Yleistäminen on yhteinen virheemme

Y

leistämiseksi sanotaan sitä, kun yksi luokka asioita tai tekoja kasvaa niin suureksi, että se sisältää sinne kuulumattomia asioita. On olemassa ainakin kaksi tapaa yleistää asiat; itseen yleistäminen ja itsestä yleistäminen. Monia ihmisiä, yleistämättä mitään, kuitenkin ärsyttää tuo yleistäminen. Usein yleistämme jopa omissa tilanteissamme: kun joku asia on huonosti, kaikki on huonosti.

Itseen yleistäminen on subjektiivinen eli yksilöllinen argumentaatiovirhe eli tässä tapauksessa perusteluvirhe, joten suoraan käännettynä itseen yleistäminen on yksilöllinen perusteluvirhe, jolla tehdään virhepäätelmiä.

Itseen yleistäminen etenee tietyn kaavan mukaan:

        I.            A on yleisesti totena pidetty asia, jolla on tietyt lähtökohdat.

     II.            Henkilö X:n mielestä hän täyttää A:n ehdot.

   III.            Siis A on tosi, kun subjektina (tekijänä) on X.

Esimerkki itseen yleistämisestä:

>> Tupakoivat ihmiset ovat sosiaalisempia kuin tupakoimattomat, sillä tupakkapaikat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja. Siis tupakoinnin aloittaminen on hyväksi. >>

>> Armeijan käyminen on oikea päätös, sillä kaikki ystävänikin ovat käyneet armeijan. >> 

Näissä esimerkeissä nähdään, kuinka jokin hyvä puoli, tai toisen kannalle hyväksi osoittautunut valinta tai ratkaisu yleistetään sopimaan itselleenkin.

 

Itsestä yleistäminen on myös yleistämistä ja myös argumentaatiovirhe. Itsestä yleistämisessä subjektiivinen eli yksilöllinen tai omakohtainen mielipide tai makuasia mielletään objektiiviseksi eli ulkoiseksi mielipiteeksi.

Itsestä yleistäminen etenee tietyn kaavan mukaan:

        I.             Henkilö X on sitä mieltä, että A on tosi.
     II.            Joten A on tosi.

 

Esimerkki itsestä yleistämisestä:

>> Pidän punaisesta väristä, joten se on kaunis. >>

>> En tykkää rusinoista, joten ne ovat pahoja. >>

Näissä esimerkeissä nähdään, kuinka jokin mielipide tekee yleisen vaikutuksen. Arkielämässä tästä käytännön esimerkkinä voidaan pitää tilannetta, jossa julkisuudessa tunnettu henkilö suosii tiettyjä tuotteita ja asusteita ja fanit ostavat näitä jonkinlaisen yhteyden merkiksi.

 

Teemme usein hätäisen yleistämisen saadaksemme vastauksia. Tällainen hätäinen yleistys tapahtuu vähäisten todisteiden perusteella. Liian vähäiset todisteet viittaavat usein sellaisiin tilastotietoihin, joiden otokset eivät ole tarpeeksi suuret.

Tämän väärän yleistyksen kaava:

        I.            Otos S, joka on liian pieni, on otettu joukosta P

     II.            Päätelmä C tehdään joukko P:stä perustuen otokseen S

Esimerkiksi:

>> Henkilö A matkustaa kaupungin X läpi ensimmäistä kertaa. Henkilö A näkee 10 ihmistä matkalla, jotka kaikki ovat lapsia. Henkilö A palaa takaisin kotikaupunkiinsa ja kertoo, että kaupungissa X ei ole aikuisia asukkaita.>>

>> Henkilö Y on kotoisin Englannista ja päättää lähteä opiskelemaan yliopistoon Yhdysvaltoihin. Henkilö Y ei ole ennen käynyt Yhdysvalloissa. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen henkilö Y kävelee yliopistolta ja näkee kaksi valkoista oravaa. Henkilö Y kirjoittaa kirjeen kotiin ja kertoo, että oravat Amerikassa ovat valkoisia. >>

Molemmissa päätelmissä nähdyt todisteet ovat määrältään pieniä koko joukkoon nähden. Ensimmäisessä esimerkissä selitys voi olla, että lapset ovat juuri päässeet koulusta ja ovat kotimatkalla isolla joukolla ja aikuiset vielä töissä. Toisessa esimerkissä Henkilö Y voi opiskella alueella, jossa valkoiset oravat ovat yleisiä, mutta alueella ja koko Amerikassa voi olla muunkin värisiä oravia.

Yleistäminen on yksittäisten asioiden tai ilmiöiden määrittelemistä ryhmäksi tai joukoksi, johon kuuluvilla on samankaltaisia piirteitä. Usein yleistys koetaan kielteisenä, joka johtuu siitä, että muodostetaan liian samanlainen käsitys kaikista ryhmään, kuten ihmisryhmään kuuluvista niukan otoksen perusteella.

Kuitenkin tietoisuudelle välttämätöntä on kyky osata yleistää, jotta tietojen ryhmittely ja maailman jäsentäminen onnistuisi. Yleistyksen kohde luodaan samantapaisiksi havaittujen asioiden yhdistämiseksi ja eri ryhmien erottamiseksi luotu yksi kuvitteellinen käsitys kaikkia ryhmään kuuluvia kohtaan. Käsitykseen määritellään tietyn tyyppiset rajat, keskiarvot ja ominaisuudet, jonka perusteella ryhmään liitetään. Kun ryhmä nimetään, se usein vahvistaa yleistystä ja levittää ajattelutapaa.

Monille eläimille yleistämisen kyky on elinehto, sillä havaittuaan jonkin vaarallisen asian, kuten toisen eläimen tai kasvin, eläin osaa varoa ensi kerralla samanlaisia tai jokseenkin samankaltaisia eläimiä tai kasveja.

Ihmisiä tai ihmisryhmiä koskeva yleistäminen on ihmisryhmässä vallitseva mielikuva omasta tai varsinkin toisesta ihmisryhmästä. Yleistäminen tuo myös ennakkoluuloja ja –asenteita sekä on osaksi syyllinen rasismiin.

Esimerkiksi:

>> Henkilöt A ja B ovat maasta AB ja lähtee matkalle maahan CD. Maassa CD henkilö C näkee henkilöiden A ja B syövän appelsiineja. Henkilö C:n mielestä maan AB kansalaiset pitävät appelsiineista.>>

Otanta on vähäinen ja kansalaisuus ei ole vaikuttava tekijä appelsiineihin nähden.