yhteisö käsitetään yleisesti yrityksenä, yksityis- tai julkisoikeudellista
henkilöä. Tällaisia yhteisöjä ovat:
£ Avoin yhtiö
£ Kommandiittiyhtiö
£ Osakeyhtiö
£ Osuuskunta
£ Säätiö
£ Opisto
£ Yhdistys
£ Valtio
£ Valtion
laitos
£ Kunta
£ Kuntayhtymä
£ Seurakunta
£ Muu
uskonnollinen yhdyskunta
Usein
yhteisöksi määritelty on lain näkökulmasta myös verovelvollinen.
Muutoin
yhteisöinä voidaan pitää naapurustoa, kylä- ja kaupunkiyhteisöä, koulu- tai
työyhteisöä.
Biologian
ja maantiedon näkökulmasta yhteisö voi muodostua kasveista tai eläimistä,
joilla on sama elinympäristö ja vuorovaikutus keskenään.
Ennen
teollistumista maaseutu- ja pikkukaupunkiyhteisöt olivat yhteiskunnan
perusyhteisöjä. Joidenkin tutkimusten mukaan pienyhteisöt yleistyvät jälleen
elintärkeiksi.
Katujengit
Katujengit
ovat usein ryhmän muodostavat järjestäytyneet ihmiset, jotka tekevät
yhteistyötä. Nimensä mukaan katujengit ovat tietyn alueen yhteen ryhmittymiä
ihmisiä. Yleensä tällaisilla katujengeillä on yksi tai useampi johtaja, joka määrää ryhmän tekemisistä ja saa siitä suurimman hyödyn. Katujengit saattavat näyttää yhteenkuuluvuuttaan samanlaisilla tatuoinneilla, tietyillä vakiintuneilla väreillä, tietyntyyppisillä vaatteilla tai muuna ryhmän nimeä osoittavana tunnuksena. Jengin jäsenet voivat viestiä toisilleen sovituin käsimerkein tai oman slangin kautta. Jengillä voi olla jokin yhteinen graffiti-merkki. Usein katujengit kilpailevat toistensa kanssa ja jotkut yhdistävät ne rikoksiin.
Vuorovaikutus
Ihmisten
välinen vuorovaikutus on tapa, jolla he vaikuttavat ja vastaavat toistensa
toimintaan.
Biologisella
tasolla vuorovaikutus voi olla myös haitallista. Biologia tuntee muun muassa
seuraavat tavat vuorovaikuttaa:
£ Mutualismi:
molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan (+,+ suhde)
£ Kommensalismi:
toinen osapuoli hyötyy toisesta tuottamatta tälle kuitenkaan haittaa (+, 0
suhde)
£ Amensalismi:
toinen osapuoli aiheuttaa toiselle haittaa hyötymättä tästä kuitenkaan itse (0,
- suhde)
£ Loisinta:
loinen saa isännältään yksipuolista hyötyä (+, - suhde)
Sosiaalinen
hylkäys
Sosiaalinen
hylkäys tapahtuu kun yksi tahallisesti jätetään sosiaalisen suhteen tai
vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Tällöin hylätty voi joutua hylätyksi yhden henkilön
tai koko ryhmän osalta. Hyljeksintä voi olla aktiivista, kuten suoraa
kiusaamista tai passiivista, kuten henkilön huomioimattomuutta. Hyljeksityksi
tulemisen kokeminen on suhteellista, sillä se voidaan havaita, vaikka sitä ei
todellisuudessa olisi tapahtunut.
Ihmiset
ovat sosiaalisia olentoja, mutta silti tietyntasoinen sosiaalinen hyljeksintä
on välttämätöntä. Hyljeksintä voi muodostua ongelmaksi jatkuessaan, jos suhde
on tärkeä tai henkilö on herkkä hyljeksinnälle. Erityisesti kokonaisen ryhmän
osalta hyljeksinnällä voi olla negatiivia vaikutuksia.
Hyljeksityksi
tuleminen voi aiheuttaa useita negatiivia ilmiöitä, kuten yksinäisyyttä,
heikkoa itsetuntoa, aggressiivisuutta, masennusta, epävarmuutta ja jopa lisätä
henkilön herkkyyttä hyljeksinnälle.
Usein
jatkuva hyljeksityksi tuleminen aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Erityisesti
nuoret tytöt hyljeksivät toisiaan ollessaan parittomassa ryhmässä.
Kaiken
kaikkiaan ihmissuhteet ovat yksi asia elämässä, jonka ihminen kokee vaikeaksi.
Ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeä osa elämää ja toimiessaan ne ovat hyvinkin
antoisia.
HAASTE
*
Millaisia ihmissuhteita sinulla on?
*
Saatko ihmissuhteistasi sen mitä annat?
*
Mikä on ongelmallisinta ihmissuhteissa? Mikä parasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti