Anteeksianto

Anteeksianto on kaksipuolinen teko tunnetilassa. Silloin annetaan anteeksi toiselle osapuolelle ja itselleen niitä asioita, jotka ovat tuottaneet pahaa mieltä. Anteeksi pyydetään yleensä silloin, kun ymmärretään, että on loukannut toista henkilöä tai omaisuutta.

Anteeksipyyntö tarkoittaa siis pohjimmiltaan sitä, että ymmärtää loukanneensa toista ja sen kertomista. Anteeksipyyntöä sanotaan usein ”tyhjäksi” tai ”tarkoituksettomaksi”, jos teko toistuu uudelleen ja uudelleen jokaisen anteeksipyynnön jälkeen. Tarkoitukseltaan oikeanlainen ja hyvä anteeksipyyntö pyrkii siis ratkaisemaan mahdollisesti samankaltaisen tilanteen tulevaisuudessa eritavoin ja olla näin loukkaamatta toista. Hyvä anteeksipyyntö voisi olla esimerkiksi: ”Pyydän anteeksi ja pyrin siihen, ettei tämä tule toistumaan.” tai ”Anteeksi, lupaan toimia jatkossa toisella tavalla.”

Usein ajatellaan, että sen on pyydettävä ensin anteeksi, joka on aloittanut. Riitaan tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta, mutta samoista asioista ei pyydetä anteeksi, vain siitä, itä on itse tehnyt. Esimerkiksi kaksi henkilöä (A ja B) kinastelevat keskenään. B huutaa A:lle ja paiskoo ovia, niin että yksi hajoaa saranoistaan, jonka jälkeen A lyö B:tä. Tämän jälkeen on tietysti parasta rauhoittua hetki, kun tuntemuksia on purettu suurella latauksella. A:n on pyydettävä anteeksi lyömistä ja B:n huutamista ja (yhteisen) omaisuuden rikkomista. A voisi silti aloittaa anteeksipyynnöllään, koska hänen tekonsa on kuitenkin vakavampi.

Anteeksipyyntöä sanotaan usein myös vaikeaksi ja joillekin todella on vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai toimineensa väärin. Kaikki toimivat tai sanovat joskus asioita, joista olisi syytä pyytää anteeksi. Joitain asioita ei muista tai sekoittaa keskenään ja ne ovat luonnollisia erehtymiä. Anteeksipyynnöstä ei tarvitse tehdä erityistä tunnustusta ja anteeksiantaja ei saa nöyryyttää anteeksipyytävää.

Anteeksi antajan on tultava puolitiehen vastaan; jos toinen on jo pyytänyt anteeksi, ei kovin mitättömistä asioista kannata jäädä kiukuttelemaan tai haastamaan uutta riitaa. Anteeksipyytäjä ei voi tehdä muuta kuin pyytää anteeksi ja muuttaa toimintatapoja jatkossa, ellei kyse ole omaisuudesta, jonka korvauksesta voidaan sopia. Anteeksi annetaan toiselle, toisen mielenrauhan takia ja sopuun palaamisen merkiksi. Itselleen anteeksi annetaan oman mielenrauhan merkiksi.

Anteeksiannon mielenrauha sitä, että asiasta ei kanneta kaunaa tai huomautella. Asia on käsitelty ja pyritään unohtamaan. Jos kantaa kaunaa toiselle, myös asioiden anteeksianto voi kestää kauemmin ja tämän takia pitkäaikainen vihanpito ei ole hyväksi. Kun antaa anteeksi toiselle, on annettava anteeksi myös itselleen. Konkreettisin asia, mitä anteeksiannossa annetaan ovat tieto ja käytös siitä, että asiat ovat normaalisti, eli ettei riitaa ole.

Anteeksiantamattomuus on sitä, ettei pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan tai jättämään asiaa sikseen, edes korvauksien ja hyvittelyjen jälkeen. On päätettävä omien arvojen mukaan, millaisia asioita annetaan anteeksi ja kuinka nopeasti. Anteeksiannossa on siis käytettävä omia sisäisiä arvoja. Anteeksiantamattomuus ei tee mielenpäälle hyvää, joten ehkä on parempi päättää, että toistaiseksi en pysty antamaan anteeksi, mutta katson asiaa ajan kanssa uudelleen, kuin että lopullisesti päättää ettei tule koskaan antamaan anteeksi.

Eikä kai kukaan halua riidellä ikuisesti. On mukavampaa muistella ihmistä (vanhaa koulukaveria, entistä tyttö- tai poikaystävää, vanhempia ja sisaruksia…) kun ”ei muistele pahalla”. Lähdetään siis eri teille sovussa.

”Joskus vieläkin, talviaamuisin

 Mietin missä meet

 Onko vastanneet

 Vuodet unelmiis

 Minkälainen tie, sulle annettiin”